SteamWorld Collection Heist Dig

Kaksi peliä, viisi tähteä, lukemattomia robotteja

Tunnustetaan ensin jotain alta pois: SteamWorld Dig on yksi viime vuosien lämpimimmistä pelikokemuksistani. Arvostelin sen vuoden 2014 syksyllä ja annoin sille neljä tähteä. Suosittelin sitä "pienemmästä nysväämisestä ja keräilypainotteisista peleistä kiinnostuneille". Tunnelma ja näppärä mekaniikka yhdistettynä taustalla soivaan musiikkiin jättivät kovin positiiviset muistikuvat jälkeensä.

Nyt kun Dig on ympätty samaan pakettiin loistavan SteamWorld Heistin kanssa, on hankala olla suosittelematta kyseistä pakettia jokaisen Wii U -pelaajan kokoelmaan. Nintendo eShop Selects: SteamWorld Collection -pelilevyke kasaa nimittäin yhteen kaksi ruotsalaisen Image & Form Games -studion eShop-latauspalvelun helmeä. Koska kyseessä on Selects-sarjan julkaisu, on sen hinta myös tavallista alhaisempi. Paha tätä on haukkumaan alkaa.

Höyryistä avaruusshakkia

Kokoelman ykkösnimike on kahdesta pelistä uudempi SteamWorld Heist. Kyseessä on vuoropohjainen toimintarymistely, jonka maailmassa maapallo on räjähtänyt palasiksi ja ihmiskunta on kadonnut. Vesi on hupenemassa ja sitä käytetään tämän takia valuuttana. Pelaaja ohjaa avaruudessa matkaavaa höyryllä toimivaa robottijoukkoa, joka vyöryy vihollisaluksiin, ammuskelee ja ryövää vedet sekä muut arvotavarat itselleen.

Pelin vuoropohjainen luonne edellyttää strategista silmää, eikä pelkillä pikaisilla laukauksilla pitkälle pötkitä. Tulevan tehtävän suunnittelu alkaa jo ennen vihollisalukseen astumista, sillä pelaaja pääsee valitsemaan mukaansa haluamansa miehistön. Alussa tarjolla on vain muutama hahmo, mutta joukkio kasvaa matkan varrella erilaisilla peltiheikeillä, joilla on tarjota vaihtelevia kykyjä sekä aseluokkia käytettäväksi. Höyrybotit myös oikeasti eroavat taidoiltaan, joten kuhunkin tilanteeseen on tarjolla monenlaisia korstoja hyödynnettäväksi.

Vihollisalusten lisäksi avaruudessa tulee vastaan baareja sekä muita ruostepurkkeja, joiden ruumasta voi ostaa uutta aseistusta ja varustusta. Uudet pyssykät saavat kuolan valumaan, sillä valikoima vaihtelee pienistä käsiaseista sarjatulitussareihin, ja mikä parasta, räjähteitä ammuskeleviin tykkeihin. Singon tahi kranaatinheittimen tarjoama tuho on pahisjoukkioon osuessaan todella tyydyttävä pläjäys. Tarjolla on päälle sata kappaletta tuliluikkuja, joten valikoima ei lopu kovinkaan pian.

Räjähteitä sylkevien tuliluikkujen lisäksi valikoiman parasta antia ovat pyssyt, jotka on varustettu lasertähtäimellä. Niiden avulla voi nähdä viivojen tavoin esitettynä mihin luoti suuntaa aseen piipusta. Tähtäimen avulla voi tehdä mitä hienointa temppuammuskelua useampien pintojen kautta, mikä on onnistuessaan varsin tyydyttävää.

Peli alkaa helposti, joten tehtävistä on helppo ansaita täydet kolme tähteä suht vaivatta. Matkan varrella vastus luonnollisesti kovenee, eivätkä täydet pisteet ole enää itsestäänselvyys. Missioita pääsee pyörittämään kolmella eri vaikeustasolla, joita voi vaihdella oman mielensä mukaan. Kokeneille pelaajille suunnattu haastetaso on varsin mainio, sillä eteneminen ei ole mahdotonta mutta silti mukavan haastavaa.

Onko Heistiä hauska pelata? Vastaus on kyllä, mitä suuremmissa määrin.

Peltiheikit voivat kuolla taistelun tuoksinassa, mutta tehtävä ei pääty epäonnistumiseen ilman kaikkien hahmojen päätymistä palasiksi. Mikäli jokin matkaan lähtenyt taistelija on kuollut vihollisaluksesta paettaessa, ei tämä hahmo saa sessiosta lainkaan kokemuspisteitä. Niiden avulla jaellaan erilaisia uusia kykyjä robottien käytettäväksi aina lisäenergiasta erikoishyökkäyksiin.

Graafisesti peli on miellyttävää katsottavaa, pelasi sitten televisioruudulta tai Wii U:n GamePad-ohjaimen kautta. Pikkunäytöltä pelaaminen onnistuu myös vallan mainiosti, sillä kaikki oleellinen mahtuu hyvin ohjainruudulle. Musiikillisesti nimike on sekä mainio että vähemmän mainio. Tehtävien taustalla soivat musiikit saisivat olla moninaisempia, mutta saluunoissa kuultavat vokaaleja sisältävät kappaleet ovat varsin mallikkaita. Asialla jälkimmäisissä on musisoinneillaan muutenkin tutuksi tullut Steam Powered Giraffe -kokoonpano.

Mutta entäpä se oleellisin asia, onko Heistiä hauska pelata? Vastaus on kyllä, mitä suuremmissa määrin. Vuoropohjainen strategia on varsin onnistunut suunta pelille ja vihollisaluksia lähtee vyöryttämään mielellään. Vaikka pelin läpäiseekin päälle kymmenessä tunnissa, tekee tehtäviin mieli palata keräämään täysiä pisteitä, eikä New Game+ -moodiakaan ole unohdettu. Kerättävänä on myös mahdoton määrä erilaisia päähineitä hahmojen käytettäväksi, joten tuotoksen sataprosenttinen läpäisy vaatii reilusti pidemmän aikaa. Jokainen kartalta valittava vihulaisalus lisäksi luodaan joka kerta pelattaessa uudelleen, joten täysin samanlaisia kokemuksia ei vastaan pitäisi tulla.

Pelilevyn SteamWorld Heist tuo mukanaan The Outsider -lisäsisällön, jossa nähdään uusi liittolainen sekä tuoreita tehtäviä ja varusteita.

Diggaan kaivaa

Paketin kakkospaikan saanut Steamworld Dig vie pelaajat Rusty-robotin hahmossa pikkukaupungin alla sijaitsevaan kaivokseen. Apuna Rustylla on seikkailun alkaessa vain hakku ja niukasti valoa antava lyhty. Tehtävänä on suunnata maan alle kaivamaan rahanarvoisia malmeja ja mineraaleja, joiden avulla päivitetään hahmon työvälineitä ja selvitetään syvyyksissä piileviä arvoituksia.

Kaivostoiminnan pelimekaniikka on varsin nokkela. Pelaaja voi olla maan alla vain tietyn aikaa, sillä robotin mukana kulkeva tuli hiipuu ajan mittaan. Kun pimeys koittaa, on hankala nähdä missä suunnassa kaivettavaa riittää. Valovaranto saadaan täyttymään käymällä maan pinnalla kaivoskylässä. Hahmon matkaan mahtuu myös vain tietty määrä kannettavaa, joten täydet taskut ovat toinen syy suunnata kohti auringonvaloa.

Varsinaisia vihollistaisteluita ei ole, vaikka epämääräisiä otuksia vastaan tuleekin. Taistelut eivät ole välttämättömiä, ja suurimman osan niistä pystyy halutessaan vaikka ohittamaan.

Mainariseikkailun taustalla soiva musiikki sopii peliin kuin hakku käteen, vaikka samat luritukset pääseekin kuulemaan toistuvasti. Erityisesti päävalikon musisoinnille pitää antaa peukkua. Hahmojen ja maailman vekkuli ulkoasu saa puolestaan sen toisen käden peukun.

Peliä on mahdollista pelata pelkän konsolin GamePad-ohjaimen avulla television ollessa muussa käytössä. Ohjaimen näytölle mahtuu myös kaikki oleellinen, joten televisioton mainailu ei tunnu tuskalta.

Maanalaiset mysteerit saa selvitettyä noin viidessä-kuudessa tunnissa. Uudelleenpelattavaa nimikkeessä periaatteessa riittää, sillä kaivos luodaan satunnaisesti joka pelikertaa varten. Mineraalit ja muu kaivoksen sisältö heitellään hieman eri paikoille, mutta suuria muutoksia ei ole luvassa.

Meno pysyy mielenkiintoisena Rustyn välineiden päivitysten sekä hiipuvan valon avulla. Mainarikylän asukasluku myös kasvaa muutamilla höpöillä asukkailla matkan edetessä. Peli ei koukuta heti ensipuraisulla, mutta kaivoksesta poistuessa tekee välittömästi mieli palata takaisin tutkimaan muutamat uudet kulmat tuoreen valon avulla. Dig ei välttämättä sovi jokaisen pelaajan makupalettiin, sillä meno pääsee toistamaan itseään. Se ei tarjoa suurta toimintarymistelyä tai eeppistä juonirakentelua, vaan yksinäistä puuhastelua maan alla. Kovin viihdyttävää sellaista.

Osiensa mainio summa

Avaruusstrategian ja mainaritasoloikan yhdistävä kokoelma on varsin maistuva ateria. Tämä yhdistettynä pelilevyn astetta halvempaan hintaan tekee sen suosittelun helpoksi. Jos kaipaat jotain erilaista pelattavaa, kannattaa SteamWorld Collectioniin tutustua.

Kirjaudu kommentoidaksesi