Tervetuloa 80-luvun Ruotsiin, jossa Volvot ovat mallia laatikko ja mystinen robotti-invaasio on ajanut kaikki ihmiset evakkoon. Pelaajan harteille jää tilanteen selvittäminen ja tietysti robottien löylyttäminen. Kaiken tämän voi tehdä yhteistyössä jopa kolmen kaverin kanssa. Kuulostaa hyvältä, mutta eipäs olekaan.

Alkuun hieman mukavaa tunnelmaa ja sitten tikulla silmään

Seikkailu alkaa mukavasti, ja ensimmäiset pari tuntia ruotsalaisessa maalaismiljöössä kuluvatkin rattoisasti. Upeasta theHunter: Call of the Wildistäkin tuttu Apex-pelimoottori tuottaa kauniita maisemia sekä ääniä, ja ilmassa leijuu mysteerin tuoksu. Alkuinnostuksen laannuttua pelistä on vaikea löytää positiivista sanottavaa.

Aloitetaan haukut kartan koosta. Suuri ympäristö ei olisi ongelma, mikäli maastossa olisi jotain mielenkiintoista tekemistä tai alle saisi jonkinlaisen menopelin. Olisihan se hienoa paahtaa laatikkovolvolla robotteja karkuun pitkin peltoja ja metsiköitä. Jalkaisin kulkeminen muuttuu todella puuduttavaksi parin tunnin jälkeen.

Luonto on kaunis mutta autio, eikä maisemat jaksa loputtomiin ilahduttaa. Talot ja bunkkerit näyttävät kaikki samalta, ja jokaisessa on ne samat ammuslaatikot sekä ensiapulaukut. Tehtävien, robottien lahtaamisen ja yllätyksettömän tutkimisen lisäksi omaa hahmoaan saa asustaa ja aseita viritellä. Toki kaverin kanssa voi pistää muodikkaasti tanssiksi, mikäli moinen turhuus räiskintäpelissä kiinnostaa. Tanssiliikkeiden animoimiseen käytetyn ajan olisi voinut suunnata vaikkapa rikkinäisen inventaariomekaniikan korjaamiseen. Olisivat edes tuoneet eläimet theHunterista tai keksineet lisää aseita ja muuta kivaa hyödyllistä sisältöä.

Hejsan, tässäpä sinulle tylsää tekemistä

Tehtävätkään eivät luovuudellaan päätä huimaa. Siellä täällä vastaan tulee lappunen tai viesti puhelinvastaajassa, joka vie "juonta" eteenpäin. Tapahtumakulun selvittäminen on sinänsä kiinnostavaa, mutta tehtävien umpitylsä rakenne vie siitäkin järjen. Välillä toimeksiannon suorittamiseen riittää kävely oikeaan paikkaan, jolloin ruudulla vilahtaa tekstiä ja tehtävä poistuu tehtyjen pinoon. Pisteitä täytyy antaa siitä, että suunnistaminen tapahtuu pääasiassa vihjeiden sekä kartan avulla, eikä ruudulla näkyvän ikonin perusteella.

Entäpä jo kertaalleen mainittu inventaariosotku. Keräiltävää kamaa on paljon, eikä samanlaiset tavarat tajua aina pinoutua, mikä johtaa toistuvaan manuaaliseen inventaarion uudelleenjärjestelyyn. Lisätilaa onneksi saa, mutta sekin tapahtuu avaamalla voimia lisäävä erikoiskyky, eikä esimerkiksi isomman repun avulla. Taistelun tiimellyksessä ahkerasti käytettävä pikavalikkokin bugaa, ja esimerkiksi ensiapulaukut katoavat aina mystisesti inventaarion uumeniin.

Täytyy nostaa hattua, että kuluneiden zombien sijaan pääpahiksiksi on nostettu robotit. Ideana mekaaniset vihulaiset omine heikkouksineen tuntuu erittäin hyvältä, mutta toteutus on jäänyt johonkin puolitien puolitiehen. Tekoäly ei nimittäin oikein toimi. Talon sisään jumittava tai paikalleen jäävä robotti on hyvin yleinen näky. Saattavatpa nuo typerykset välillä jäädä ammuskelemaan seinääkin kesken taistelun. Joskus robottiruttuset vain unohtavat pelaajan ja jatkavat matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eivät ne ruotsalaisetkaan sentään kaikessa onnistu

Bugejakin on, ja peli myös kaatuilee noin joka kolmas tunti. Suurin rikos lienee kuitenkin pikanapin puute tavaroiden ottamiselle. Hiiren kursori on jokaisella kerralla liikutettava joko halutun tavaran kohdalle ja painettava "Done" tai sitten vaihtoehtoisesti "Take All". Aseetkin on aina otettava mukaan, jotta niitä voi vertailla jo käytössä oleviin tussareihin. Arvatkaapa, onko inventaariossa kovinkaan monesti tilaa kahdelle haulikolle.

Haukkumista voisi jatkaa sivukaupalla, mutta asia lienee tullut jo selväksi. Voi vain ihmetellä, mitä länsinaapurissa on ajateltu. Generation Zero tuntuu enemmänkin pieneltä demolta kuin täysiveriseltä peliltä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi