Kyseessä on mitä todennäköisimmin tämän vuoden paras ohjelmalelu, sillä peliksi tätä nimikettä ei pysty kutsumaan.

Stressivapaata puuhaa

Townscaperin voisi summata vaikka näin: rauhoittavaa, rentoa rakentelemista ilman päämäärää. Yksinkertaisilla kontrolleilla varustettu nimike päästää kokijansa rakentelemaan linnoituksia ja merellisiä kyläyhteisöjä oman mielensä mukaan.

Kun nimikkeen käynnistää, ei pelaajalle anneta minkään sortin ohjeita tai tavoitteita – näkösällä on ainoastaan aava sininen vesialue. Kun rohkaistuu ja rupeaa tökkäilemään ruudulle joko omalla sormella tai ohjaimen välityksellä, niin näkösälle ilmestyy kiveystä, taloja, torneja, siltoja. Vieläpä todella sympaattisella visuaalisella ilmeellä varustettuja sellaisia. Ja mitä enemmän tökkii, sitä enemmän ja sitä korkeampia rakennuksia syntyy.

Pelaajan ainoa tehtävä on valikoida mihin rakennetaan ja millä värillä, kaiken muun hoitaa nimikettä varten kehitetty monimutkainen algoritmi. Sen avulla lopputuloksena on arkkitehtuurisesti järkeviä rakennelmia, vaikka koettaisikin tökkiä sinne sun tänne summanmutikassa. Tällöin lopputulos ei ehkä ole se kaunein ikinä, mutta on se silti realismiin pohjautuva. Rakennuspalikoiden poistaminenkaan aiheuta ongelmia, sillä tornitalon pohjakerroksen hävittäminen ei kaada tönöä, vaan sijoittaa alakerrosten tilalle kantavia rakenteita.

Algoritmi myös sijoittelee rakennusten kylkiin puskia ja pieniä penkkejä, minkä lisäksi sillat ilmestyvät kanaalien ylle ja yhdyskäytävät korkeiden tornien välille. Jo lyhykäisen rakentelun lopputuloksena on kaunis ja sympaattisen näköinen kyläyhteisö, jonka talojen päälle pelmahtavat lokit kruunaavat kokonaisuuden. Ihmisiä oman luomuksensa raitille ei saa tallustelemaan, mutta muuten kaikki on kovin eläväisen oloista.

Pienenä miinuspuolena edelliseen liittyen voi mainita, että aivan joka yksityiskohtaan ei siis pääse itse vaikuttamaan. Myös rakennusten halutunlaiset katot voivat olla useamman yrityksen takana, jos algoritmin mielestä tönölle sopisikin hieman erilainen harja.

Vain vähän säätövaraa

Käytettävissä ei ole paljoa asetuksia, vaan säätöpuoli on myös mukavan yksinkertainen. Rakentamaansa maailmaa voi katsoa käyttämällä yhtä kolmesta ulkoasuasta, joista yksi muuntaa kaiken näkyvän patsasmaisen valkoiseksi. Jos auringonvalon suunta ei miellytä, voi sen myös muuttaa haluamakseen. Kun koko hoidon on saanut tarpeeksi hulppean tai viihtyisän näköiseksi, voi lopputuloksesta ottaa kuvakaappauksen. Tai olla ottamatta, eipä sekään pakollista ole.

Luomuksiensa voi tallentaa ja palata niiden pariin myöhemmin.

Äänimaailman jatkaa minimalistisella linjalla, sillä suurinta osaa siitä edustaa plop-ääni, joka syntyy katukiveys- ja rakennuspalikoita sijoitellessa.

PC:lle aiemmin tänä vuonna julkaistu nimike on kuin kotonaan Nintendon Switch-konsolilla, kiitos masiinan kosketusnäytön. Rakentelu onkin näytöltä koettaessa perin selkeää puuhaa. Yksi tökkäys rakentaa, hieman pidempi tuhoaa ja zoomaus onnistuu kahden sormen kera, minkä lisäksi Joy-con-ohjainten namiskoihin on sijoitettu monet toiminnot helposti käytettäväksi.

Aivan joka tilanteeseen tökkiminen ei sovellu, etenkin kuvakulman muuttaminen voi joskus tuottaa pientä hämminkiä. Myös ohjaimen ja erillisen näytön avulla pelaaminen on toimivaa ja selkeää puuhaa.

Leppoisat peukut tälle

Huomionarvoista on, että kyseessä on yhden henkilön sivuprojektina syntynyt tuotos. Mies Townscaperin takana on entinen Massive Entertainmentin työntekijä Oskar Stålberg, joka hyppäsi vuonna 2016 indiekehittäjäksi. JoTownscaperin perusteella siirto oli varsin oiva.

Stålbergin kylänrakenteluprojektin etenemistä on voinut seurata miehen Twitter-tilin kautta jo jonkin aikaa, mutta siitä huolimatta lopputulos onnistuu yllättämään upeudellaan.

Mukavan yksinkertainen palikoista koostuva rakentelu ei jätä paljoa valittamista. Tosin olisi mukava, jos talojen väriä voisi vaihtaa jälkikäteen, minkä algoritmin kanssa pääsee välillä taistelemaan saadakseen juuri halutunlaisen katon rakennuksille. Mutta pieniä murheita nämä. Townscaper on hauska ja leppoisa ohjelmalelu, jonka avulla luodut maisemat ovat hienoa katseltavaa.

Rennon letkeää puuhailua. Miten tästä ei voisi pitää?