Fight Night Round 3

"Nyrk-kei-, nyrk-kei-ly on hauska urheilu"

Electronic Arts ei ole pelitalo, jonka tuotoksista syntyisi kova ennakko-hype, ja jota ylistetään pelialaa mullistavista ideoista. Syynä tähän on toisaalta firman öykkärimäinen yksinoikeuksien haaliminen, toisaalta rutiininomaisella varmuudella tuotetut tasapaksut urheilupelien vuosipäivitykset. Helposti kuitenkin unohdetaan, että vaikka pelit eivät vuodesta toiseen kehitykään mitenkään vallankumouksellisesti, ovat EA:n julkaisut järjestään laadukkaita ja hauskoja pelattavia.

Innovaatioiden puutteesta taloa ei kuitenkaan voi täysin moittia. Pari vuotta sitten EA onnistui lämmittämään uudelleen jo kuolleeksi luullun nyrkkeilypeli-genren. Uuden Fight Night -sarjan hienoin ominaisuus oli nerokkaan toimivasti toteutettu ohjaus: vasemmalla tatilla ohjataan nyrkkeilijää, oikealla nyrkkejä. Total Punch Control -nimellä esitelty mekanismi mahdollisti jabien ja erilaisten koukkujen iskemisen ilman älytöntä nappi-showta tehden konsolinyrkkeilystä oikeasti hauskaa. Hyvä pelattavuus yhdistettynä palkitsevaan uramoodiin sai nyrkkeilystä aiemmin mitään tietämättömän olmin jumittumaan "vielä yksi matsi" -kierteeseen.

"Saa siinä lyödä toista päähän, usein toinen kaatuukin maahan"

Ensi kosketus uusimpaan versioon, Fight Night Round 3, aiheuttaa lievän hylkimisreaktion: nyrkkeilijät liikkuvat kuin puurossa. Lyönnit tuntuvat todella laiskoilta verrattuna ensimmäisen Fight Nightin eläimelliseen raivokkuuteen. Hitaus on kuitenkin suunnitteluvalinta, sillä mahdollisuus ennakoida vastustajan iskut auttaa panostamaan myös torjuntoihin, jotka on pakko hallita, jos mielii mestaruusvyötä. Alkupään vastustajat kyllä saa nujerrettua vain mättämällä tarpeeksi monta kertaa leukaan, mutta myöhemmissä vaiheissa se toinenkin kehäkettu osaa lyödä kovaa.

Kuten aina, kontrollit toimivat kuin junan vessa. Ne mahdollistavat monipuoliset taktiikat, ja pelaaminen tuntuu nyrkkeilyltä. Jos haluaa voittaa ottelun kuin ottelun samalla taktiikalla, niin kannattaa valita jokin toinen peli. Fight Nightissa vastustajat ovat erilaisia, ja matsin alussa kannattaakin varautua tinkimään omista maneereista. Kaiken lisäksi vastustajat voivat oppia yksipuolisen pelaajan kikat, ja alkavat käyttää niitä hyväkseen. Yhtäkkiä jokainen maksankärkeen suunnattu moukarinisku törmää nopeaan torjuntaan ja vastapallotärskäykseen.

Vastahyökkäykset ovatkin aina tehokkain tapa saada kaverin pää pyörälle. Sopivaan suuntaan nojaavaa tai koukun perässä liikkuvaa nyrkkeilijää vastaan lähetetty hanska voi tehdä yllättävän kipeää, siksi vastustajan liikkeitä kannattaa havainnoida ja hyödyntää. Kaikkein parasta on, jos väistön jälkeen onnistuu saamaan perille kunnon voimalyönnin. Tällöin väsymys kaikkoaa, ja hetken ajan adrenaliiniryöpyn virkistämä pugilisti liikkuu ja lyö kuin uusi mies.

"Nyrkiniskut toistuu, veri päästä roiskuu"

Ottelun kulku on koko sarjan ajan pysynyt samana: erien määrä vaihtelee viidestä viiteentoista, mutta matsi päättyy helposti tyrmäykseen. Vastustaja täytyy yleensä saada lattiaan aika monta kertaa ennen kuin hän jää sinne, mutta jo kaksi kanveesikosketusta ensimmäisessä erässä voi riittää voittoon. Tysonin tyyppistä kolmentoista sekunnin ottelua ei kuitenkaan tässä pelissä nähdä.

Tyrmäyksestä on tehty oma minipelinsä, jossa yritetään saada tateilla liikutettua pari rinkulaa ruudun keskelle. Tämä on oikeastaan täysin turha viritelmä, sillä parilla ensimmäisellä kerralla homma onnistuu lähes automaattisesti, kolmannella ei enää millään. Onneksi toipumisen voi automatisoida.

Erilaisia näkymiä otteluissa on useita, mutta useimmiten niistä yrittää löytää yhden itselleen parhaan ja siinä sitten pysyy. Itselleni suoraan sivusta kuvatut kuvakulmat eivät sopineet lainkaan, sillä niissä miehet näkyivät vain navasta ylöspäin ja puolet ruudusta oli pelkkää kattoa. Kun yhteen näkymään on tottunut, on vaikea vaihtaa toiseen ilman että etäisyydentuntuma vastustajaan katoaa täysin. Turhana lisänä on myös ensimmäisen persoonan kuvakulma, jota jaksaa kokeilla noin yhden erän verran ennen siirtymistä toimivampiin.

Graafisesti peli on kohtuullisen onnistunut. Ihmishahmot voivat näyttää kuvakulmasta riippuen joko tosi aidoilta tai melko rujoilta. Köysiin putoamisen animointi tökkii lievästi ja joskus lattiaan tiputettu miekkonen jää sätkimään häiritsevästi. Liekö sitten bugi vai onnistuneesti mallinnettu hermovaurio, mutta mukavalta se ei näytä.

Äänien puolesta tilanne on vielä ilkeämpi. Tukevat mosahdukset ilahduttavat, kun luuvitosen väärässä päässä on vihollinen, mutta hidastettuna esitetyssä pudotuksessa murtuvien kylkiluiden tai iskun voimasta rusentuvien rustojen rutina on sadistista mielihyvää aiheuttavan brutaalia kuultavaa. Kun kokonaisuuden vielä kruunaa suusta roiskahtava purskahdus, saa raivompikin härkä verenhimonsa tyydytettyä.

"Nyrkkeily on hauska urheilu"

Uramoodissa valinnanvaraa ei ole liikaa. Valittavissa on aina yhdestä kolmeen eri vastustajaa, mutta missään ei näy omaa tai vastustajakandidaatin rankingia. Sen sijaan pelaajan nauttima suosio omassa sarjassa on selkeästi esillä, ja kun mittari täyttyy, edessä on jonkun erityisen kovan jätkän kohtaaminen. Pelin läpeensä kaupallinen luonne näkyy erityisesti näissä pääotteluissa, sillä niillä on aina vähintään yksi nimekäs sponsori, oli se sitten autonvalmistaja tai hampurilaisketju. Myös urheilukanava ESPN:n "keskiviikko-ottelut" löytyvät ohjelmasta.

Otteluun lähdettäessä tapahtumaketju on aina sama: käydään läpi vastustajaksi tarjolla olevat heput, allekirjoitetaan soveltuvimman kanssa ottelusopimus ja sitten aletaan harjoitella. Otteluista voi saada palkkio- tai palkintorahaa, voitosta saattaa hyötyä yleisönsuosion räjähtävänä kasvuna tai mahdollisuutena päästä matsaamaan oikein tosi tärkeässä ottelussa. Joskus bonuksen saamisella on erikoisehto, kuten tyrmäysvoitto neljännessä erässä tai voitto pisteillä. Tämä taas voi kannustaa kunnianhimoisemmat pelaajat harkitsemaan ottelutaktiikkaansa.

Otteluun valmistaudutaan tietysti reenaamalla. Tätä varten palkataan valmentaja, johon tehtävään tarjokkaita on aluksi kolme, maineen kasvaessa tyrkylle ilmestyy lisää persoonallisuuksia. Valmentajilla on omat erikoisalueensa; joku on parhaimmillaan voima- ja kestävyysharjoittelussa, toinen taas ymmärtää nopeuden kehittämisestä. Hyvällä valmentajalla on hintansa, joten alkuun valinnanvaraa on vain yhden hyväntekeväisyyttä tekevän miekkosen verran.

Harjoitusvaihtoehtoja on kolme, kukin oma minipelinsä. Näin pienellä vaihtelulla harjoitteluun kyllästyy nopeasti, varsinkin kun pelit ovat jo alkujaan hyvin mekaanista tattienvemputtamista. Ainakin alkuun kannattaa kuitenkin vaivautua, sillä arvot nousevat hurjaa vauhtia verrattuna vastustajiin.

Loppulyönnit

Round 3 on muuttunut kovin vähän verrattuna ensimmäiseen Fight Nightiin. Pieniä parannuksia on kuitenkin helppo löytää. Oman nyrkkeilijän muokkaamisen yhteydessä voi vaikuttaa entistä enemmän sankarin seisomis- ja liikkumistapaan, nyt myös torjuntatyyliin. Torjuntatyyleissä vaihtoehtoina on George Foremanin mallinen kädet edessä ristissä ja perinteisempi kädet pystyssä. Valinta ei vaikuta pelkästään hahmon ulkoasuun kehässä, vaan edellinen torjuntatapa suodattaa enemmän lyönnin voimaa, mutta vastaiskut lähtevät hitaammin.

Ulkopelillisiltä ansioiltaan Round 3 on todella köyhää tekoa. Valikkorakenteet ovat älyttömän heikosti suunnitellut. Lataustaukoja on tiuhassa ja ne ovat pitkiä. Myös ääniraita on suppea, tarjolla on vain aneemista rap-renkutusta, aggressiivinen metalli puuttuu kokonaan. Itse peli kuitenkin toimii todella hyvin, sillä ohjaus on edelleen valioluokkaa. Luonnollinen ja realistinen grafiikka yhdistettynä hallitun hienoon äänimaailmaan luovat aidon nyrkkeilytunnelman.

Verkko-ominaisuudet on tuotu Round 3:een teoriassa hyvin, käytännössä kehnommin. Pakollisen verkkopelin lisäksi onlinesta löytyy myös ESPN:n nettiradio, josta voi erikseen käydä kuuntelemassa viimeisimpiä uutisia. Baseball- ja jääkiekkotulokset rullaavat valikoiden alalaidassa, aika ajoin saattaa kaiuttimista pärähtää pyytämättä ja yllätyksenä jokin viimeisimmistä tiedotteista. Käytännön ongelmia aiheutuu kuitenkin siitä, että EA:n verkko-ohjelmointikädettömyys aiheuttaa yhteyden pätkimistä, ja "Yhteys EA:n palvelimeen on katkennut" -viestiä saa toistuvasti olla naputtelemassa pois näkyvistä. Verkkomatsaaminenkin on nykivää, mikä tekee nyrkkeilyottelusta tuskastuttavaa. Toisaalta verkkopeliin on keksitty yksi erittäin hupaisa pikku lisäominaisuus: omista matseista voi pyytää sähköpostiraportin, joka tipahtaa postilaatikkoon ottelun jälkeen. Turhaa, mutta hauskaa.

Fight Night Round 3 on – sattuneesta syystä – nyrkkeilypelien terävintä kärkeä. Se on haastava ja palkitseva mutta myös itseään toistava ja laiskasti toteutettu. Jos nyrkkeily kuitenkin on lähellä sydäntä, tämän pelin parissa viihtyy varmasti pitkään. Ja vaikka ei olisikaan, Fight Night voi yllättäen sytyttää kipinän.

Väliotsikoiden lainaukset on otettu Kake Singersin laulusta "Nyrkkeily on hauska urheilu", ©1979

Galleria: 

Kommentit

minun mielestä ihan hyvä peli, mutta miten tuo kuvakulma on?

eilen ostin ja olen yllättynyt--> tämähän on tosi hyvä. saa nähdä kuinka vielä vaikeutuu koska olen ollut kanveisissa vasta kerran ja olen nyt jo raskaan sarjan ammattilaistasolla 3 tai 4 voittoa käärineenä=)
tämän pelin grafiikat ovat uskomattoman hienot!

Todella hieno peli, illat rattosasti kuluneet pelin parissa. ^^ tuntuu vain, että kaikki ottelut päättyvät tyrmäykseen. Eli tyrmää, tai tule tyrmätyksi :D Tosin itellä ei kyllä pitkäjänteisyyttä riitä sellaseen "tunnusteluun". On se vaan niin hieno nähdä, kun vastustajan naama leviää ja vuotaa verta. :P

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi