Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin joskus. Square Enixin kulttiklassikko sai kuin saikin jatkoa, "vain" 14 vuotta alkuperäisen ilmestymisen jälkeen.

Jupiterin ja Square Enixin yhteistyössä työstämä The World Ends With You on mielenkiintoinen tapaus. Vuonna 2007 yksinoikeudella Nintendo DS:lle julkaistu kaksiulotteinen toimintaroolipeli myi alle puoli miljoonaa kappaletta, mutta keräsi persoonallisella otteellaan ympärilleen uskollisen fanijoukon, joka jäi vuosiksi kaipailemaan jatko-osaa tunnetulle kulttiklassikolle.

Videopeliväki saattaa tunnistaa projektin taustalta muun muassa Tetsuya Nomuran, joka toimi tiimissä tuottajana ja taiteilijana. Hahmosuunnittelijana kannuksensa ansainnut Nomura-san on häärinyt Square Enixillä 90-luvun alusta lähtien suuren mittakaavan projekteissa, kuten Kingdom Hearts- ja Final Fantasy -sarjojen parissa. Ei siis mikään ”yesterday’s grouses son”.

Maailma päättyy sinuun

Japanilaiseen Shibuyan kaupunkiin sijoittunut The World Ends With You kertoi tarinan Nekusta, introvertistä teinistä, joka päätyy keskelle selviytymispeliä nimeltään Reapers Game. Sen tarkoituksena oli suorittaa erilaisia tehtäviä, jotka vaihtelivat aivopähkinöiden selvittelystä Noise-nimisten henkiolentojen nujertamiseen. Kolmeviikkoisen reissun varrella Neku kohtasi värikkään kavalkadin hahmoja, jotka avittivat kiperissä tilanteissa seikkailun edetessä.

Kuulostaa simppeliltä, mutta persoonallinen ote, omaleimainen musiikki ja stylus-kynään nojannut taistelujärjestelmä toimivat yhdessä sangen mainiosti. Vuosien varrella julkaistut Remix-versiot eivät puolestaan keränneet kauheasti kehuja ja erityisesti Switchille julkaistu Final Remix lynkattiin täysin ala-arvoisen ohjauksensa ansiosta, eikä syyttä. Peliä on käytännössä pakko pelata käsikonsolimoodissa kosketusnäyttöä hyödyntäen, koska mistään ei tule muuten mitään.

Isolla (Shibuyan) kirkolla.

Shibuya, taas kutsuu mua Shibuya

Vaikka NEO: The World Ends With You jatkaa periaatteessa siitä, mihin edellinen osa jäi, ei teos vaadi aiempaa kokemusta sarjasta. NEO sijoittuu kolme vuotta alkuperäisen osan jälkeiseen aikaan ja lisää samalla pelimaailmaan kirjaimellisesti yhden ulottuvuuden lisää. Tällä kertaa tarinan keskiössä seurataan Fret- ja Rindo-nimisiä ”jäppisiä”, jotka asustelevat Shibuyassa ja päätyvät keskelle tutun oloista selviytymispeliä.

Nyt tosin pistetään kovat piippuun, sillä panoksena on oma henki. Reapers Game tapahtuu tällä kertaa täysin eri ulottuvuudessa, eräänlaisessa henkimaailmassa, joka kuitenkin muistuttaa todellista elämää hämmentävän paljon. Sieltä ei nimittäin ole asiaa kuolevaisten joukkoon, mikäli pelissä epäonnistuu.

Korsto kovistelee.

Fret ja Rindo eivät suinkaan ole yksin kisaamassa, eivätkä he joudu keskenään setvimään tapahtumia, vaan jengiin liittyy myös muitakin pahaa-aavistamattomia pelureita. Pelimestari Shiba määrittelee tehtävät ja ne vaihtelevat visaisista pulmista välienselvittelyyn henkimaailman mörköjen kanssa. NEOn tapahtumat myös sijoittuvat ykkösosan tapaan kolmen viikon aikajaksolle.

Omalaatuisiin persooniin törmäillään tälläkin kertaa kiitettävästi, mutta harmittavasti dialogi käydään pääosin puhekuplien ja äännähdysten kera. Ääninäyttely ajaa asiansa, mutta ei ole varsinaisesti ihan priimaa. Mukana on kuitenkin sekä englannin-, että japaninkielinen dialogi, joten siitä plussaa.

Staattiset sarjakuvaruudut ovat muutenkin pieni pettymys. Piirrostyyli kantaa persoonallaan melko pitkälle, mutta olisin silti toivonut vähän enemmän panostusta tarinankerrontaan.

Känny on aina kädessä, kuten tosielämässäkin.

Kärsivällisyyttä, kuomaseni

Visuaalisesti peli on kaunista katseltavaa ja Shibuyaa on vahvasti rajatuista alueista huolimatta mukava tutkia. Pelin alku tosin herätti minussa sen sortin ärtymystä, että siitä on pakko varoittaa ihan erikseen.

Alussa alati silmille hyppivät puhekuplat käyvät nimittäin hermoille alta aikayksikön, sillä hahmojen höpöttämisestä ei meinaa millään tulla loppua. Kun ensimmäisten päivien alueen pienuus ja yhdentekevät tapahtumat yhdistetään ylettömään dialogitulvaan, on tuloksena ehkä yksi ärsyttävimmistä aloituksista roolipelille koskaan.

Onneksi sentään ”liha ja perunat” saapuvat pöytään ennen pitkää. Kun pelin maailmassa alkaa olemaan kolme-neljä päivää takana ja tosielämän kellossakin useampi tunti, alkaa NEO: The World Ends With You oikeasti tuntumaan hyvältä toimintaroolipeliltä. Shibuyan kaupungissa avautuu pelin edetessä pikkuhiljaa uusia alueita ja vaikkei se kasva älyttömän suureksi missään vaiheessa, tarjoaa ”leikkikenttä” pienehköstä alueestaan huolimatta niin paljon tekemistä, ettei isompaa aluetta oikeastaan ehdi juuri kaivata.

Apinakapina

Varsinaisen päätarinan ohella jokaiselle päivälle on aiemmin mainittujen aivopähkinöiden ja Noise-taisteluiden lisäksi mukavat määrät sivutehtäviä. NEO: The World Ends With You tarjoaa myös mahdollisuuden matkustaa ajassa edestakaisin, joten jos jotain jäi tekemättä edeltävinä päivinä, voi niihin palata silloin, kun itselle sopii.

Yksi nerokkaimmista jutuista NEO:ssa on kuitenkin ehkä se, ettei se yrittää pakkosyöttää pelaajalle alun jälkeen juuri mitään. Esimerkiksi Noiseja löytyy maailmasta aivan valtavat määrät, mutta niiden välttely on vaivatonta, jos ei huvita taistella. Maailmassa voi hääräillä, tutkia ja tappelupukaroida tasan niin paljon kuin haluaa, eikä peli rankaise pelaajan ratkaisuista epäreilulla tavalla, sillä vaikeustasonkin voi määrittää läpipeluun aikana rajoittamattomasti.

Mähinät käynnissä taisteluareenalla.

Napit vierekkäin

Taistelumekaniikka on kosketusnäyttökontrollien puuttuessa järjestelty kokonaan uusiksi. Kun jengin kohdalle osuu tappelu, siirtyy tapahtuma erilliselle mähinöintikentälle, jossa turpasaunotaan reaaliajassa. Jokaiselle hahmolle on omistettu oma nappinsa, jolla hyökätään joko namiskaa näpyttämällä tai pohjassa pitämällä. Erikoisiskutkin irtoavat, kunhan spesiaalimittari täyttyy tarpeeksi. Täyttymisen nopeus taas riippuu siitä, kuinka luovasti eri tööttejä yhdistelee.

Fret ja Rindo kavereineen keräävät taisteluista ja tehtävistä matkan varrella rintamerkkejä. Hahmojen hyökkäysvoima, -tyyppi ja -nopeus riippuu siitä, mitkä merkit kellekin valitsee. Erilaisten hyökkäysten yhdistely on pirun hauskaa ja mitä enemmän kyvyt kasvavat, sitä tyydyttävämpää taistelusta tulee. Kehityssuunta pelin edetessä on siis tismalleen oikea. Itsensä haastaminen kannattaa myös, sillä vaikeammilla vaikeustasoilla seurueen elinvoimamittari pienenee, mutta rintamerkkejä tippuu taisteluista tiheämmin.

Nappiset eivät anna hahmoille pelkästään hyökkäysvoimaa, vaan harvinaisimmat niistä tuovat myydessä silkkaa valuuttaa. Hahmonkehitys on puolestaan hyvinkin uskollinen alkuperäiselle osalle, sillä se onnistuu joko kuteita vaihtelemalla tai sitten ravintoloissa syömällä! Aterioiden koko, tyyppi ja hinta vaikuttavat siihen, mitä syöpöttely tuo tullessaan.

Luotto on kova!

Musiikkia, maestro!

Alkuperäisen The World Ends With Youn yksi rakastetuimmista puolista oli Takeharu Ishimoton timanttisen kova ääniraita. Oli hienoa huomata, että vuodet eivät ole hidastaneet mestaria lainkaan, vaan herra palasi jatko-osan pariin entistä väkevämpänä. Musiikki onkin kirkkaasti yksi pelin parhaimmista puolista ja myös äärimmäisen tärkeä fiiliksen kannalta, sillä NEO: The World Ends With Youn omaleimainen tunnelma syntyy vahvasti grafiikan ohella juuri musiikin kautta. Yli kolmetuntinen kavalkadi löytyy myös Spotifystä.

NEO: The World Ends With You on suhteellisen hyvä toimintaroolipeli, joka kukoistaa ja kaatuu tyylinsä mukana. Jos pelkistetty, korostetun japanilainen tyyli ja minimalistinen tarinankerronta eivät iske, on markkinoilla olemassa parempiakin genren edustajia. Jos taas meininki sytyttää, saattaa NEO hyvinkin kiilata nokkimisjärjestyksessä korkeammalle.

Hienointa tässä julkaisussa on ehkä se, että sarjan fanit saivat vihdoinkin sen aidon jatko-osan! Heille tiedoksi: jos pidit edeltäjästä, tämä iskee kuin miljoona volttia.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi