Kolme finniä ja tyttö

Rupikonna on todella ruma eläin, mutta konna voi myös olla cool. Tämän todistaa Battletoadsin finnikolmikko Rash, Zitz ja Pimple eli turboahdetut superkonnat. Heille sysätään jälleen tehtäväksi pelastaa maailma, ja oli jo aikakin, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt noin kolmekymmentä vuotta.

Uusi Battletoads pamahtaa käyntiin itselleen naureskellen, sillä konnat ovat olleet lukittuina simulaatioon useaksi kymmeneksi vuodeksi. He ovat pitäneet itseään siellä supervoimilla varustettuina sankareina, ja kun illuusio lopulta särkyy, lävähtää konnien naamalle ilkeä totuus: kukaan ei tiedä heidän olemassaolostaan mitään. Urotöille ei riitä tarvetta, joten finnikolmikko suuntaa tavallisiin töihin.

Kukaan ei tiedä heidän olemassaolostaan mitään.

Tarina tutustuttaa hahmot uusille pelaajille hyvin, ja sitä on varsin ilo seurata. Piirtojälki on sulavaa, ja vitsit uppoavat kaikessa hölmöydessään kuin kuuma veitsi voihin. Meininki on kuin mistä tahansa aikuisille suunnatusta animaatiosta. Rash, Zitz ja Pimple ovat myös erittäin persoonallisia ja eroavat toisistaan niin vitsien tasoltaan kuin taistelutyyliltään.

Yhdistä finnivoimasi

Rash on nopea, Zitz voimakas mutta hidas sekä Pimple jotain siltä väliltä. Taistelut etenevät pitkälti nappuloita hakaten, mutta hommaa voi varioida yhdistelemällä erilaisia komboja ja iskuja toisiinsa. Hahmoja voi myös vaihtaa lennosta, jolloin kahakkaan saa nopeasti mukavaa vaihtelua.

Taistelut ovat hyvin pitkälti samankaltaisia, vaikka konnat oppivatkin muun muassa sylkemään purkkapalloja hidastaakseen vihollisten liikkeitä. Osa taisteluista muuttuu puuduttaviksi parin kerran hinkkaamisen jälkeen, mutta onneksi kentät eivät yleensä kestä kymmentä minuuttia kauempaa. Perusmäiskinnän väliin on myös ujutettu muuta tekemistä. Varsinaisen maailmanpelastus-operaation välissä konnat hairahtuvat tekemään jotain aivan muuta, kuten hieromaan niskavaivaisia asiakkaita tai pelaamaan kivi-sakset-paperia.

Helpotetumpi uusinta

Huumoria ei Battletoadsista puutu, ja hauskuus on pitkälti sen kantava voima. Uusin julkaisu eroaa vanhasta oikeastaan vain armollisuudellaan. Jos Nintendolle ilmestynyt Battletoads aiheutti itkua ja hampaiden kiristelyä, ei vuoden 2020 konnaseikkailu ole läheskään yhtä tuskaisaa tekemistä. Seikkailu on helposti läpäistävissä ilman sohvalla istuvien kavereiden apua.

Armollisuus ilmenee esimerkiksi surullisen kuuluisiksi tulleista prätkäkohtauksista, joita väännettiin raivon partaalle saakka. Uutukaisessa ajelu on käännetty hahmojen selän taakse, jolloin tulevia esteitä on helppo väistellä. Helppoutta lisäävät myös loputtomat elämät.

Seikkailu on helposti läpäistävissä ilman sohvalla istuvien kavereiden apua.

Entisajan sivuttain etenevät beat ‘em up -tyyliset turpaanvetopelit toimivat yleensä parhaiten kaverin kanssa. Se pitää paikkansa Battletoadsinkin osalta, mutta harmillisesti mätkimään pääsee vain saman ruudun ääreltä. Nostalgista ratkaisua häiritsee maailmassa vallitseva pandemia, vaikka päätöksen toki ymmärtää. Nettimoninpeli olisi silti ollut oiva lisä.

Loistava julkaisu vailla sosiaalista eristäytymistä

Internetin yli pelattavan moninpelin puute vie konnien uusimman seikkailun pisteitä yhden alaspäin. Eihän nykyään enää kukaan käy kylässä. Mutta Battletoadsin kohdalla voi silti käyttää vanhaa kliseetä: hyvää kannattaa odottaa. Dlala Studios on tehnyt loistavaa työtä tuodessaan pitkään hiljaiseloa viettäneen klassikon nykypäivään. Battletoads sisältää hyvää huumoria, hauskoja hahmoja ja sopivan haastavaa taistelua. Arvostelun aikana ei tarvinnut hajottaa edes yhtään ohjainta. Montakohan herkullista uudelleenjulkaisua tullaan vielä näkemään ennen kuin laitteiden sukupolvi vaihtuu?

Kirjaudu kommentoidaksesi