Petri oli tylsistynyt. Hän oli kirjoittanut samaa arvostelua jo useamman päivän, eikä hänen sormensa löytäneet enää oikeita kirjaimia näppäimistöltä – kokonaisista lauseista puhumattakaan. Hänen mielensä vaelsi takaisin vuonna 2013 julkaistun The Stanley Parablen tunnelmiin. Petri jätti alati vilkkuvan kursorin lyömään rytmiä koneensa ruudulle suunnatessaan kohti loputonta toimistokompleksia.

Kertojan ehdoilla

The Stanley Parablen uusintajulkaisu lupaa lisää sisältöä vuosikymmenen vanhaan kulttiklassikkoon. Samalla Ultra Deluxe -lisänimellä julkaistu teos ilmestyy myös konsoleille tuoden monimuotoisen seikkailun nykypelaajien saataville. Alkuun on hyvä todeta, että mitä vähemmän absurdista tutkimusmatkasta tietää etukäteen, sen parempi.

Työntekijä 427.

Peruskonsepti koostuu muutamia minuutteja kestävistä yllättävistä tapahtumaketjuista, joita brittiläinen kertojaääni kuvailee reaaliaikaisesti pelaajan interaktioiden perusteella. Ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava tarinallinen putkijuoksu päästää Stanley-nimisen toimistotyöläisen tutkimaan syvintä olemustaan ja elämän tarkoitusta harmaudessa uivan toimistorakennuksen käytäville. Kertoja rytmittää kulkua, mutta se on toinen asia, haluaako hänen ohjeitansa kuunnella. Ehkä käännytkin oikealle vasemman sijaan. Suuntaat hissillä ylös kielloista huolimatta. Yhden tarinan päätyttyä palataan takaisin alkuun – ja tutkitaan taas uusia uria ja kapinallisia valintoja.

Vanhan ystävän lämmin halaus

Ultra Deluxe -painos ottaa vanhat pelaajat avosylin vastaan jo alkuvalikossa. Jos The Stanley Parable on tuttu entuudestaan, sen voi kertoa pelille ennen aloittamista. Uusi sisältö aukeaa siten pelattavaksi pikkaisen nopeammin. Lisäsisältö on merkattu reitille VALTAVILLA kylteillä ja nuolilla, joten uuden sisällön ohittaminen vaatii jo todellista ponnistelua. Kaikki vanhat koukerot ja vitsit ovat edelleen tallessa, joten niistäkin pääsee nauttimaan omaan tahtiin. Teknisesti uusintajulkaisu tarjoaa sujuvaa pelattavuutta, vaikka lataustauoista olisikin ollut kiva päästä jo eroon. Peli ei ylipäätänsä häikäise näyttävyydellä: pienet rosoisuudet tosin kuuluvatkin nostalgiseen pakettiin. Loistava käsikirjoitus korvaa kaikki puutteet.

"Stanley jatkoi käytävää suoraa."

The Stanley Parable on edelleen ihailtavalla tavalla itseironinen, hauska, hulvaton ja ärsyttävä samaan aikaan. Se vetää mattoa pelaajan alta, naureskelee olettamuksille, pilkkaa itseään ja viihdyttää mitä yllättävimmillä tavoilla. Se kyseenalaistaa mitä videopelit ovat ja mitä pelien pitäisi olla. Uusintaversiota varten tehdyt uudet tehtävät jatkavat samalla linjalla iskien silmää jatko-osien odotuksilla aina pelaajien kärttyisiin Steam-arvioihin asti. Kertojaäänenä jatkaa Kevan Brighting, joka ansaitsee kaikki vuosikymmenen aikana saamansa kehut sekä lisää. Tunnelma vaihtelee vakavuudesta parodiaan, epäuskosta kauhuun. Tutkittavaa ja piilotettuja yllätyksiä löytyy jokaisen kulman takaa.

Vapaa tahto on illuusio

Pelin ainoa ongelma onkin sen eräänlainen loputtomuus. Tarpeeksi kauan, kun kiertää samoja maisemia, ei enää muista mitä on nähnyt, mitä on valinnut ja mihin pitäisi vielä mennä. Monesti samat höpinät tulee kuunneltua vain, koska kääntyi oikealle vasemman sijaan.

Luoja, mikä ihme tämä on?

The Stanley Parable: Ultra Deluxe todistaa, että skarppi käsikirjoitus tarjoaa ajatonta viihdettä. Selkeästi laajentunut tarina tarjoaa vanhoillekin pelaajille tarpeeksi uutta, jotta Stanleyn pariin kannattaa palata. Vanhatkin tarinat ovat vanhentuneet maltillisesti tarjoten osuvaa kommentointia työkulttuurista, valinnoistamme ihmisinä ja maailmasta ylipäätänsä. Huumori – tai oikeastaan satiiri – on vaikea laji, mutta brittiläinen Crows Crows Crows onnistuu päivittämään Half-Life 2:n modista startanneen projektin erinomaisesti nykyaikaan.

Kerran vielä, Stanley, kerran vielä!

Kirjaudu kommentoidaksesi