Hitman 3 on päätepiste kaljupäisen palkkatappajamme uusimmalle trilogialle. Nimikkeen kehittänyt tanskalainen IO Interactive lupailee nimikkeeseen vieläpä dramaattisia käänteitä. Käänteistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut aiempaa kahta nimikettä, mutta on se silti suositeltavaa, sillä Hitman ja Hitman 2 ovat laatuviihdettä.
Näinpä onkin hyvä kertoa hyvät uutiset: uutukainen on pitkälti samanlaista ja yhtä nautittavaa viihdykettä kuin edeltäjänsäkin. Sen lisäksi tarjolla on vieläkin parempia uutisia: tässä osasessa on mukana yksi pelisarjan yllättävimmistä ja kenties myös viihdyttävimmistä kentistä ikinä.
Hittipelin kolmas osa
Hitman 3 antaa pelaajan ohjattavaksi yrmeän Agentti 47:n, taitavan palkkatappajan, joka taitaa tarvittaessa niin erilaiset myrkyt kuin valepuvutkin. Homman nimenä on suorittaa tukku tarinalla varustettuja tehtäviä, joiden puitteissa olisi pistettävä yksi tai useampia kohteita kylmäksi. Nirrin nappaaminen pois on pelin henki.
Homman jujuna on se, että lopputulokseen saa päätyä monella erilaisella tavalla. Varastaako univormu ja esittää kohteen uutta henkivartijaa, jotta tämän voi potkaista alas tornitalon huipulta? Entä miten olisi tiilikasan tiputtaminen katolta, niin että tilanne vaikuttaa onnettomuudelta? Entä mitäpä jos lainaisi pahishahmon kiikarikiväärin sekä kiipeäisi korkealle paikalle ja...? Vaihtoehtoja ja erilaisia nyansseja on huomattavan monta, mikä tekee hommasta perin hauskaa.
Kunhan lopussa kohde tai kohteet on päästetty päiviltä, niin tehtävä on suoritettu onnistuneesti. Vaikka aseiden laulattaminen on toki vaihtoehto, saa nimikkeestä huomattavan paljon enemmän suosimalla hiippailua, erilaisia valepukuja ja muita salakavalampia etenemiskeinoja. Agentti 47 ei ole se kestävin soturi, mikä saa myös suosimaan hienovaraisempia metodeja.
Tarjolla on kuusi kenttää/tehtävää, joissa salamurhaustaitoja pääsee harjoittamaan. Määrä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta näissä lokaatioissa on kosolti puuhaa, etenkin jos haluaa nähdä kaiken mitä näillä hiekkalaatikoilla on annettavanaan.
Nimittäin! Kentän suorittamisen jälkeen ruudulle lävähtää tietoa siitä, montako erilaista juonikuviota (tapaa päästää kohde hengiltä), löytynyttä asiaa (kerättäviä roippeita, avattuja reittejä, erilaisia kostyymejä) sekä suorituksia tuli kyseisellä pelikerralla koettua. Listaus on paitsi viihdyttävää silmäiltävää, se myös saa aikaan halun palata takaisin tehtäviin etsimään niitä puuttuneita sijainteja, varusteita ja etenkin kylmäämismetodeja. Hitman on koukuttava tällä tapaa. Kenttien suoritusprosentti oli itselläni ensimmäisten suoritusten jälkeen keskimäärin noin 20 prosentissa, joten paljon koluttavaa jäi sitä seuraaville kerroille.
Mitä enemmän asioita löytää ja kokee, sitä enemmän seuraavalle pelikerralle on tarjolla vaihtoehtoisia aloituspaikkoja sekä varusteita. Myös tämä puoli tukee useampia suorituskertoja. Tarjolla on lisäksi kolme eri vaikeustasoa, jolla jahtiin lähteä. Vihollisten havainnointikyky, 47:n kestävyys ja monet muut aspektit vaihtuvat valitun tason mukaan. Kahdella helpommalla vaikeustasolla tallentaa voi vaikka kuinka ja paljon, mutta haastavimmalla moodilla tallentaminen ei ole itsestäänselvyys.
Tappavan hauskaa
Jos on pelannut aiemmat Hitman- ja Hitman 2 -nimikkeet, voi edellä mainittu teksti vaikuttaa kovin tutulta. Kyllä, uutukainen tarjoaa pitkälti samaa mitä aiempi kaksikkokin. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Miksi rikkoa toimivaa kaavaa, joka on vielä niin perin viihdyttävä.
Koettavat ympäristöt ovat tarpeeksi erilaisia erottuakseen toisistaan ja sarjan aiemmista koitoksista. Kuusikosta ensimmäisenä työn alle saatava määränpää on pilvien yläpuolelle yltävä pilvenpiirtäjä Dubaissa. Vaikka ympäröivät pilvet ovatkin enimmäkseen staattisia maisemia, on tunnelma korkeuksissa kohdillaan tuulen puhaltaessa avoimista ikkunoista sisään.
Mutta sitten. Toinen Hitman 3:n tehtävistä yllättää erityisen positiivisesti. Pelaaja päästetään nimittäin selvittämään murhaa brittiläiseen kartanoon, kunhan herra 47 vain kolkkaa ja "lainaa" kuuluisan paikalle saapuneen etsivän vaatepartta. Hautajaisiin saapunut seurue, yhden paikalla olleen mystinen kuolema ja yksi sherlocki kuulustelemassa kaikkia paikalla olleita perheenjäseniä. Kyllä, kyseessä on kuin Knives Out -elokuva pelin muodossa.
Kyseinen tehtävä ansaitsee kehuja vekkulin toteutustapansa takia, joskin kynän ja paperin käyttäminen vihjeiden kirjaamista varten oli jälkikäteen mietittynä turhaa. Kun pelaaja on kerännyt tarpeeksi tietoja, valokuvannut erilaisia johtolankoja ja haastatellut kaikki perheenjäsenet läpi, tarjoillaan lopputulos pelaajalle tarjottimella. Vielä jos tähän olisi saanut enemmän valinnanvapautta ja vaikka Hercule Poirot -tyylistä "minäpä kerron teille miten uhri kuoli ja miksi" -tyylistä henkeä, niin toteutus olisi saanut novellin verran kehuja omakseen. Mutta ei siinä, tämäkin tehtävä on toteutukseltaan varsin hyvä ja yllättävä. Kenties myös lopputulokseltaan.
Tarjolla olevasta kuudesta kentästä kahdessa olisi pientä parannettavaa. Sateisen Tokion ympyrät olivat hitusen liian sekavat omaan makuuni, sillä jokin kokonaisuudessa ei loksahtanut kohdalleen. Ehkä osa kuvioista meni hieman liikaa scifin puolelle tai ehkä paljon tekemistä tarjoava kokonaisuus oli ahdettu liian pieneen alueeseen. Jos muiden kenttien ensimmäiseen läpäisemiseen meni itselläni keskimäärin noin tunti, meni tässä sijainnissa samaan urotekoon yli kaksi ja puoli tuntia. Iso osa ajasta meni ympäriinsä haahuiluun.
Lisäksi vihoviimeinen kappale tätä tarinaa tuntuu kertakäyttöisemmältä kokemukselta kuin muut. Kyseessä ei ole huono päätös, mutta se ei ajatuksen tasolla houkuttele useampaan läpipeluuseen. Tämä toisaalta näkyykin kentän läpäisyn jälkeen nähtävissä suoritteissa: erilaisia tapahtumia ja muita löydettäviä asioita on kosolti vähemmän. Mutta kuitenkin: kun tehtävän lopussa näkee listan asioista, joita ei tullut koettua, iskee heti jonkinmoinen halu hypätä takaisin.
Pihassa, puutarhassa ja muissakin lokaatioissa
Muuten mainiossa paketissa on pieniä napinan aiheita. Tokion kaduilla koin muutamat visuaaliset ja äänimaailmaan vaikuttavat bugit. Pesulan pesukoneet olivat vailla kuoriaan, dramaattisesti alkanut musiikki loppui kuin seinään ja salakuunneltavaksi lupaillut dialogit jäivät kuulumatta. Nämä asiat vaikuttavat päivityksellä korjattavilta asioilta. Aiemmista osasista tuttu asia on, että useimmiten on vaikea erottaa kulloistakin puhujaa. Jos lähistöltä kuuluu puhetta, joka vihjaa potentiaalisesta tavasta hoidella kohteita hengiltä, on toisinaan mysteeri kuka tätä puhetta pitää. Näin etenkin suuremmissa väkijoukoissa. Jonkinmoinen indikaattori puheen lähteestä olisi paikallaan.
Peli on päällisin puolin komeaa katseltavaa aina Dubain pilvenpiirtäjästä aiemmin mainitun Tokion neonvaloihin. Ruudunpäivityksenkään en huomannut ottavan osumaa lainkaan PlayStation 5:llä. Kun kuitenkin katsotaan lähempää, huomataan pientä rosoisuutta. Osa hahmojen animoinneista kaipaisi hieman lisää variaatiota, kädestä toiseen annettavat esineet ovat useimmiten näkymättömiä ja samoja hahmomalleja tulee vastaan samassa kentässä useampia. Ei mitään suuria ongelmia, mutta jotain huomioitavaa kuitenkin.
Sitten on juoni. Pelissä on kyllä sellainen, mutta se ei tällä(kään) kertaa ansaitse palkintoja. Tarina ei ole kovin mielenkiintoinen ja kokonaisuudessa mennään enemmän sekavan ja epäkiinnostavan puolelle. Välinäytökset ovat kyllä tunnelmallisia ja mukavan näköisiä, mutta juonikuviot eivät nyt vain ole niitä mukaansatempaavimpia. Näin etenkin mikäli ei ole edellistä kahta nimikettä kokenut, jolloin tapahtumat voivat saada rapsuttelemaan ylä- sekä alapäätä. Aiempia kuvioita selitetään kyllä, mutta tarttumapintaa on kovin vähän.
Nimikettä pelatessa juoni on melkeinpä parempi työntää taka-alalle ja nauttia perin hauskasta hiekkalaatikosta.
Sen sijaan itse kenttiin sijoitetut tapahtumat, joita voi seurata tai olla seuraamatta, ovat vekkuleita. Kohteita voi pistää kylmäksi mielikuvituksellisilla tavoilla, mutta joskus tapahtumat menevät hieman liiankin putkeen. Monet palaset sattuvat noin vain loksahtamaan täsmälleen kohdillensa. Ei sinänsä huono asia, mutta tämä rikkoo immersiota jonkin verran. Samaten toki se, että palkkatappajamme valeasut menevät täydestä lähes kaikkiin.
Oli miten oli, edellä mainitut nokankoputukset eivät saa kokonaisuutta huonoksi sitten millään.
Kokonaisuutta ei myöskään haittaa, että Hitman 3 tuo pienet parannuksensa paremmasta ulkoasusta lähtien aiempien pelien kenttiin. Jos omistaa aiemmat nimikkeet, voi niiden tehtäviin palata uutukaisen valikoiden kautta. Etenemisen pystyy myös tuomaan kolmanteen osaan.
Kolmen pelin yhdistämisen samoihin valikoihin tarkoittaa tosin myös sitä, että jos ei satu omistamaan aiempia seikkailuja, on puolet valikoista täynnä lukittuja kohteita, jotka kehotetaan ostamaan niiden pariin pääsemiseksi. Hieman sekava valikko mutkistuu entisestään.
Yksi asia pitää mainita vielä: Nimike tukee PlayStation VR -laseja, mutta tähän arvosteluun ei saatu kokemusta. Kenties tulevaisuudessa. Vaikka kotoa löytyisivät sopivat virtuaalilasit PC:lle, niin niistä ei ole tässä tapauksessa paljoa hyötyä. Vaikka nimike tietokoneille saapuukin, on virtuaalinen palkkalistiminen tällä haavaa yksinoikeus PSVR:lle.
Ja agenttipelejähän meillä riittää
Arvosanan neljään tähteen ei kannata juuttua. Hitman 3 (edeltävine osineen) on suorastaan upeaa viihdettä. Kyseessä voi hyvinkin olla yksi tämän vuoden parhaista hiekkalaatikkomaisista peleistä. Jo nyt tammikuussa. Katsotaan miten tämä toteamus vanhenee kuukausien rullatessa eteenpäin.
Mikäli piti trilogian aiemmista tuotoksista, pitää varmasti tästäkin. Kyseessä on periaatteessa lisää sitä samaa, mutta reseptiin on lisätty tällä kertaa muutamat yllätykset. Suosittelen lämpimästi kaikille.
IO Interactiven seuraava peli on toisen agentin, itse James Bondin, tähdittämä seikkailu. Mikäli kolme Hitman-nimikettä antavat mitään osviittaa, on tulevasta syytä olla todella innoissaan.