Ei ehkä noin muuten, mutta ainakin siinä mielessä, että on oiva aika olla Ryu Ga Gotoku Studion pelien ystävä. Segan alaisuudessa toimivan putiikin Yakuza-sarja, joka tunnetaan nykyään nimellä Like a Dragon, nimittäin antaa antamistaan.
Ensin pääsarjan nimiä alkoi putkahtelemaan entistä nopeammin Japanin ulkopuolelle, mitä seurasi kolmen pelin kokoelma ja nyt vuorossa on jonkin sortin kulttuuriteko. Vuonna 2014 Japanissa näet julkaistiin Ryū ga Gotoku Ishin! -niminen peli, joka keräsi osakseen kosolti kehuja. Tämä teos ei ikinä koskaan saapunut länsimaihin.
Ennen kuin nyt. Nimen Like a Dragon: Ishin! saanut nimike on tuotu nykyraudalle uudella sisällöllä ja aiempaa hulppeammalla ulkoasulla varustettuna. Ja hyvä niin, sillä kyseessä on oiva kokemus. Etenkin sarjan ystäville, mutta varmasti myös muille.
Ishin-sana viittaa entisöintiin, ettäs tiedätte
Like a Dragon: Ishin! on Yakuza-/Like a Dragon -sarjan spinoff, jossa on paljon samaa ja kosolti erilaista isoveljiinsä verrattuna.
Jos aloittaa eroista, niin itsestään selvin on aikakausi, jolle Ishin! sijoittuu. Pääsarjan seikkailut tapahtuvat laveasti sanottuna nykyajassa, mutta nyt julkaistu tuotos vie pelaajansa 1800-luvulle, myöhäisen Edo-aikakauden Japaniin. Poissa ovat pilvenpiirtäjät ja puukot, tilalla ovat puiset majoitukset sekä miekat. Niin, ja pyssyt ovat myös keskeisessä osassa. Niillä räiskitään näet menemään tuosta noin vain ja vaikka kuinka paljon.
Tarina seuraa alempiarvoista Sakamoto Ryōma -samuraita. Tämä taitava miekkamies on aito ja oikea historiallinen hahmo, joka todella eli 1800-luvulla Tosan alueella. Pelin juonikuviot eroavat kuitenkin huomattavan paljon aidosta elämästä. Sen verran lennokkaiksi tapahtumat välillä menevät.
Jos on kokenut aiempia Like a Dragon -nimikkeitä, voi tunnistaa muun muassa pääosassa olevan hahmon ulkoasun. Ryu Ga Gotoko Studio on nimittäin ottanut sarjan muista osista tutut hahmot ja sijoittanut ne männävuosien soturien rooleihin. Näin ollen esimerkiksi Sakamoto Ryoman (jonka nimessä ei pelissä ole tuota väkäsellä varustettua o-kirjainta) ulkoasu muistuttaa aiempien seikkailujen Kazuma Kiryuta. Ulkomuodon lisäksi tuttu on myös hänen äänensä, sillä vanhoilla tutuilla on mukana omat asiaan kuuluvat ääninäyttelijänsä.
Mitenkäs se Kiryu nyt yhtäkkiä aseella paukuttaa
Yhtäläisyydet Ishin!-spinoffin ja pääsarjan nimikkeiden kanssa ovatkin sitten monet. Seikkailu koostuu pelialueella liikkumisesta, tarinapuuhista, sivutehtävien suorittamisesta, minipeleistä sekä taisteluista. Ja taisteluitahan riittää. Miekkaa pääsee heiluttamaan kaduilla vähän väliä vastaantulevien ilkimysten kanssa, osana juonikuvioita sekä useimmiten myös sivutehtävien tuoksinassa. Väkivalta on useimmiten ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan.
Onneksi taistelumekaniikat ovat kuosissaan. Kiry… siis Ryoma taitaa niin miekan kuin pyssyn käytön. Tarjolla on neljä taistelutyyliä: nyrkeillä vahingon jakaminen, miekan käyttäminen, aseella pyssyttäminen sekä Wild Dancer -nimen saanut miekkaa ja tuliluikkua yhdistelevä tanssiva kokonaisuus.
Taistelumekaniikat eivät alkutaipaleella nostata suuria hurraahuutoja, sillä niistä saa aluksi perin kankean kuvan. Mutta onneksi sekä pelaajan että Ryoman taitojen kehittyessä alkaa kokonaisuus toimimaan kuin rasvattu. Ei aikaakaan, kun alun jäykkä meno alkaa näyttämään varsin mallikkaalta kunnon väistöineen ja erikoisliikkeineen kaikkineen. Se pitää kuitenkin mainita, että vaikkapa Ghost of Tsushiman tapaiseen sulavuuteen ei kuitenkaan päästä.
Erityisesti Wild Dancer -taistotyylin hanskaaminen palkitsee, sillä kyseessä on perskutan hauska taistelutyyli. Sitä käyttäessä ei voi torjua vihollisten iskuja, mutta sen sijaan tarjolla on näyttäviä hyökkäyksiä ja tanssimaisia väistöjä. Ja mikä hupaisinta, onpa mukana myös hyökkäys, joka pistää Ryoman pyörimään kuin väkkärä ampuen samalla aseella joka suuntaan. Hieman kuin Devil May Cryssa konsanaan.
Taisteluista pitää mainita vielä sarjan muistakin osista tutut Heat-liikkeet, jotka ovat astetta näyttävämpiä erikoisliikkeitä. Niitä varten on oma mittarinsa, joka näyttää, koska näitä spesiaaleja päästään käyttämään. Hulppeiden liikkeiden yhteydessä vaikkapa tuikataan vastustajaan kylkeen miekalla ja ammutaan tuliluikulla heti perään samaan kohtaan. Tai tungetaan sitrushedelmä suuhun ja tallotaan se mehuksi. Samoin tein häviävää verta lentää ainakin oletusasetuksilla paljon, mutta mitenkään sen yököttävämmäksi meno ei ylly.
Paluu menneisyyden maisemiin
Pelialueena toimii Kyo-kaupunki (nykyinen Kyoto), joka aukeaa muutama pala palalta tutkittavaksi. Alue on tulvillaan puuhaa sivutehtävistä minipeleihin, asesepistä epämääräisiin juottoloihin. Alue ei ole se suurin ikinä nykystandardeilla, mutta tutkittavaa riittää silti moneksi toviksi. Myöskään kauneimmaksi ikinä aluetta ei voi kehua, sillä osa nurkista näyttää kovin tylsän epämielenkiintoisilta.
Sivutehtävät vaihtelevat tylsistä hupaisiin. Astetta haljumpia ovat muun muassa tenava, joka mankuu vihanneksia syödäkseen sekä loputtomia taisteluita tarjoavat epäkiinnostavuudet. Niiden rinnalla mukaan mahtuu kahmalokaupalla hupaisaa, hauskaa ja huumoripitoista puuhaa. Homman nimenä on muun muassa selvittää älynystyröitä hieroen kuka söi kadonneet ruoat, toimittaa kirjeitä ympäri kaupunkia juosten, jahdata vaatevoroa käytännössä alasti sekä tämän jälkeen paeta viranomaisia, jotka luulevat sankariamme itsensäpaljastelijaksi.
Minipelien puolella taasen voi löytää itsensä karaokebaarista, tanssimasta viuhkan kanssa ohjaimen nappeja oikea-aikaisesti painellen, seuraamassa kanojen kilpajuoksua, pelaamassa korttia, kalastamassa ja paljon muuta. Unohtaa ei myöskään sovi bordellissa jutustelua ja minipelaamista, johon saa upotettua ison pinon käteistä.
Yksi erillinen kokonaisuutensa on Another Life -nimen saanut rentoilu, jossa Ryoma ottaa kontolleen Haruka-tytön veloissa olevan asumuksen kasvimaineen. Maaseutumaisemissa pelaaja pääsee viettämään aikaa letkeämpien oheistoimien merkeissä, sillä pääosassa täällä on yksinkertainen kasvimaan hoito sekä niin ikään simppeli ruoan valmistus. Kaiken tuottamansa pääsee toki myymään, jotta pääasia ei unohtuisi.
Eikä tässä kaikki, sillä tietyssä kohdin tarinaa pelaaja pääsee koluamaan vihollisia täynnä olevia luolastoja, jotka palkitsevat erilaisilla raaka-aineilla. Mineraalit, naulat ja muut asiat puolestaan toimivat eri aseiden raaka-aineina. Ja noita miekkoja, pyssyjä ja muita välineitähän riittää haalittavaksi.
Alkuperäispelissä näissä luolastoissa koulutettiin myös oman soturiyksikön joukkoja, mutta nykyraudalla näitä sotureita pääsee kantamaan mukanaan läpi pelin. Soturit eivät fyysisesti juokse Ryoman mukana, vaan ne näkyvät ruudun alavasemmassa laidassa kortteina. Taistelijat on varustettu erilaisilla taidoilla esimerkiksi energian palauttamisesta tehokkaampiin hyökkäyksiin. Näitä hahmoja keräillään ja koulutetaan, rekrytoidaan ja yhdistellään aina vain tehokkaampien kykyjen haalimiseksi.
Joitakin pelaajia hämmentänyt ratkaisu on Elite Generals Trooper Card Bundle -nimen saanut korttikokonaisuus, joka tuo tukun influenssereita ja julkimoita peliin edellä mainittujen soturien muodossa. Näissä korteissa nähdään muun muassa painija Kenny Omega, näyttelijä Rahul Kohli sekä muutamat internetpersoonat ja virtuaalitubettajat. Jokainen näistä hahmoista tuo mukanaan isoa vahinkoa tekevän erikoisliikkeen, jolla tehdä selvää vihollisista. Mikäli tämä kuulostaa immersiota rikkovalta, niin ilouutisena kerrottakoon, että näitä hahmoja ei ole pakko ladata käyttöön. Vastapainona näitä erikoisliikkeitä, jotka vaikkapa syöksevät tulta hahmon kädestä, on annettu myös muutamille pomovastustajille.
Ari, kato miltä grafiikka näyttää
Graafisesti Ishin! ansaitsee sekä kehuja että pientä moitetta. Pelin yleisilme on mainio, joskaan viimeisimpien konsoliyksinoikeuksien tontille ei päästä. Välivideoiden tapahtumat ovat kuitenkin upeaa katsottavaa miekkataistoineen kaikkineen, mutta sen sijaan niiden ulkopuolella kohdattavat sivuhahmot ovat usein muovisen näköisiä. Etenkin muutama naistuttavuus voisi hyvin olla menneen konsolisukupolven alkupuolelta. Sen suurempia silmiin osuvia nytkähdyksiä ruudunpäivityksessä ei vastaan tullut.
Vaikeustasoja on tarjolla useampi kappale. Normaalitasolla rivivihulaisia vastaan taistelu on kohtuullisen helppoa, mutta pomotaistoissa ja tietyissä sivutehtävissä on sen sijaan hyvinkin mahdollista saada turpiinsa. Etenkin pomotaistot voivat olla yllätyksiä sarjan ensikertalaisille, sillä vastapuoli vaatii yleensä kilokaupalla kurmottamista, jotta energiapalkki tyhjenee kokonaan. Onkin enemmän kuin suositeltavaa pitää näissä yhteenotoissa taskut täynnä parantavia lääkkeitä sekä ruokia.
Kuten todettua, eteneminen helpottuu kyllä pelaajan sekä Ryoman taitojen karttuessa.
Puhuttu dialogi on mainiota. Ja miksipä ei olisi, sillä asialla ovat tuttujen hahmojen tutut, hyväksi todetut ääninäyttelijät. Englanninkielistä toteutusta ei tällä kertaa ole. Välivideoiden ja niin sanotusti tärkeiden keskustelujen ulkopuolella dialogia päästään lukemaan ruudulta tekstin muodossa.
Yksi harmillinen puoli Ishin!:ssä on se, että musiikki ei valitettavasti jätä itsestään suuria mielikuvia muutamia sitäkin erottuvampia kohokohtia lukuun ottamatta. Nämä huippukohdat ovat onneksi upeita ja etenkin useamman pomotaiston sävelmät potkivat kuin sata äkäistä muulia.
Yksi Like a Dragon -sarjan kiehtovista puolista on ollut kulttuurimatkailu Japaniin. Myös tällä kertaa nousevan auringon maan kulttuuri, ruoat ja vaikkapa samuraitavat tulevat perin tutuksi. Hahmojen dialogissa myös mainitaan vieraita sanoja ja paikkoja usein, mutta tähän on apuna kätevä sanasto, joka napinpainalluksella kertoo mitä ruudulla näkyvä termi tarkoittaa. Aivan joka asiaa ei selitetä, mutta eri alueet, shogunaatit ja muut olennaisimmat kyllä.
Unohtaa ei muuten myöskään sovi mainita, että tuotokseen on ympätty nykyaikaan sopiva valokuvamoodi. Se ei ole ehkä se modernein mahdollinen, mutta sillä saa aikaiseksi paljon hupaisaa materiaalia.
Maukas kuin tonkka sakea konsanaan
Mitenkäs se olennaisin asia, onko Like a Dragon: Ishin! hauskaa pelattavaa, kehtaako sitä suositella muille? Montako tähteä tälle pitäisi antaa? Muutama harva kerta suupielet kääntyivät alaspäin ja tähtiarvio kolmeen, kun samalla kadunpätkällä pelaajan harteille lätkittiin monta turhanpäiväiseltä vaikuttavaa sivutehtävää näkösälle yksi toisensa jälkeen. Sivupuuhat kun voivat alkaa tuosta noin vain ilman sen suurempia varoituksia oikeaan/väärään paikkaan kävellessä. Myös alun taistelun kankeus sekä pelin alkuperän näkyminen muun muassa kankeina animaationa jättivät tunkkaisen maun suuhun.
Mutta onneksi nämä harmittavat hetket ovat vähemmistössä, ja ohjaimeen haluaa tarttua kerta toisensa jälkeen. Vaikka juonikuvioissa pyöritäänkin hitusen liikaa samoissa paikoissa ja puhetta on välillä liiankin kanssa, niin tarinan avautumista seuraa mieluusti. Tarinassa on myös ennalta-arvattavia käänteitä, mutta tuokaan ei pääse sen suuremmin häiritsemään kokonaisuudessa.
Oman ahaa-elämyksensä tarjoaa se, kun tajuaa eri asioiden tukevan toisiaan. Kalastuksesta saatavat kalat sopivat ruoanlaittoon Another Life -sivutoimen keittiössä. Taisteluluolastoissa jaellaan roppakaupalla materiaalia, jolla kehittää ja työstää jotain lukuisista tarjolla olevista miekoista tai tussareista. Omalla maapläntillä kasvatetuille vihanneksille puolestaan tulee käyttöä joko niitä myymällä tahi eri sivutehtävissä. Jokainen asia tuntuu olevan tavalla tai toisella hyödyksi myös muualla. Myös matkan varrella kertyvä Virtue-valuutta avaa käyttöön isomman farmipläntin, suuremman inventaarion ja vaikka mitä muuta.
Yksi olennainen asia Like a Dragon -nimikkeissä on sivutehtävien ja minipelien kokeminen, niin myös tällä kertaa. Kumpaankin kategoriaan pystyy upottamaan kahmalokaupalla tunteja. Koko pelin kokemiseen voi varata aikaa vähintään sen 30 tuntia, mikäli aikoo nauttia edes osasta sivutoimista pääjuonen perässä juoksemisen ohella. Pikajuoksijat voivat luultavasti kokea tarinan noin päälle 20 tunnin, mutta nautiskelijoilla kaiken oleellisen näkemiseen voi mennä jopa 50 tuntia.
Sen huomaa, että Ishin! on alun alkaen julkaistu jo vuosikausia sitten, mutta siitä huolimatta kokonaisuus onnistuu nappaamaan kyytiinsä.
Ilta ja kerta toisensa jälkeen. Onhan tämä nyt mainio peli.
Lisää aiheesta:
- Vinksahtanutta rikosdraamaa japanilaisittain - arvostelussa Yakuza 0
- Laadukasta ylähyllyn rikosdraamaa - arvostelussa Yakuza 6: The Song of Life
- Laadukkaan rikosdraamasarjan kevyt rebootti on kokemisen arvoinen matka, joka iskee kuin lohikärmes ja pölisee kuin jauhosäkki - arvostelussa Yakuza: Like a Dragon
Kommentit
Tätä on odotettu. Ei niin
Tätä on odotettu. Ei niin paljon kuin syksyllä ilmestyvää LAD: Gaidenia, mutta välitön striimi silti kun saan tämän käsiini.
Ja tänään sitä pitäisi sitten
Ja tänään sitä pitäisi sitten saada! Hyviä pelailuja! Itsekin odotan Gaidenia sekä tietty Yakuza 8:aa todella innolla.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi