Lasombra-klaaniin syntyneen Julia Sowinskin epäelämä ei suju kovinkaan hääppöisesti. Eräänlaisena maahanmuuttovirkailijana työskentelevä nainen on muiden vampyyrien silmissä täysi mitättömyys, jonka yöt kuluvat paikallisessa pikaruokalassa tupakkaa polttaen. Hän saa kuitenkin mahdollisuuden todistaa kykynsä Camarillan johtajille, kun hänet valitaan yllättäen tutkimaan New Yorkin Anarch-johtajan kaamea kuolemaa. Jo heti alusta alkaen Julialle on täysin selvää, että tämä on häntä varten asetettu ansa. Jos Julia loistaa tehtävässään, ansaitsee hän paikkansa Camarillan kerman joukossa. Epäonnistuessaan hän saattaa kuitenkin menettää kaiken sen vähäisenkin kunnioituksen, mitä muut tuntevat häntä kohtaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Edellisestä osasta poiketen pelaaja ei valitse omaa hahmoaan, vaan kertomus koetaan ainoastaan Lasombra-klaaniin kuuluvan Julian näkökulmasta. Julia on nappivalinta protagonistin rooliin, sillä ainakin minua miellytti kovasti hänen kylmän kyyninen, mutta silti tumman humoristinen asenteensa epäelämään. Toivoin koko pelin ajan neitokaiselle pelkkää hyvää, ja hurrasin hänen sarkastisille heitoilleen silmät ilosta loistaen. On myöskin hienoa nähdä, että kehittäjät ovat uskaltaneet ottaa tekeleeseen mukaan suurelle yleisölle vähän tuntemattomampia klaaneja, kuten juuri Julian edustaman Lasombran sekä vilaukselta nähtävän Banu Haqimin.
Coteries of New Yorkin suurin synti oli ihan puskista yllättämään päässyt pikainen loppu. Nyt tuota virhettä ei onneksi toisteta, vaan tarjolla on kaksi kunnollista päätöstä tarinalle. Loppuhuipennukset ovat keskenään verrattain erilaisia, ja riippuu täysin pelaajan mieltymyksistä, kumpaa hän pitää ”hyvänä” päätöksenä varsin mielenkiintoiselle ja hyvin kerrotulle tarinanpätkälle. Vaikka teos sijoittuu samoihin maisemiin kuin edellinen osa, ei tarinasta nauttiminen vaadi ensimmäisen pelin tapahtumien tuntemista.
Yöllinen New York on pelottavan kaunis
Vampire: The Masquerade - Shadows of New York toimii perinteisen visual novelin tavoin. Yhdeksän yötä kestävän matkan aikana tehdään päätöksiä, joilla ei kuitenkaan ole sen kummempaa vaikutusta itse tarinan kulkuun, vaan valintojensa seuraukset näkee vasta pelin lopussa. Coteries of New Yorkista poiketen veren imeminen ihmisistä ei ole pakollista, vaikka mahdollisuuksia elämän nektariinilla herkutteluun tulee vastaan.
Teoksen animoidut taustakuvat ja piirretyt hahmot ovat aivan yhtä henkeäsalpaavan kaunista katseltavaa kuin aiemminkin. Seikkailujeni aikana saatoin pysähtyä ihastelemaan taustataidetta useiksi minuuteiksi. Varsinkin kohtaus, jossa Julia istuu pilvenpiirtäjän katolla katsellen alas New Yorkin vilskeeseen, sai estetiikkasensorini veisaamaan hunajaisia ylistyssanoja.
Switchual novel
Visual novel -tyyliset luomukset ovat kuin kotonaan Nintendo Switchillä. Peli pyörii täydellisestä sekä TV- että käsikonsolimoodissa, ja ainut ongelma tulee vastaan tekstin kokoa säädettäessä. Tekstikoon voi vaihtaa hyvinkin suureksi, mutta silloin dialogin pätkät eivät mahdu kerralla kokonaan ruudulle, vaan tekstin alkuosa vilahtaa ohitse niin nopeasti, ettei sitä ehdi lukemaan. Käytössä on tietysti päiväkirjamainen loki, johon dialogi tallentuu, muttei sitäkään viitsisi ihan joka hetki vilkuilla.
Hyytävään tunnelmaan luottava Vampire: The Masquerade - Shadows of New York yltää samalle tasolle edeltäjänsä kanssa, ehkä vähän korkeammallekin. Kehittäjät ovat selkeästi kuunnelleet pelaajilta saamaansa palautetta, ja tehneet sen pohjalta tarvittavat muutokset. Jos sarjan aiempi nimike tyydytti verenjanosi ja sai silmäsi kiilumaan himosta, tulet varmasti nauttimaan tästäkin huipputeoksesta.
Vampire: The Masquerade - Shadows of New York on saatavilla PC:lle, Nintendo Switchille, Xbox Onelle sekä PlayStation 4:lle.
