Inka Kamulan lähestulkoon yhden naisen projekti I Hope She’s Ok tuo kävelysimulaattorin, tuon kohtuullisen kuluneeksikin kutsutun genren, mukavan nasevasti keskelle Suomen juhannusmiljöötä.

I Hope She’s Ok’n tarinan pienimuotoisuus valkenee pelaajalle heti alkumetreillä: Kaisa-kaverin mökille saavutaan kapoista pihatietä pitkin, eikä samoiltavissa ole kuin pieni rantatontti saunoineen ja piharakennuksineen. Pelaajan ohjastama Unna saapuu maaseudun rauhaan tapaamaan ystäväänsä, joka tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen. Mökkeröisestä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyy kuitenkin monenmoisia elonmerkkejä, joten kyllähän juhannusseuran kohtalo täytyy saada selville.

Kesän lapsi mä oon, some-koukussa oon

Simppelin tarinan pääkoukuksi on valittu kekseliäästi sosiaalinen media – sitähän nykynuoriso harrastaa juhannuksenakin, eikö? Unna avautuu etenemisestään aktiivisesti Facebookin kaltaiseen geneeriseen viestipalveluun, mihin tämän ystävät ja puolitutut kommentoivat hämmentävää tilannetta omintakeiseen tyyliinsä. Tokihan kaikki protagonistin mietteet ja kuvauskohteet ovat ennalta määritettyjä, mutta näihin reagoivat somepersoonat saavat ajoittain hymyn huulille. FinSaying heittelee ilmoille tilanteeseen sopivia sanonnantapaisia, Riia ei tykkää lainkaan maaseudulle reissaamisesta ja ORACLE heittelee linjoille turhankin älykästä soopaa. Älypuhelin tuntuu piippailevan jatkuvalla syötöllä niin kommenteista kuin tykkäyksistäkin – tältäkö sosiaalisen median kelkasta pudonneista tuntuu nykynuorison kanssa?

Vaikka sosiaalinen media onkin I Hope She’s Ok’n kantava voima, kaivellaan matkan varrella johtolankoja myös mökin ympäristöstä. Pakkohan se Kaisan kohtalo on selvittää vaikka sitten tämän päiväkirjaa lukemalla – siitäkin tosin naljaillaan heti perään ärsyttävästi somen puolella. Eteneminen on lineaarista, eikä tarinaa saa solmuun tekemällä asioita mielivaltaisessa järjestyksessä. Suoraviivaisuus ei haittaa lainkaan, onhan tunteroisen elämästä lohkaiseva kokonaisuus suunniteltukin koettavaksi luotisuorasti ja yhdeltä istumalta.

Juhannustaikoja, onko niitä?

Tarinan pienimuotoisuus ei anna eväitä järin kompleksisille pelimekaniikoille, eikä ole tarviskaan. Pelaajan kontolla on lähinnä pienellä alueella liikkuminen ja asioihin ja esineisiin reagoiminen. Turhat kikkailut eivät olisi I Hope She’s Ok’n kaltaisessa kokemuksessa antaneetkaan sanottavasti lisäarvoa, joten Inka Kamulan lähestymistapa toimii juuri kuten on tarkoituskin. Pelin vahvuus on selkeästi jokaiselle suomalaiselle tuttu miljöö ja sen ympärille rakennettu mysteeri, jonka selvittämistä ei tee mieli jättää kesken. Mahtipontisemmat juhannusaktiviteetit kuten veneestä seisaaltaan virtsaaminen, naapurimökin Väken kanssa nyrkkitappeleminen, saunan kiukaalle kompuroiminen tai laiturilta kiveen hyppääminen olisivat vieneet loppupeleissä uskottavuutta mukavan minimalistisilta lähtökohdilta. Ehkäpä jatko-osassa sitten?

I Hope She’s Ok näyttää ja tuntuu yhden ihmisen projektilta, mutta tästä huolimatta juhannusmiljööstä on onnistuttu saamaan aikaiseksi mukavan autenttinen. Äänimaailma jatkaa minimalistisella linjalla, koostuen lähinnä päähahmon askelista, lintujen livertelystä ja muutamista harkituista sävelmistä, mikä sopii tunnelmaan mainiosti. Audiovisuaalista tykitystä on siis turha odotella, mutta se lienee selvä jokaiselle pelin lataavalle – saahan meiningistä hyvä kuvan jo pelattavan demon kautta.

I Hope She’s Ok edustaa ansiokkaasti hyvin pienimuotoisten kävely – vai pitäisikö sanoa juhannus – simulaattoreiden genreä. Mitään maata mullistavaa ei ole luvassa, mutta tarinan haluaa kuitenkin kokea alusta loppuun. Eikös se ole tällaisten pikkuisten indiepelien tarkoituskin?