Paluu joutomaahan: oodi ydintalvelle

Ydinsodan jälkeisten ropellusten valtakunta on taas yhtä nimikettä rikkaampi, kun yksi genren vanhimmista sarjoista, Wasteland, tekee paluun pelikentille. Kolmannen osan ydintalvinen maisema tuntuukin virkistävältä vaihtelulta ainaisiin aavikoihin verrattuna. InXilen luoma radioaktiivinen maailma on psykopaattien, sotaherrojen, kyberkanojen ja yleisen selviytymistaistelun valtaama.

Sarjasta tutut Arizonan rangerit ovat pahassa jamassa: Lähes kaikki rangerit on jo pyyhkäisty pois elävien kirjoista, ja aavikkoinen Arizona on nääntymässä nälkään. Pelaajan joukot lähetetään lumiseen Coloradoon tekemään yhteistyötä Coloradon patriarkan kanssa siinä toivossa, että patriarkka vastavuoroisesti lähettäisi tarvikkeita ja ruokaa rangereiden kotipaikoille. Tästä alkaa tiimin taisteluiden ja kinkkisten valintojen värittämä taival.

Mustaa huumoria valkoisella jäällä

Wasteland 3 on niitä teoksia, joissa pienimmätkin käyttäjän tekemät valinnat voivat vaikuttaa maailman olosuhteisiin yllättävillä tavoilla. Maailmasta löytyy erinäisiä ryhmittymiä, joiden kanssa päähahmojen tulee vuorovaikuttaa ja päättää heidän kohtalostaan, sekä kenen kanssa tahtoo liittoutua. Teoksen kesto ei ole ihan siitä pisimmästä päästä yleisesti massiivisiin nykyropelluksiin verrattuna, mutta valinnat ja niiden vaikutukset takaavat uudelleenpelattavuuden nautinnon. Ehdin tätä arvostelua varten pelata pelin kerran läpi ja myös aloittaa sen jo saman tien uusiksi, koska tahdoin niin kovasti nähdä eri valintojen vaikutukset maailmaan.

Tarinaa siivittää musta huumori, ja tavallaan tarinan voisi ainakin ajoittain nähdä synkkänä mustana komediana. Maailma, jossa kaikki toivo on jo melkein menetetty, on täynnä mitä piristävämpiä hahmoja, oivalluksia ja vitsejä, jotka onnistuvat tulemaan esille aivan puun takaa juuri silloin, kun meno on masentavimmillaan. Yleiselle käsikirjoitukselle on pakko antaa pisteitä. Tällaisille peleille on tärkeää osata luoda ilmoille toivottomuuden tunne, mutta myös piristää juuri sopivissa kohdissa.

Sarjan aiempien osien läpäisemiseen ei ole kovinkaan suurta tarvetta. En ollut itsekkään kokenut niitä, lukenut kylläkin jonkin verran nimikkeiden tapahtumista, joten tunnistin muutaman vanhemmista peleistä tutun hahmon. Mikäli olet pelannut aiemmat osat läpi, ymmärrät tietysti joitain yksityiskohtia paremmin, ja sarjan faneille on toki kätketty maailmaan useita pieniä ahaa-elämyksiä, mutta uusillakaan tulokkailla ei tule olemaan missään vaiheessa varsinaisesti ulkopuolinen olo.

Microsoft osti InXilen vuonna 2018. Nämä olivat niitä Microsoftin diilejä, joissa pienemmille firmoille luvattiin rahaa ja aikaa tehdä sitä, mitä he tekevät parhaiten sillä ehdolla, että valmiit tekeleet julkaistaan myös suoraan Microsoft Game Passille. Ilmeisesti Microsoftin rahat on käytetty hyvin. Pelinkehittäjien mukaan suuri osa pätäkästä meni siihen, että peliin saatiin täysi ääninäyttely. Tämä onkin ihan virkistävä juttu tämän genren peleissä. Ääninäyttely toimii hieman vaihtelevasti, mutta kokonaisuudessaan aivan hyvin.

Marssivan Jumalan leikkiminen

Pelaaja heitetään sarjan tuttuun tyyliin oman pienehkön ranger-joukkonsa saappaisiin. Teoksessa voi yhtä aikaa ohjata kuutta hahmoa, jotka koostuvat maksimissaan neljästä itse luodusta tai kehittäjien valmiiksi tekemästä rangerista, sekä Coloradon lumikentiltä löytyvistä käsikirjoitetuista tovereista. Näille hahmoille voi kehittää erinäisiä taitoja, jotka on jaettu taistelutaitoihin, yleiseen osaamiseen, tutkimustaitoihin ja sosiaalisiin kykyihin. Hahmojen osaamiset myötäilevät toisiaan. Eri jäsenille kannattaa valita eri taitoja, jotta tiimi kokonaisuudessaan osaisi tehdä mahdollisimman laajasti eri asioita lumisia raunioita tutkiessaan. Samat taidot eri hahmoilla eivät kuitenkaan täydennä toisiaan.

Hahmonluonnilla onkin todella miellyttävä leikkiä. Ulkonäköä voi muokata laajasti, ja eri taitoja löytyy paljon. Taitoihin uhrattavia pisteitä taas annetaan alussa mukavan rajoitetusti. Nämä asiat takaavat sen, että käyttäjän on aika hankala puolivahingossa luoda täysin samanlaista hahmoa kahta kertaa.

Taitoja kartuttaessaan tarjolle avautuu valikoitavaksi erikoiskykyjä, eli perkkejä. Näitä käytetään taisteluissa tai vuorovaikuttaessa Coloradossa värjöttelevien hahmojen kanssa. Erikoiskykyjä olisi ehkä voinut olla hieman enemmän. Koska kyvyt on sidottu taitoihin, pelin loppupuolella tuntui, ettei joillekin hahmoille ollut valittavissa enää järkeviä kykyjä ollenkaan. Toisille taas niitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Toisaalta jos erikoiskykyjä olisi ollut enemmän, peli olisi voinut mennä vähän turhan helpoksi, joten pistetään se henkilökohtaisen maun piikkiin.

Konepistoolin ja geigermittarin raksutus

Wasteland 3:ssa on hyvin vahvasti XCOMin tyyppinen vuoropohjainen taistelusysteemi. Suojan löytäminen ammuskellessa on tärkeää, ja taktinen hahmojen sijoittelu on koko homman suola, varsinkin vaikeammilla vaikeusasteilla. Kun tällaista taistelusysteemiä lähdetään tekemään, kenttäsuunnittelulla on todella suuri vaikutus mättämisen mielekkyyteen. InXile onkin onnistunut loistavasti luomaan erilaisia ympäristöjä, joista löytyy suojaa mahdollista tykittelyä varten, ilman että nämä suojat pistäisivät silmään tiimin käveleskellessä niiden läpi kasuaalisesti ropeltamisen aikana. Verrattuna XCOMeihin taistelu ei ole aivan yhtä pikkutarkasti mietittyä, mutta ajaa todella hyvin asiansa.

Suurin ongelma tappelussa tuntuvat olevan kenttien korkeuserot. Varsinkin räjähteitä sisätiloissa käytettäessä ongelmat alkavat nostamaan päätään: Kranaattia ei tahdo millään saada heitettyä taistelukentälle, mikäli alueella on vastassa pöytä, tuoli tai muu vähäpätöinen asia. Tai sitten ongelma on se, että heittokaareen lasketaan sisätiloissa myös katon rajoittava tekijä mukaan, tiedä häntä. Kentillä oli myös ikävän vähän korkeampia paikkoja, joille tarkka-ampujat voisivat kiivetä. Tähystyspaikkoja on kyllä, mutta olisin kaivannut niitä hieman enemmän.

Yksi parannusehdotus ihan henkilökohtaisen maun vuoksi olisi ollut myös tappokamerat. Tiedättehän XCOMeista tai uusimmista Fallouteista tutut killcamit: kamera zoomaa ensin pelaajan hahmoon, kun tämä ampuu kuolettavan laukauksen. Sitten kohdistetaan vihollista kohti sinkoutuvaan luotiin, ja näytetään hidastettuna, kuinka vastustajan pää leviää pitkin kenttää. Tällaiset ovat aina olleet mukavia yleisen voiton tunteen kannalta ja niiden kunnon JES-efektien saavuttamiseksi. Eipä silti, viholliset hajoavat tässäkin kuollessaan mitä useammiksi kappaleiksi, ja kauttaaltaan taistelu on omasta mielestäni oikein tyydyttävää puuhaa.

Äänten puolesta teos pärjää oikein hyvin. Erilaisten aseiden, ajoneuvojen ja luonnon äänet toimivat oikein hyvin. Musiikki on yleensä perus taustajännitettä, mutta tietyissä taistelukohtauksissa pärähtää oikeat, peliä varten tehdyt musiikkikappaleet soimaan. Musiikkityyli on Wastelandiin vallan hyvin sopivaa synkeähköä lännen countrya. Kappaleet saavat eeppisimmät taistelut tuntumaan vielä eeppisemmiltä, joten tässäkin on onnistuttu varsin hyvin.

Bugi siellä, toinen täällä

Sitten päästään siihen murheenkryyniin, eli teknisiin ongelmiin. Wasteland 3:n julkaisu on ollut melkoisen jännittävä. Aloin pelaamaan tätä PC:llä noin viikkoa ennen julkaisua, enkä tuolloin huomannut itse pelistä bugeja oikeastaan ollenkaan. Mietin vielä, että onpa mukavaa kun kerrankin saadaan teos, joka tuntuu julkaistessa valmiilta. Julkaisupäivänä peli sai suuren patchin, ja tämän jälkeen ongelmia alkoi heti ilmenemään. Joitain kaatumisia, pelihahmot liukuvat pelikentällä kävelyn sijaan ja näin pois päin. PC:llä bugit tuntuvat silti olevan vähimmillään, kun taas PlayStation 4 -versiossa ongelmia tuntuu olevan todella paljon, välillä niissä mittakaavoissa, ettei pelin jatkaminen tunnu onnistuvan.

Minulle sattui omalla pelikerrallani niin, että muutamakin Coloradosta löytyvä ryhmittymä kuoli kokonaan. Vaikka erinäiset hahmot kyllä sättivät minua asiasta, tehtävälista ei tuntunut kaikkia näitä kellahtamisia huomaavan, vaan journaliini ilmestyi yhä tehtäviä, joiden mukaan minun olisi pitänyt jutella jo edesmenneille hahmoille. Yksi tehtävä taas jäi roikkumaan, koska minun olisi pitänyt palata tehtävän antajan luo, vaikka tämä orjapiiskuri oli jo kompastunut luotiini. Näissä kohdissa ruudulle olisi pitänyt hypätä ilmoitus tehtävän epäonnistumisesta, mutta näin ei käynyt. Minusta tuntui välillä, että peli unohti joitain pienempien tehtävien päätöksiä, varsinkin jos nämä päätökset olivat hieman radikaalimpia.

Wasteland 3:sta löytyisi myös moninpeli. Tämä sujuisi niin, että kaverin kanssa pelattaisiin verkon välityksellä, mutta yhdessä ei tarvitsisi pyöriä jatkuvasti. Eli voisit vaikka mennä nukkumaan sillä aikaa kun kaverisi pelaa, ja herätessäsi menisit katsomaan, millä tavalla kaverisi päätökset ovat yhteistä Coloradoanne myllertäneet. Tämä jäi minulta vielä kokeilematta, mutta olen kuullut, että moninpelipuoli on ollut tällä hetkellä vielä ehkä se kaikista toimimattomin osapuoli. Tätä kirjoittaessani moninpeliinkin on kuitenkin juuri ilmestynyt patchi, jolla ongelmia yritetään korjata. Tämä patch julkaistaan kaikille alustoille pikkuhiljaa tulevan viikon sisällä.

Eli aivan valmis paketti tämä ei vielä valitettavasti ole, mutta tekijät tekevät ilmeisesti jatkuvasti töitä teknisten ongelmien kitkemiseksi.

Kaikki nämä ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, jotka InXile voi vielä hyvin korjata. Juuriltaan teos on oikein hyvä, ja ilman teknisiä ongelmia PC:llä pelaaminen on todella nautinnollista. Tämä on niitä pelejä, joihin kirjaimellisesti jämähtää. Ajan taju katoaa jatkuvasti, kun haluaa edetä vielä vähän eteenpäin tai kokea vielä yhden kiivaan taktisen taistelun. Wasteland 3 on ollut minulle todella koukuttava ja hauska kokemus, jonka tulen varmasti pelaamaan läpi useita kertoja.

Kommentit

Sisätiloissa kranaatin heittämisestä: ilmeisesti noita aoe-juttujakin on paranneltu viimeisimmässä patchissa, nyt on paljon helpompi pistää paikkoja paskeksi. 

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi