Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Digimon on tekemässä väkevää paluuta videopelien saralla. KonsoliFIN lensi Kööpenhaminaan testaamaan ennakkoon tulevaa Digimon Story Time Strangeria.

Noviiseille väännetään rautalangasta.

Sanottakoon se nyt heti kättelyssä: en ole meritoitunut ja monissa liemissä marinoitunut Digimon-mestari.

Omat kokemukseni ja muistijälkeni Digimonista rajoittuvat 2000-luvun alun animaatiosarjaan, jossa dubbaustyön hoiti ensimmäisen 26 jakson osalta surullisenkuuluisa Agapio Racing Team. Sarjaa tuli toki seurattua vielä paremmallakin äänityöllä varustettuna, mutta aika pian digimonit vaipuivat omalta osaltani unholaan, kun teini-ikä otti kunnolla vallan ja muut asiat alkoivat kiinnostamaan. Ja aivan kuten Game Freakin Poké-kaimojen kanssa, en koskaan palannut myöskään digihirviöiden pariin.

Taistelunäkymä on mukavan tyylitellyn näköinen.

Videopelien osalta olen elänyt aivan yhtä pimennossa, ensimmäisen PlayStationin Digimon Worldia lukuun ottamatta. Tutkiskeluni perusteella pisimpään ovat jatkuneet Digimon World- ja Digimon Story -sarja, joista molemmat ovat elelleet taustalla tehden omaa juttuaan lähinnä käsikonsoleilla. Kummatkin ovat toki olleet horroksessa jo useamman vuoden ajan, ja viimeisin isompi nimike taitaa olla vuonna 2022 ilmestynyt, visual novelia ja roolipeliä yhdistelevä Digimon Survive.

Kuten tuli todettua, on kulunut jo useampia vuosia siitä, kun Cyber Sleuth vei Digimon-sarjaa tyylitellympään ja tarinavetoisempaan suuntaan, pitäen vuoropohjaisen taistelun pelattavuuden keskiössä.

”Ei, ei se ole, se on… Ei, se ei ole saari!”

World ja Story lienevät kuitenkin ne eniten värinää Digimon-hullujen keskuudessa aiheuttavat tapaukset. Molemmat sarjojen viimeisimmistä osista eli Digimon World: Next Order sekä Digimon Story Cyber Sleuth ovat saaneet sittemmin parannellut versiot myös ”isommilla laitteilla”, joten toivoa kokonaan uudesta, täysiverisestä osasta on fanien toimesta pidetty sitkeästi yllä. Nyt pitkää odotusta ollaan viimein palkitsemassa, kun Digimon Story Time Stranger julkaistaan vajaan kuukauden kuluttua.

Digimonit ovat eläneet omaa elämäänsä animaatioiden ja pelien lisäksi myös korttipelimaailmassa, jota pelaillaan Suomessakin varsin paljon tuntemani harrastajan mukaan. Time Strangerilla on siis painolastia ja kovia odotuksia fanien toimesta. Itse taas hyppään kelkkaan aika lailla pystymetsästä, ja kun henkilökohtaisia odotuksia ei ole, silloin voi monesti yllättyä. Digimon Story Time Stranger kieltämättä yllätti sekä syvyydellään että positiivisesti, toisaalta onhan sitä jo väsätty joidenkin lähteiden mukaan jopa 7-8 vuotta!

Siinä on digimonsulla kokoa!

Laukaus ilmasta

Kuten tuli todettua, on kulunut jo useampia vuosia siitä, kun Cyber Sleuth vei Digimon-sarjaa tyylitellympään ja tarinavetoisempaan suuntaan, pitäen vuoropohjaisen taistelun pelattavuuden keskiössä. Time Stranger jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja pistää isompaa vaihdetta silmään, sillä kehittäjätiimi pääsee viimein näyttämään kyntensä alusta pitäen uusimmille laitteille suunnitellun pelin turvin, vieläpä kunnollisen budjetin kera.

Noin kolmen tunnin demo oli jaettu kahteen suunnilleen yhtä pitkään pätkään, joista ensimmäinen sijoittui pelin tarinan alkuun. Pelaaja ohjastaa Japanin Tokiossa salaista agenttia, joka pääsee todistamaan kaupungin tuhoavaa katastrofia aitiopaikalta. Jotta tuomiopäivä olisi estettävissä, päähenkilömme täytyy matkustaa kahdeksan vuotta menneisyyteen, jotta vääjäämättä lähestyvän turmion syyt ja mysteerit saisi jotenkin selville.

Syvyyksissä piilee Sharkmon.

Aikakikkailua käsittelevissä teoksissa on aina omat vinkuransa, eikä Time Stranger ole poikkeus. Tekosi vääristävät maailmaa ja muovaavat historiaa uudelleen, sysäten sinut ja liittolaisesi vaihtoehtoisiin aikajanoihin. Oikean maailman ohella pelaaja pääsee matkustamaan myös digitaaliseen rinnakkaistodellisuuteen – Iliadiin – jossa puolestaan digimonit asustelevat. Ja kuten arvata saattaa, digitaalisten petojen kanssa täytyy rakentaa side kouluttamisen ohella, jotta pahaa voi kurmoottaa sen ansaitsemalla tavalla.

Luottamus ystäviin on ystävyyttä

Time Strangerin vuoropohjainen taistelujärjestelmä perustuu kivi–paperi–sakset -rakenteeseen – tietyt digimonit ovat vastustuskykyisiä tietyn tyyppisiä hyökkäyksiä vastaan, toiset taas heikkoja, ja niin edelleen. Peli hyödyntää sarjasta tuttua Data, Vaccine (rokote), Virus -logiikkaa, jossa virus turmelee datan, data uudelleenkirjoittaa rokotteen ja rokote parantaa viruksen. Tiettyyn tyyppiin kuuluva digimon oppii yleensä pääasiassa oman tyypin liikkeitä, mutta vahvemmat yksilöt voivat oppia vähintään kahden eri tyypin ”muuvsseja”, jotka puolestaan auttavat paikkaamaan heikkouksia. Kokoversiossa teos tulee sisältämään lähes tusinan verran elementtejä ja seitsemän attribuuttia.

Lyhyehkön testisession aikana taistelemisen perusteet oli melko helppo omaksua. Aina kun uusi digimon ilmestyy areenalle, pelaajan on käytännössä kokeilemalla ensin selvitettävä, onko kyseessä Data-, Vaccine- vai Virus-tyyppi. Heikkouksien urkkiminen ei ole kovin vaikeaa, varsinkin kun vaihtoehtoja on vain kolme. Taisteluiden aikana pelaajat voivat hyödyntää vihollisten heikkouksia ja vaihtaa digimoneja vaihtopenkiltä, jos lähtöstrategia ei osoittaudukaan toimivaksi.

Sekalainen seurakunta.

Hyvin suunniteltu on myös hyvin tehty erityisesti pomovastuksissa, joissa on mahdollista kohdistaa hyökkäyksiä tiettyihin osiin vihollisissa. Hyökkäysten turvin voi sekä tehdä suoraa vahinkoa että heikentää pahismonsteria. Lisäksi pomoilla voi olla useita vaiheita, joten niissä testataan pelaajan osaamista ihan ensimetreiltä lähtien. Alku- ja keskivaiheen perusteella erilaisten taktiikoiden opettelu palkitsee pelaajaa kiitettävästi.

Eli jos joku miettii, onko Time Stranger vaikeustasoltaan mallia ”lapsiystävällinen” vai ”kova kuin naulat”, demon perusteella se näyttäisi olevan jotain siltä väliltä. Tärkeintä on, että taistelut soljuvat eteenpäin mukavan napakasti, vieläpä vaihtoehtoisen nopeuskertoimen kera. Taistelut saa myös kokonaan autopilotille, mikäli mielii.

Shellmon auttelee.

Kaikki kerätään, kaikki kehitetään

Digimoneiden omaan porukkaan saaminen tapahtuu edellisistä osista tutulla skannaus/-prosenttisysteemillä, jonka turvin saa myös kehitettyä otuksia. Mukavana lisänä reservissä olevien monsujen kokemuspisteistä ei tarvitse huolehtia, vaan ne keräävät pointseja vaihtopenkillä ollessaankin. Side-sidonnaisia liikkeitä löytyy niitäkin, mutta testisession aikana en ehtinyt juuri perehtymään niihin.

Hirviöiden kehittäminen oli jo muutaman tunnin perusteella hauskaa ja vaihtelevaa puuhaa. Mitä pidemmälle malttaa kehittää monsujaan yli sadan prosentin, sitä vahvemman version mörököllistä saa. Omia digimonejaan voi eteenpäin kehittämisen ohella päivittää aiempiin muotoihin, ja molempiin suuntiin kehittäessä örkit voivat saada parannuksia, jotka puolestaan voivat viedä niitä erilaisille evoluutiopoluille.

Tämä ei näytä mukavalta tilanteelta.

Kaiken kaikkiaan “evolvaaminen”, “digi-evolvaaminen” ja itse asiassa koko taistelusysteemi tuntuu olevan melkoisen pitkälle suunniteltu kokonaisuus, joka totisesti yllätti syvyydellään. Demosession aikana ehdin vasta raapaisemaan pintaa, mutta uskaltaisin väittää, ettei kukaan jää kylmäksi, sillä digimoneita on luvattu olevan mukana kaikkiaan yli 450. Jokaiselle siis luulisi löytyvän mieleinen tiimi.

Silti, noin kolmen tunnin testisession jälkeen on pakko todeta, ettei roolipeli- eikä varsinkaan Digimon-fanien kannata teosta ohittaa olankohautuksella.

Kuin karkkiväreissä seikkailisi

Audiovisuaalisesti teos näytti varsin miellyttävältä omaan silmään, joten kasvaneet tuotantoarvot sekä käsikonsolitaustattomuus näkyvät hienosti niin graafisesti kuin monipuolistuneessa pelattavuudessa. Englanninkielinen ääninäyttely kuulosti (ehkä odotetusti) omaan korvaan paikoin lennokkaalta, joten jonkinlainen ”anime-vara” on syytä pitää mielessä. Itse koen, että meininki pysyi aisoissa riittävän hyvin.

Varsinaiset maailmat olivat puolestaan demossa aika virtaviivaisia, mutta haaraumia ja kaikenlaista tutkittavaa oli kuitenkin riittävästi, jotta tylsistymistä ei tarvitse pelätä. Yleisellä tasolla uusin Digimon tuntuu aidosti modernilta ja ennen kaikkea monipuoliselta roolipeliltä, josta ei puutu yksityiskohtia, vaihtelevuutta ja mielenkiintoisia vivahteita. Oikeastaan ainut huoleni kokoversion osalta on, että onko kaikkea jopa liikaa?

Kohta lennetään!

Silti, noin kolmen tunnin testisession jälkeen on pakko todeta, ettei roolipeli- eikä varsinkaan Digimon-fanien kannata teosta ohittaa olankohautuksella. Noviisit saavat tästä oivallisen uuden tuttavuuden ja fanit puolestaan vihdoinkin sitä, mitä ovat vuosikausia toivoneet (näin ainakin haastattelemani fanin mukaan). Ja hymyilyttäähän se tietty, kun digimoneilla pääsee seikkailun myöhemmässä vaiheessa myös ratsastamaan!

Digimon Story Time Stranger julkaistaan lokakuun kolmas päivä PlayStation 5:lle, Xbox Series X|S:lle sekä PC:lle Steamissa. Pelin demo on ladattavissa samaisille laitteille 10. syyskuuta alkaen.

Kirjaudu kommentoidaksesi

Studiot: 
Lisätiedot: 
Kiitokset ennakkotestaustilaisuudesta Bandai Namcolle.