Tuorein lisäys Borderlands-universumiin on viimein täällä. Tällä kertaa mukaan sekoittuu klassista Dungeons & Dragons -pöytäroolipeliä vallan hulvattomalla tavalla, pitäen kuitenkin Borderlandsin peruselementit tallessa.

Juonen alkuasetelmana sarjasta tuttu iki-ihana Tiny Tina (Ashly Burch) ja hänen aluksensa miehistö Valentine (Andy Samberg) ja Frette (Wanda Sykes) sekä itse pelaaja Newbie alkavat sattuneesta syystä pelaamaan "Bunkers & Badasses" -roolipeliä. Tämä on tietysti Borderlandsin versio Dungeons & Dragonsista Tiny Tinan toimiessa pelinjohtajana. Porukan päällimmäisenä tarkoituksena on etsiä ja peitota Lohikäärmelordi (Will Arnett), auttaen samalla pelimaailman muita hahmoja. Koska pelinjohtaja keksii koko maailman, tarinan sekä tapahtumat, voi maailma muuttua lennosta aina tarpeen vaatiessa. Tästä revitään huumoria oikein mukavasti, ja Tiny Tinan kaltaisen persoonan ollessa puikoissa mitä vain voi tapahtua.

Älä kompastu sipsiin!

Itse pelissä kerätään aseita ja tehdään tehtäviä eri miljöissä, jotka tuovat mukavaa vaihtelua seikkailuun. Välillä liikutaan isometrisessä kartalla paikasta toiseen tutkien ympäristöä. Tämä uutuus korvaa edellisten osien pikamatkustussysteemin, joka sopii teemaan oikein hyvin. Pelin edetessä karttaan aukeaa uusia polkuja. Erilaisten tehtäviä antavien hahmojen tapaaminen on mukavaa puuhaa, joka ei siltikään muutu pakkopullaksi. Hyvin suunniteltu kartta ei vaadi edestakaista juoksentelua, eikä liikkuminen vie liikaa aikaa itse räiskimiseltä. Se on tavallaan ”rauhoittava” osuus hektisten taistelujen välillä. Asiaankuuluvasti kartan seasta löytyy jättimäisiä juustonaksuja, limsatölkkejä ja ties mitä, onhan kyseessä roolipelin pelipöytä.

Tiny Tina’s Wonderlands jatkaa tuttua Borderlands-huumoria, joka on sopivalla tavalla yliampuvaa. Koskaan ei voi oikein ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Aiempia osia pelanneet huomaavat paljon tuttuja elementtejä sekä hahmoja, jotka vierailevat tehtävissä mukana. Dialogiin ja tapahtumien huumoriin on panostettu tehden näistä oikeasti hauskoja seurata. Jopa alun tutoriaalia on väritetty vitseillä, eivätkä ne ole vain tavanomaisia ”paina A hypätäksesi” -tekstiruutuja. Valtaosa hahmoista on erittäin onnistuneita, mutta joitain notkahduksiakin seasta löytyy. Nämäkin ovat tietysti makuasioita ja varmasti jokaiselle löytyy omat suosikkinsa. Ääninäyttely on erinomaista läpi pelin, on kyse sitten tärkeimmistä hahmoista tai perusvihulaisten älyvapaista huuteluista. Varsinkin itse Tiny Tinaa ja aluksen muita ”pelaajia” on seikkaillessa ilo kuunnella.

Sopiiko nenä päähän?

Pohjimmiltaan Tiny Tina’s Wonderlands onkin Borderlands-peli, mutta muokattavuutta on lisätty melkoisesti. Hahmonluonti on parantunut huomattavasti aikaisemmista julkaisuista. Nyt valitsemaansa sankaria voi muokata mielin määrin kasvoja ja kehoa myöten. Erilaisia säätimiä on paljon ja viimein myös sukupuolen voi valita, eikä se ole enää hahmoluokkaan sidottu. Mukana on myös ”slider overdrive” -optio, joka mahdollistaa varsin absurdeja luomuksia kuten pään kokoiset eri paria olevat korvat.

Mukana on tuttuun tapaan suuri määrä aseita, jotka vielä varustetaan sattumanvaraisilla ominaisuuksilla tehden näistä vieläkin erilaisempia. Tason noustessa valitaan haluamiinsa taitoihin pisteitä. Tällä kertaa sankariaan pääsee rakentamaan aivan uudella tavalla. Alussa valitaan hahmoluokka kuudesta eri vaihtoehdosta. Näistä jokaisella on omat taitonsa ja kaksi erikoiskykyä. Myöhemmin tason noustessa tiettyyn pisteeseen valitaan toinen hahmoluokka ensimmäisen rinnalle aukaisten näin monia eri vaihtoehtoja ja tapoja muokata pelityyliään. Erikoiskykyjen lisäksi saatavilla on erilaisia loitsuja. Mukana on myös lähitaisteluaseita, sormuksia ja kaulakoruja, jotka myös generoidaan sattumanvaraisesti. Roolipelimäiseen tyyliin hahmon voimistuessa ominaisuuksiin laitetaan pisteitä. Näitä ovat esimerkiksi voima, näppäryys, älykkyys ja niin edelleen.

Pienet asiat, isot ilot

Pelissä on myös mukavia pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi revolveria ladatessa siihen lisätään vain jo ammutut luodit. Kimmokkeen ääni kilpeen osuessa. Tällaiset asiat tuovat yllättävän paljon fiilistä pelaamiseen ja osa yksityiskohdista on myös hyödyllisiä, kuten edellä mainittu kilpeen osuminen. Toinen todella miellyttävä ominaisuus on vihollisten reagointi. Paholaiset horjahtelevat ja lentelevät räsynukkeina käytetystä aseesta riippuen. Luurankoja voi tähtäillä raajoihin ja näin räiskiä luisilta retkuilta kävelyttimet irti, pakottaen ryökäleet ryömimään. Miellyttävän dynaamista kahinointia, jota tymäkät aseet jykevillä äänillä vain vahvistavat.

Inventaario käyttäytyy samalla tavalla kuin sarjan aikaisemmissa osissa, ja tähän kaipaisi jo vähän muutoksia. Valikko on yksinkertaisesti kankea käyttää varsinkin ohjaimella, ja kun pelin tarkoitus on kerätä aseita ja varusteita, inventaarion käyttämisen tulisi olla mahdollisimman sujuvaa ja vaivatonta. Kartta on myös melkoisen alkukantainen ja sekava, joskin viimein myös korkeussuuntaa voi hieman säätää. Kartalla liikkuminen eri paikkojen välillä on kummallisesti toteutettu, ja sitä ei vain ole kovin intuitiivista käyttää. Myös niinkin perusjuttu kuin symbolien merkitysten kertovat selitteet puuttuvat. Pelatessa näihin ongelmiin tosin tottuu ja kartan sekä inventaarion käyttö muuttuu sujuvammaksi alun totuttelun jälkeen.

Entäpäs ne ötökät?

Bugeja esiintyi pelatessa jonkin verran, mutta yhtään pelissä etenemistä pysäyttävää tai kaatumista aiheuttavaa bugia ei vastaan tullut. Pienempiä outouksia olivat esimerkiksi väärä tekstitys ruudulla hetken aikaa, joka ei kuitenkaan katkaissut dialogia. Erään hahmon dialogin tekstitys puuttui keskustelussa kokonaan muiden toimiessa normaalisti. Haarniska jäi leijumaan huvittavasti sankarin yläpuolelle mentäessä kuvaustilaan kyykyssä. Pientä ärsytystä aiheutti joidenkin hetkellisiksi tarkoitettujen viestien pysyvästi ruutuun jämähtäminen, josta pääsi eroon poistumalla päävalikkoon ja lataamalla tallennuksen uusiksi. Myös tehtävälista tyhjeni silloin tällöin ja se tuli takaisin vasta kun etenemistä tapahtui. Täysin kädettömäksi tässä tilanteessa ei onneksi kuitenkaan jää, sillä tehtäviä pystyy selaamaan pikanäppäimillä. Korjauspäivitys olisi kuitenkin paikallaan tällaisiin bugeihin.

Kaiken kaikkiaan Tiny Tina’s Wonderlands on erittäin viihdyttävä ja mukava kokemus. Antoisat taistelut, juonikäänteiden ennalta-arvaamattomuus ja jatkuva vitsi- ja huumoritykitys vetää väkisinkin hymyn korviin. Borderlandsia pelanneille tämä on tuttua kauraa ja tuo juuri sitä mitä odottaakin – paljon aseita, hahmon kehitystä ja sekopäistä huumoria. Vieläpä jos Dungeons & Dragons tai muut fantasiaroolipelit ovat edes jotenkin tuttuja, räiskyttelystä saa mukavasti lisää huumoria irti. Onneksi kummastakaan ei vaadita aikaisempia kokemuksia, sillä Tiny Tina’s Wonderlands toimii vallan hyvin itsenäisesti, vaikkapa ihan ensimmäisenä Borderlands-pelinä.

Ja tällä kertaa se kirottu maagi voi käyttää niitä miekkojakin…

Kirjaudu kommentoidaksesi