Tutkimusretkeilijän oppipoikana

Vuonna 2016 PC:lle ilmestyneen Curious Expeditionin käännöstyö konsoleille otti melkoisen tovin, mutta anteeksiantamattoman vaikea tutkimusmatkailu saapuu juuri sopivasti ennen jatko-osan julkaisua.

Fiktiivistä todellisuutta

1800-luvulla maailmassa riitti vielä tutkittavia alueita, tuntemattomia lajeja ja alkuperäiskansoja. Brittiläiseltä herrasmieskerholta alkava eräretkeily saa alkunsa kuin Phileas Foggin matka maailman ympäri konsanaan – vedosta. Kuka haalii eniten rikkauksia eri maanosista, ken on kuuluisin? Ajan hengestä poiketen starttiviivalle kelpuutetaan myös naisia, sillä mukana on Charles Darwinin ja Nikola Teslan lisäksi muun muassa Nobel-palkintovoittaja Marie Curie. Kampanja alkaakin pelihahmon ja vaikeusasteen valinnalla.

Ra Ra Rasputin!

Reissuun ei lähdetä tyhjin käsin taikka yksin, sillä purjelaivassa on tilaa niin kumppaneille kuin välttämättömille tarvikkeille. Apu tuleekin tarpeen, sillä kosteat viidakot, polttavat aavikot ja vaaralliset jäätiköt tappavat nopeasti moraalin kuin myös elämänilon. Kolmesta vaikeusasteesta helpoinkin tarjoaa kiitettävästi haastetta, keskimmäinen on jo brutaali – viimeisestä puhumattakaan.

Rahat ja ruoka loppu.

Curious Expedition koostuu ylhäältä päin kuvatuista satunnaisgeneroiduista kartoista, jonne retkiryhmä saapuu avoimen pelokkain mielin. Tavoitteena on selviytymisen lisäksi kartoittaa alueita, kerätä aarteita ja löytää tiensä paluulippuna toimivan kultaisen pyramidin juurelle. Perääntyminenkin on vaihtoehto, vaikkei kovin tuottoisa sellainen.

Suo, kuokka ja dynamiitti

Kulkeminen erämaassa kuluttaa mielenterveyttä. Mittari hupenee huomattavasti vaikeissa olosuhteissa. Esimerkiksi lumi, tiheä kasvillisuus tai autiomaa vievät enemmän energiaa kuin helppokulkuinen tasanko. Jokaiseen ongelmaan on ratkaisua, oli se sitten lumikengät, viidakkoveitsi tahi vesikanisteri, mutta loppujen lopuksi inventaariossa ei ole ikinä tarpeeksi tilaa jokaista tilannetta silmällä pitäen. Lisäksi kannettavalla tavaralla on oma maksimimääränsä, joka määräytyy porukan kokoonpanosta. Muuli jaksaa roudata isoakin varantoa, mutta mitä sitten kun yllätyshyökkäyksen tekevä leijona tappaa kantojuhdan?

Pieni verinaarmu saattaa aloittaa hallitsemattoman ketjureaktion.

Taistelu on ihan oma lukunsa. Yhteenottoja kannattaa vältellä viimeiseen asti, sillä aseistuksesta huolimatta ihmiset ovat aina alakynnessä villieläimiä vastaan. Vuoropohjainen, nopilla väritetty tappelu tarjoaa kiitettävästi vaihtoehtoja ja ikävästi inhorealismia. Pieni verinaarmu saattaa aloittaa hallitsemattoman ketjureaktion, jonka seurauksena koko matkasuunnitelma sortuu dominopalikoiden tapaan. Jos repusta ei esimerkiksi löydy sidontatarpeita, niin haava saattaa tulehtua ja lopulta tappaa. Tämän jälkeen kuopatun kaverin varusteet on pakko jättää taakse, mikä vaikeuttaa jo ennestään hankalaa projektia.

Australiaan, oi kapteeni.

Matkalla tulee vastaan kyliä, joissa voi kerätä voimia – joskus ilmaiseksi, toisinaan maksua vastaan. Lisäksi alueet sisältävät hylättyjä luolia, paikallisten asukkaiden pyhäkköjä sekä ikivanhoja aarteita. Kulta kiiltää aina silmissä, mutta jokaisella valinnalla on seurauksensa. Alttarilta varastettu esine herättää jumalten raivon, jolloin on parasta ottaa ritolat ja suunnata pikimmiten takaisin Englannin rauhaan. Matkustamisen lomassa retkeilijöiden välit joutuvat myös koitokselle, eivätkä villieläimet ole ainoa pimeydessä vaaniva vaara. Alkoholismi, katkeruus, jopa kävelevät kuolleet vaikuttavat lopputulokseen. Roguelike-perinteitä kunnioittaen tarina on täynnä (kuolettavia) yllätyksiä, ja teos vaatii pitkää pinnaa sekä useita toistoja.

Kantapään kautta

Nintendo Switch -versio kärsii ajoittain ruudunpäivitysongelmista, mutta ne eivät vaikuta hidastempoisen tittelin pelaamiseen. Silti pienet hikottelut harmittavat, sillä nimike ei vaadi alustalta kummoisia. Pikselinen ulkoasu jää joka tapauksessa tarinankerronnan jalkoihin tarjoten vain visuaalisen tarttumapinnan tekstipohjaisille tapahtumille.

Vaihtokaupat auttavat selviämisessä.

Curious Expedition maistuu parhaiten pienissä erissä. Kampanjan ensimmäiset retket ovat aina helpoimmat, mutta oppimis- ja vaikeuskäyrät nousevat seuraavissa kohteissa hurjasti. Ikinä ei tiedä mikä päättää hyvin alkaneen tutkimusretken tai mitä vuoristossa tulee vastaan. Uusia hahmoja aukeaa tasaiseen tahtiin kokemuksen karttuessa, joten tappioistakin palkitaan.

Korkea vaikeusaste on varmasti monelle punainen vaate, ja ajoittain kampanja toistaa itseään tavoitteiden muodossa. Curious Expedition on silti mielenkiintoinen tuttavuus, jonka koukuttavuus nojaa onnistumisen tunteen ja epätoivon tasapainoon. Mielenterveys jää onneksi plussalle.

Kirjaudu kommentoidaksesi