90–luvun lopulla alkunsa saanut ja sittemmin useiden esiteinien (ja miksei vanhempienkin) pelaajien sydämiin rullaillut Tony Hawk -sarja valloitti aikoinaan sekä skeittiharrastajien että ummikkojen konsolit arcademaisella ja anarkistisella otteellaan. Videopelikultakauttaan Haukka eli nimenomaan Pro Skater- ja Underground-teosten ollessa uusia, ja laadullisesti parhaat palat nähtiin ehdottomasti PlayStation 2:n aikaisella laitesukupolvella.
Mutta kuten monesti, myös Haukan skeittaussarja lypsettiin kuiviin julkaisija Activisionin toimesta. Lopun alku alkoi olla käsillä, kun korkeintaan mukiinmenevien Project 8:n ja Proving Groundin jälkeen Tony Hawk Ride ja Shred toivat pelaamiseen mukaan liikkeentunnistusta ”tottelevan” renkaattoman skeittilaudan, jonka teoriassa piti simuloida paremmin oikeaa skeittaamista. Jotkut ehkä jo arvasivatkin, että ”lautapelit” saivat murska-arviot toimimattomuutensa vuoksi, eivätkä myynnitkään varsinaisesti mairitelleet. Surkeuden multihuipennus päättyi asiakkaita aliarvioivaan pökäleeseen, eli vuonna 2015 julkaistuun Pro Skater -sarjan viitososaan, jonka Activision ehti juuri ja juuri tökätä myyntiin ennen Tony Hawk -lisenssin päättymistä.
Activision unohti virtuaaliskeittaamisen vuosiksi, kunnes koronavuonna 2020 ilmestynyt Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2 -kokoelma toi skeittaamisen jälleen muotiin. Huippuarvioita saanut ja miljoonamyynteihinkin yltänyt teos uhkasi kaikesta huolimatta jäädä ainoaksi nostalgiatripiksi, sillä skeittimestari Tony Hawk itse kertoi vuonna 2022 Eurogamerin haastattelussa 3 + 4 -kokoelman olleen tekeillä, mutta projekti peruuntui, kun kehittäjä Vicarious Visions yhdistettiin osaksi Activision Blizzardin Diablo-tiimiä. Yllätys olikin eittämättä suuri, kun aiemmin tänä vuonna julkaisija paljasti THPS 3 + 4 -projektin olevan sittenkin tulossa, vieläpä heinäkuisen julkaisupäivän kera.
Nyt skeittipimeys on viimein tullut päätökseensä, sillä THPS 1+2 -kokoelman PC:lle kääntänyt Iron Galaxy on saanut kunnian tuoda kolmannen ja neljännen osan mukavana pakettina uusimmille laitteille. Onnistuuko ”ysisatanen” vai lentääkö rullailija karusti naamalleen?
Moottöripää – Pataässä
Aivan kuten aiemmassa Haukka-kokoelmassa, fiilis on katossa heti ensimetreiltä lähtien. Tyylitelty alkuvideo pärähtää soimaan Motörheadin Ace of Spadesin säestämänä ja nostalginen värinä valtaa selkäpiini välittömästi. Verkkokalvoni todistavat ihaillen, kun toinen toistaan upeammat skeittisuoritukset vilahtavat ruudulla, ja leveä hymy valtaa kasvoni. Mieleen vyöryy 2000–luvun alku, kun itsekin harrastin skeittaamista noin puolitoista vuotta. Eihän siitä tietysti mitään tullut, joten harrastus jäi lopulta unholaan, joskin Tony Hawk -pelit kulkivat mukanani aina Undergroundiin asti.
Noh, jospa unohdetaan nostalgia hetkeksi. THPS 3 + 4 sisältää nimittäin tuttuuden ja poissaolojen ohella esimerkiksi uusia skeittaajia, uutta musiikkia ja jopa uusia kenttiä sekä vaikeampia Pro-tavoitteita. Kontrolleiltaan kokoelma jatkaa Vicarious Visionsin viitoittamalla tiellä, eli lyhyesti sanottuna skeittaaminen tuntuu todella responsiiviselta ja sulavalta. Hyppy, flipit, grabit ja grindaus tapahtuvat perusnapeilla, manual-tasapainottelu ylös-alas-kombolla ja reverttaus sekä asennon vaihto olkapäänapeilla. Tuttua kauraa siis. Aikoinaan vasta Pro Skater 4:ssä esitelty Spine Transfer eli ”ramppiloikka” on jo kolmososan kentissä mukana.
Mielipiteitä jakavimmat uudistukset ovat varmasti muuttunut biisilista sekä nelososan virtaviivaisempi rakenne, sillä avoin maailma on vaihtunut kolmososan kaltaiseen tehtävälistaan ja kahden minuutin aikarajaan. Paketista on oletettavasti haluttu yhtenäisempi, joten ymmärrän logiikan päätöksen taustalla. Samalla kieltämättä hieman ihmettelen sitä, sillä paikka paikoin aikarajojen manuaalinen kasvattaminen tulee todellakin tarpeeseen, jotta tarvittavat tempaukset ehtii suorittaa. Ja olivathan ne tehtävänannotkin muinoin varsin humoristisia ja älyvapaitakin pohjustuksia.
Pelimuodoiltaan THPS 3 + 4 on hyvin tuttua kauraa aiemman kokoelman ystäville. Perinteisen maailmankiertueen ohella pelaajat voivat skeittailla maailmoissa vapaasti tai kisata kaverin kanssa joko netissä tai paikallisesti muun muassa Trick Attackin, Score Challengen, Combo Mambon, Graffitin ja upouuden Hawk-moodin turvin. Alustojenvälistä moninpeliäkin tuetaan onneksi, ja paikallisesti voi kisailla legendaaristen Horse- ja Tag-moodien merkeissä. Oman skeittiparkin sekä skeittarinkin luominen onnistuu, ja avattavana on kymmeniä jollei satoja osasia aina kypäristä ja paidoista sukkiin sekä tietenkin dekkeihin, ekstraskeittaajia unohtamatta.
Del, funkkaava homosapien – Jos sun täytyy
Mainitsinkin jo aiemmin muuttuneen biisilistan, ja kysymyksessä on väkisinkin asia, joka jakaa mielipiteitä. Vain kymmenen biisiä alkuperäisistä teoksista on mukana, ja näihin lukeutuvat muun muassa aiemmin mainittu Ace of Spades, CKY:n 96 Quite Bitter Beings, ja Run DMC:n My Adidas. Puuttuvista lurituksista AC/DC:n TNT tihkaisee ehkä eniten, sillä kyseinen ralli oli käytännössä neljännen pelin tunnusbiisi. Joillain bändeillä on mukana eri kappale: esimerkiksi Iron Maidenilta puuttuu Number of the Beast, mutta tilalla on vanha kunnon 2 Minutes to Midnight.
Tony Hawkin itsensä mukaan muutokset olivat puhtaasti hänen ideansa, sillä mies toivoi pelaajien löytävän teoksen kautta kosolti uutta musiikkia, aivan kuten alkuperäisten kohdalla. Uskokoon ken tahtoo, mutta joka tapauksessa biisilistaan liittyvä harmitus karisi itsellä melko nopeasti, sillä käytännössä valtaosa päälle 50 veisun valikoimasta olisi voinut olla jo alun perinkin mukana, ja uudemmat kappaleet sointuvat nekin joukkoon varsin mukavasti.
Äänimaailma on puolestaan dynaamisempi ja iskevämpi kuin alkuperäisissä, minkä lisäksi Tony Hawk itse on ollut mukana spiikkaamassa esimerkiksi tutoriaaliosuuden. Ja vaikka pelien sisällössä on eroja, on esimerkiksi konstaapeli Dick sentään paikalla niin Jenkeissä kuin Lontoossakin, vieläpä Jack Blackin ääninäyttelemänä. Graafisesti THPS 3 + 4 muistuttaa hyvin vahvasti remasteroitua edeltäjäänsä: väri- ja valomaailma on huomattavasti realistisempi ja tunnelmallisempi kuin alkuperäisessä, hahmomallit muistuttavat itseään ja teos pyörii laitteesta riippuen jopa 120 hertsin kuvataajuudella.
Seksipistoolit – Loma auringossa
Vaikka THPS 3 + 4:n tunnistaa ehdottomasti samaan Haukka-perheeseen kuuluvaksi, on syytä palata vielä hetkeksi kokoelmassa nähtäviin muutoksiin. Paketissa on tosiaan mukana enemmän uutta kuin remasteroidussa edeltäjässään, mutta samalla jotkut alkuperäisissä osissa nähdyistä jutuista on saanut väistyä tieltä. Nelososan osuus on kokenut huomattavasti enemmän muutoksia kuin kolmosen, avoimen maailman poistumisen myötä esimerkiksi minipelit loistavat poissaolollaan ja eläintarha- ja Kona-kentät on muutettu ”tyylipistekentiksi”.
Jostain syystä myös nelosen kenttävalikoima on kokenut muutoksia. PlayStation 1 -versiossa yksinoikeudella nähdyt kentät Sewers ja Little Big World eivät ole päässeet mukaan, ja leikkauspöydälle ovat jääneet myös muissa alkuperäisversioissa nähdyt Carnival ja Chicago. En jaksa kuitenkaan kauheasti harmitella menetyksiä, sillä tilalle saadut elokuvastudio-, vesipuisto- ja flipperikentät ovat vähintään yhtä hauskoja tapauksia, elleivät jopa astetta hupaisampia.
Tekijänoikeudet puolestaan nostavat harmittavasti mutta odotetusti päätään spesiaaliskeittaajien suhteen. Darth Maul, Wolverine, Jango Fett ja Iron Maidenin Eddie-maskotti puuttuvat hahmokatraasta, minkä lisäksi ”aavistuksen paljastaviin” asuihin pukeutuneet Daisy, Demoness ja Private Carrera eivät näemmä myöskään enää skeittaa.
Neversoft-silmämuna ja X-Ray-luuranko ovat hekin kadoksissa, ja nykyisellään jokseenkin loukkaavaksi stereotypiaksi laskettava Ollie-taikapummi on hänkin haudannut skeittilautansa. Oikeista henkilöistä maailman vahvimmaksi skeittaajaksikin joskus kutsuttu Mike Vallely puuttuu, samoin kuin surffaaja Kelly Slater.
Ryhmittymä – Skeittaa ja tuhoa
Jos eroavaisuuksien kanssa pystyy elämään, on Tony Hawk’s Pro Skater 3 + 4 sangen koukuttava ja täten erinomaisen viihdyttävä skeittailuteos sekä meille naavaparroille että uusille tulokkaille. Menetettyjen juttujen tilalle se tarjoilee sen verran paljon uutta, etteivät puutokset jääneet itseäni juuri harmittamaan.
Temppuja taiteillessa ja rokin soidessa juolahti tosin väkisinkin mieleen, että toivottavasti sarja jatkuu vielä joko huhutun Underground-remasteroinnin tai vaikka ihan oikean jatko-osan turvin, sillä temppumestarille on nykyisessä pelitarjonnassa ehdottomasti paikkansa.
KonsoliFINin alkuperäiset Haukka-arvostelut näistä linkeistä:
