Huomio, kaikki männävuosien sekä vähän uudempienkin piirrettyjen ja animaatioiden ystävät. Nyt voit pistää tutut hahmot lätkimään toisiaan kuuppaan oikein olan takaa.

Ludosity-studion kehittelemässä Nickelodeon All-Star Brawlissa lasten ja nuorten sarjojen tähdet ottavat yhteen samoista ohjelmista lainatuissa ympäristöissä. Kuulostaa siltä, että tässä tuotoksessahan pitää olla menoa, meininkiä ja televisiosta tuttua tunnelmaa! Mutta kuinkas sitten kävikään, sillä lopputuloksena on varsin hengetön ja jopa geneerinen peli.

Kopioi kotitehtäväni, mutta muuta tekstiä vähäsen

Jos on koskaan pelannut Nintendon konsoleille julkaistuja Super Smash Bros. -pelejä, tietää pitkälti miten Nickelodeon All-Star Brawl toimii. Kahdesta neljään hahmoa tiputetaan taisteluareenalle, jolla pitäisi olla viimeisenä pystyssä. Kanssakisaajia kurmotetaan erilaisilla hyökkäyksillä, jotta näiden prosenttimittarin lukema kasvaa suuremmaksi. Mitä isompi prosenttimäärä, sitä pidemmälle ja kovemmalla vauhdilla iskun vastaanottaja lentää. Kun lentää pois taisteluareenalta, menettää elämän tai vastapuoli saa pisteen.

Aang ja CatDog valmiina ottamaan yhteen

Taisteleminen on selkeää. On omat nappinsa isoille ja pienille hyökkäyksille, erikoisliikkeille sekä hypylle, olkapainikkeista puolestaan suojataan sekä syöksytään. Ei kovin vaikeaselkoista, joten peliin hyppääminen vasta-alkajanakin onnistuu helposti. Erilaisia hyökkäyksiä sekä kolmea eri erikoisliikettä käytetään nappia painamalla tai yhdistämällä painamiseen vasemman analogitatin kallistamisen ylöspäin tai alaspäin.

Syöksyminen pitää mainita erikseen, sillä joka hahmo voi liikkua ilmojen halki lyhyen pyrähdyksen verran. Tämä toiminto yhdistettynä tuplahyppyyn ja ylöspäin suunnattuihin erikoisliikkeisiin takaavat sen, että hahmot voivat edetä ilmojen halki pitkiäkin matkoja. Liikkuminen on kokonaisuudessaan nopeaa ja hektistä, etenkin jos vertaa jälleen uusimpaan Super Smash Bros. -julkaisuun. Minkään sortin esineitä ei ole käytössä, vaan mätkijöiden omat kyvyt ovat ainoa tapa aiheuttaa vahinkoa vastapuolelle.

Pelaajien ulottuvilla on kaksikymmentä hahmoa 13:sta eri sarjasta. Mukana ovat muun muassa Avatar: The Last Airbenderista tuttu Aang, kolme tuttavuutta Paavo Pesusienen sarjasta, The Legend of Korran nimihahmo sekä Leonardo, Michaelangelo ja April O'Neil Teenage Mutant Ninja Turtles -maailmasta. Tarjonta on kattava, mutta selkeitä puutoksiakin on vaikka kuinka ja monta. Lisää taistelijoita on kuitenkin luvassa myöhemmin lisäsisältönä.

Kiikkuva lauta on ihan vekkuli alusta tapella

Hahmot ovat mukavan erilaisia liikkeiltään ja jokainen on varustettu teemaan sopivilla kyvyillä. Paavo Pesusieni puhaltelee kuplia, Aangin kyvyt käyttävät ilmaa apunaan ja Nigel Thornberry matkii erilaisia eläimiä. Harmillisesti joka mahdollisesta liikkeestä tuntuu puuttuvan omanlainen painonsa ja kaikki tuntuu hitusen liian kevyeltä, oli kyseessä sitten kuuppaan osuva nyrkki tai saippuakupla.

Kahdenkymmenen mätkijän ohella on koettavana kaksikymmentä kenttää, jotka vaihtelevat pätevistä suoranaisen huonoihin. Mukana on geneerisiä ja hölmöillä jipoilla varustettuja kenttiä, mutta myös hupaisia ruutuja. Esimerkiksi liikkuvan bussin päälle sijoittuva areena on mukavan erilainen kokemus.

Vähäinen määrä hupia

Pelimoodeja on harmillisen vähän. Muita hahmoja pääsee mättämään pataan joko yksin tekoälyä vastaan tai moninpelinä, minkä lisäksi tarjolla on turhanpuoleinen jalkapallotyylinen tapa ottaa yhteen. Pelimäisin hupi on tuskaisen tylsäksi muodostuva Arcade-moodi. Se tarjoaa kokijalleen nipun taisteluita, joissa otetaan yhteen sattumanvaraisesti valitun hahmon kanssa sattumanvaraisesti valitussa kentässä. Ei juonikuvioita, ei isoa pahaa odottelemassa lopussa, ei oikeastaan mitään mielenkiintoista.

Nettimatsi yhdessä pelin paremmista kentistä

Arcade-pelimuodon läpäiseminen yhä uudestaan ja uudestaan tarjoaa toki palkintoja, mutta nekin ovat hyvin haljuja. Avattavana on näet lähinnä kuvia eri hahmoista ja kentistä. Jippijaijei, ei tällä kuuhun päästä. Ei konseptitaidetta, ei taustatietoja taistelijoista eikä vaikkapa erilaisia kostyymejä.

Tosiaan, jos taisteluareenalla on neljä kappaletta samaa hahmoa, ei tarjolla ole eri värejä, vaatetuksia tai muuta huomattavaa, jolla erottaa mätkijät toisistaan. Joka ottelijan päällä on onneksi pieni P1-, P2-, CPU-tyylinen teksti, josta erottaa omansa.

Hahahahaei

Nettipeli sen sijaan on varsin toimiva. Meno on rollback-koodin myötä sulavampaa, kuin mitä vaikkapa Super Smash Bros. Ultimate tarjoaa. Siitä huolimatta mukaan on mahtunut myös matseja, joissa oli selkeää lagia ja pätkimistä havaittavissa. Ruudun alalaidasta nähdään kuinka hyvin bitit kulkevat vastustajien välillä, mikä ei ole lainkaan hassumpi ominaisuus.

Pesusienellä naamaan ja onnea

Perusmekaniikat ovat noin periaatteessa ihan toimivat, mutta sitten on tarpeen puhua siitä isoimmasta miinuksesta. Nickelodeon All-Star Brawl ei näet ota teemastaan tarpeeksi irti, minkä lisäksi budjetti lienee ollut kehitystyössä kovin rajattu.

Vaikka mukana on liuta tuttuja hahmoja sekä kenttiä, ei äänipuoleen ole panostettu samalla tavalla. Kaikki hahmot ovat käytännössä mykkiä, sillä minkään sortin puheita, äännähdyksiä tahi muuta ei kuulla. Tuttuja ääninäyttelijöitä ei siis ole, vaan ainoa puhetta pitävä taho on kuuluttaja. Tämän miesäänen toistelemat englanninkieliset lausahdukset, kuten "tuo kyllä sattui" ja "mainio osuma", käyvät nopeasti vanhaksi. Eniten luonnetta hahmoilla nähdään tekstiruuduissa, joita päästään lukemaan ennen Arcade-moodin taisteluita. Todella harmillista.

Neljän hahmon mätke meren alla

Musiikkipuoli on todella kahtiajakoinen kokemus. Soundtrack jakaantuu jotakuinkin kahtia hyvänpuoleisiin ja kamaliin tuotoksiin. Esimerkiksi Paavo Pesusienen kentässä kuullaan hilpeä ralli delfiiniäänineen kaikkineen, mutta Glove World -ruudussa kärsitään suorastaan kuppaisesta tivolimusiikista, joka saa hapuilemaan mute-painiketta tai pumpulia korvakäytävän täytteeksi. Mukana ei ole harmillisesti myöskään sarjoista tuttuja tunnusmusiikkeja, joten on turha odottaa tuttua musisointia. Tämäkin on perin laimea päätös.

Liian vähäinen määrä pelimuotoja sekä pelattavaa noin ylipäätään on tullutkin jo mainittua, mutta viimeistelemättömyys näkyy myös pelin ulkoasussa. Vaikka kenttien taustalla on teemaan sopivia yllätyksiä tuttujen hahmojen muodossa, näyttävät taistelijat sekä näiden animaatiot usein kovin yksinkertaisilta. Myös taisteluareenat olisivat kaivanneet lisää yksityiskohtia. Lisäpanostus olisi ollut paikallaan useammalla osa-alueella. Ehkä ensi kerralla?

Ensi kerralla enempi

Nickelodeon All-Star Brawlissa on lupausta hyvästä pelistä, mutta lopputuloksena on hieman liian geneerinen taistelupeli, joka ei ota teemastaan tarpeeksi irti. Kyseessä on suoranainen ihme, kun miettii minkälaiset mahdollisuudet näillä hahmoilla ja tällä teemalla olisi ollut. Arvosanaksi voisi valita joko kaksi tähteä tai kolme, kumpi vaan olisi täysin oikea vaihtoehto.

Oli miten oli, kyseessä on mukava paikallisesti pelattava moninpeli, johon on helppo tarttua. Liuta tuttuja hahmoja yksinkertaisilla kontrolleilla? Kyllähän tätä kaveriporukassa voisi helpostikin vääntää. Kyseessä on hyvä alku. Ehkä ensi kerralla vielä paremmin, mikäli jatko-osa joskus saadaan?

Kirjaudu kommentoidaksesi