Sateenkaaripojat hippasilla

Tom Clancyn Red Storm Entertainment on toiminut hautomona melkoiselle joukolle PC:n ja konsolien omistajia ilahduttaneita tuotoksia. Varsinaisen läpimurtonsa kyseinen tehdas teki panttivankikriisien ratkomista simuloivalla pelillä Rainbow Six, jota seurasi saman niminen romaani muutamaa viikkoa myöhemmin. Teknisesti alkeellinen mutta idealtaan mullistava peli sai jatkoa vuotta myöhemmin, ja Rainbow Six: Rogue Spear onkin – ainakin omasta mielestäni – yksi parhaista PC-peleistä kautta aikojen. Rainbow Sixin hienous piili sen taktiikkatyökalussa, jolla voitiin suunnitella kahdeksanhenkisen iskuryhmän liikkeet ja toiminnot niin tarkasti, että itse toimintaosuuteen ei pelaajan tarvinnut välttämättä ottaa osaa lainkaan. Yli tunnin taktisten kuvioiden piirtämisen jälkeen varsinainen operaatio saattoi olla ohi muutamassa minuutissa, joten kyse ei ollut nopeasta hiirikädestä vaan yllätystekijöiden eliminoinnista.

Kahden varsinaisen Rainbow Six -pelin jälkeen Clancyn pajasta pullahti ulos huomattavasti suoraviivaisemmin etenevä Ghost Recon (2001), ja samaa sapluunaa mukaillut Rainbow Six 3 nähtiin paria vuotta myöhemmin. Rakennusten pohjapiirustuksiin vedettyjen etenemislinjojen sijaan pääpaino oli nyt ryhmän jäsenten käskyttämisessä ja omissa reflekseissä. Yksi omanlaisensa pelityyppi kuoli aivan liian nuoressa iässä.

Paha tulee etelästä

Rainbow Six Vegas ei suinkaan käynnisty Nevadan kiiltelevästä tekokeitaasta, vaan Meksikosta, jossa Rainbow on suorittamassa rutiinioperaatiota. Tietysti kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, ja ryhmästään eksynyt Logan Keller joutuu taistelemaan tiensä evakuointihelikopterin luokse. Terrorisminvastaisessa taistelussa ei lepoa tunneta, joten tuskin hengitys ehtii tasautua, kun Keller jo löytää itsensä raivaamasta polkua Strippiä pitkin kohti kasinoita. Ja tämä on vasta alkua.

Informaatioupseeri Joanna Torresin selvittäessä Vegasiin tehdyn terrori-iskun taustoja, Keller miehineen joutuu tekemään likaisempaa työtä. Kasinoiden, katujen ja rakennustyömaiden keskellä taistellessaan Rainbow-ryhmä selvittää pala palalta salajuonta, jonka pääasiallisena kohteena ei olekaan se kaikkein ilmiselvin vaihtoehto, ja jossa syyllisiäkin saatetaan etsiä aivan vääristä paikoista.

Blingiä ja kimallusta

Rainbow Six Vegasin myötä Ubisoft vihdoin näyttää, mihin se voi parhaimmillaan PS3:lla pystyä. Helikopterilentelykohtauksia lukuun ottamatta ruudunpäivitys on kauniista grafiikasta huolimatta tasaista alusta loppuun. Vaikka kasvoja ei vieläkään ole saatu täysin luonnollisen näköisiksi, on liikkeiden animointi hienoa katsottavaa. Ympäristössä on paljon hajoavaa tavaraa, mutta etenemissuojaksi kelpaavia tiiliseiniä ja yksikätisiä rosvoja ei ole unohdettu.

Äänipuolikin on suurimmaksi osaksi kunnossa, vaikka puheen miksauksessa radiosta kuuluvat huutelut jäävät joskus turhan vaimeiksi. Myös seinän takaa kuuluvien laukausten äänet ovat luonnottomasti pehmentyineitä. Ääninäyttelyssä sen sijaan ei ole valittamista. Sekä Kellerin että Torresin esittäjät – jotka ovatkin eniten äänessä pelin aikana – osaavat hommansa, eivätkä pienempien roolien näyttelijätkään saa ihoa näpyille. Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunutta jälkeä.

Selkeä ongelma on pelin hutiloiden tehty lomitettu 1080i-teräväpiirtotila. Jos PS3 on säädetty käyttämään tätä resoluutiota, näyttää Vegas enimmäkseen utuiselta. Ongelmasta pääsee eroon poistamalla kyseisen tilan konsolin näyttötilavaihtoehdoista, mutta tällaisia vikoja ei muuten niin viimeisteltyyn peliin soisi jäävän. Onneksi Ubisoft on luvannut korjata ongelman tulevassa päivityksessä.

Kuin olisit itse siellä

Jos teknisesti lähes täydellinen toteutus ei riitä, niin Rainbow Six Vegas on pelinä muutenkin lajinsa huippua. Jo Ghost Recon Advanced Warfighter -pelit todistivat, että räiskintöihinkin voi luoda draamaa ja tunnelmaa. RSV on peliksi hyvin käsikirjoitettu, ja vaikka varsinaisia välivideoita ei käytetä lainkaan, se kertoo tarinansa saumattomasti ja tyylillä. Tilanteen mukaan elävä musiikki tukee miljöötä nousematta pääosaan. Myös arkkitehtuuri eri kasinohotelleissa on selkeästi tunnistettavaa, erityisesti Danten mahtipontisen oopperamainen sisustus yhdistettynä taustalla soivaan musiikkiin tekee kokemuksesta mieleenpainuvan.

Aikaisempien Rainbow Six -pelien tehtävien irrallisuudesta ei ole jälkeäkään. Tarinan alun ja lopun välissä ei ole vuorokauttakaan, ja tehtävien välillä siirrytään helikopterilla uuden käskynjaon hoituessa lentomatkan aikana. Kuvan yläkulman pikkuruudussa näkyvät uutis- ja valvontakameravideot kertovat, minkä puolesta taistellaan. Myös ovien takana rupattelevat vihollisen vartiomiehet kommentoivat tapahtunutta viimeisinä elinhetkinään...

Lyhenteet ja taktilliset merkit

Terrorisminvastaisen iskujoukon toiminnan perusteena on lyhenne O.P.A, Observe - Plan - Assault. Tilanteisiin ei rynnätä suin päin, vaan vihollisen toimintaa tarkkailleen hetki, sitten suunnitellaan tehokkain tapa iskeä, ja lopulta hyökätään. Rainbow Six Vegasissa työkalut tähän ovat oven alareunasta läpi pujotettava käärmekamera ja yksinkertainen ryhmänkäskytyskäyttöliittymä.

Hyvin usein vyörytettävään huoneeseen on kaksi sisäänkäyntiä. Suositeltava taktiikka tällaisessa on lähettää pääjoukko yhdestä suunnasta ampumaan suojatulta vihollisen suuntaan, ja samaan aikaan toisella osastolla pyrkiä yllättämään sivustasta. Erityisen hyödyllistä on joskus "merkitä" yksi tai kaksi vihollistaistelijaa ensisijaisiksi kohteiksi. Esimerkiksi panttivankeja pelastettaessa on paras neutralisoida asetta vangin päätä vasten pitävät terroristit. Parasta on se, että ryhmään voi luottaa: huoneen tyhjentäminen tosiaan tarkoittaa sitä, että kaverit kiertävät tarkastamassa kaikki nurkat, ettei jonkin kaapin taakse ole jäänyt vihollista piiloon. Kiivaan tulen alla miehet osaavat hakeutua suojaan ilman eri komentoa.

Tekoälyä ei ole rajoitettu pelkästään omaan tiimiin, vaan myös vastustajat osaavat tehdä muutakin kuin juosta luotien tielle. Liikearsenaaliin kuuluvaa sokkona kulman taakse ampumista käytetään paljon hyväksi, sokaisu- ja sirpalekranaatteja heitellään säälittä ja välillä urhot jopa huutelevat toisilleen tyyliin "etene, minä suojaan!" ja "eikun etene sinä, niin minä suojaan!" Selustaan kiertäminenkään ei tässä pelissä ole pelaajan yksinoikeudella käyttämä taktiikka.

Esteradallakin on harjoiteltu

Erikoistilanteisiin varautunut iskuryhmä osaa tietysti tehdä muutakin kuin juosta ja ampua. Useissa kentissä vihollisten kimppuun voi hyökätä ovien ja ikkunoiden lisäksi myös päiden päältä tiputtautumalla. Oikein villinnäköisiä tilanteita saa syntymään, kun käskee kaverit laskeutumaan köysillä yhdestä suunnasta samalla kun itse avaa tulen toisesta. Kulman takaa ampuvaan ryhmänjohtajaan keskittyneet kriminaalit toimivat helppoina harjoitusmaaleina hommansa osaaville taistelijoille.

Repertuaariin kuuluu tietysti myös talojen seiniä pitkin laskeutuminen. Yllätysmomenttia voi hyödyntää roikkumalla köyden varassa pää alaspäin ikkunan yläreunan tasalla ja paukuttelemalla pistoolilla pahaa-aavistamattomat pahikset tuonpuoleiseen. Efektiä voi tehostaa käskemällä muun ryhmän tekemään samaan aikaan rynnäkön ovesta, ettei mitään vain jäisi arvailun varaan.

Kiipeämiset, kranaatinheitot, kyykkimiset ja kurkkimiset on animoitu erinomaisesti. Vaikka suurin osa pelistä onkin ensimmäisestä persoonasta kuvattua, suojaan hakeutuessaan tai talon seinää kivutessaan Logan näkyy kolmannesta persoonasta. Siirtymä on täydellisen saumaton. Kivana pikku yksityiskohtana Kellerin huulet liikkuvat tämän antaessa ryhmälle etenemiskomentoja. "Breach and Clear".

Konepistoolihippasille

Harmillisen lyhyen – vaikkakin vähintään toisen pelikerran kestävän – yksinpelitarinan lisäksi Rainbow Six Vegasista löytyy terroristijahdiksi nimetty pelitila. Terroristijahdissa valitaan jokin pelin kentistä, johon sijoitetaan haluttu määrä vihollisia, joita lähdetään jahtaamaan. Viidenkymmenen vihollisen metsästäminen sokkeloisesta ympäristöstä ei ole mitään suurta aivojumppaa, mutta kaipa tätäkin voi välipalaksi nauttia.

Enemmän arvoa ostokselle antaa moninpeli, joko vastakkain tai yhteistyössä kaverien kanssa. Yhteistyötiloissa voi pelata korkeintaan neljän kaverin kesken kampanjaa tai terroristijahtia, vastakkain voi pelata korkeintaan neljällätoista pelaajalla joko joukkueissa tai kaikki kaikkia vastaan. Yksinpelin henkeä mukaillen myös moninpeleissä harkitulla liikkumisella saavuttaa enemmän kuin säntäämällä sumeilematta vaaroja kohti. Pelatuista peleistä saa menestyksen mukaan kokemuspisteitä, joita riittävästi keräämällä nousee arvoasteikossa ylemmäs. Korkeammista arvoista hyötyy erilaisten varusteiden ja parempien aseiden muodossa.

Lyhyydestään huolimatta loistavan yksinpelin ja oikein mainion moninpelin ansiosta Rainbow Six Vegas nousee PS3:n räiskintöjen top-2:een yhdessä Resistance - Fall of Manin kanssa. Tunnelmansa ja teknisen toteutuksen puolesta sitä uskaltaa suositella lähes kaikille laatupeleistä pitäville, ja vähänkin taktisempiin FPS-peleihin hurahtaneille Vegas on lähes pakko-ostos.