The Occupation kansikuva banneri

Vuoden turhauttavin pelikokemus

Tiedättehän ne pelit, jotka ovat niin hyviä, että ne haluaisi aktiivisesti unohtaa ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Ne todella upeat kokemukset, jotka haluaisi kokea uudestaan ensimmäistä kertaa.

The Occupation ei ole yksi niistä.

Aina tunnen, että joku katselee minua

On vuosi 1987. Räjähdys Britanniassa on tappanut 23 henkilöä. Onko teosta syytetty Alex Dubois syyllinen, ja onko valtiovallan ajama maahanmuuttajiin kohdistuva Union Act -suunnitelma hyvä idea sitten lainkaan? Aiheesta voi vetää yhtäläisyyksiä maailmalla tapahtuviin asioihin. Kuuleepa pelissä puhuttavan tavoista, joilla Britanniasta tehdään jälleen mahtava.

Pelaaja istutetaan journalisti Harvey Millerin kenkiin. Tässä roolissa on tehtävänä pyöriä ympäri toimistoympäristöä etsien vihjeitä ja todistusaineiston palasia, joita käyttää tulevissa haastatteluissa. Etsiminen koostuu muun muassa työntekijöiden huoneissa hiippailusta, vartijoiden välttelemisestä sekä salasanojen selvittämisestä. Välillä kuljetaan ilmastointikanavissa, kun toisinaan haluttuun paikkaan on nyt vaan aivan pakko edetä ikkunalautojen kautta talon ulkopuolella.

Kiinnostavaksi koko hoidon tekee pelin suhde aikaan. Kaikissa tehtävissä tiimalasi valuu samaa tahtia tosielämän kanssa. Jos aikaa haastatteluun on pelin mukaan tunti, on pelaajalla juurikin tuo tunti aikaa löytää mahdollisimman paljon hyödyllistä materiaalia.

Vaikka kuusikymmentä minuuttia kuulostaa paljolta, se tuntuu kuluvan nopeasti sokkeloisia ilmastointikäytäviä samoillessa, pöytien alla piileskellessä sekä eri ovikoodien ja kulkukorttien perässä juostessa. Parhaimmillaan tekemistä on jopa liikaa, ja toisinaan ei ole selvää mitä pelaajan halutaan tekevän. Yksityiskohtaiset tehtävänannot eivät olisi tarpeen, mutta jotain osviittaa halutusta toimesta olisi kaivannut.

Usein eteneminen menee näin: Miller kuulee tai lukee vihjeen tärkeästä asiasta x, joka on tilassa y. Pelaajan tehtävänä on selvittää tavalla tai toisella pääsy tähän tilaan, oli kyseessä sitten ovikoodin lukeminen joltain lapulta tai ahtaita kanavia pitkin kömpiminen. Erilaisten koodien ja salasanojen etsiminen on iso osa kokonaisuutta. Kaikki oleelliset asiat kirjataan päähahmomme mukanaan kanniskeleviin muistiinpanoihin.

Eikä minulla ole yksityisyyttä

Suurimmat haasteet herra Millerin matkalla ovat sekä rajallinen määrä aikaa että kaksi kappaletta innokkaita vartijoita. Lähes kaikki tarvittavat todistusaineistot, vihjeen palaset ja muistiot ovat alueilla, joille sankarimme ei kuuluu astella. Työntekijöiden tilat käytävineen ovat vartijoiden suojeluksen piirissä, eikä niillä suvaita ulkopuolisia.

Iso osa ajasta kuluu kaksikon väistelyyn, välillä jopa pöydän alla piileskellen. Pakoilua maustetaan suorastaan liiankin ahdistavalla musiikilla, joten tunnelma näissä kohdin ainakin on kohdillaan. Jos Miller jää kiinni useampaan otteeseen, on tehtävä ohi. Kaikki selvittämättä jäävät vihjeet ja johtolangat jäävät unholaan ikiajoiksi. Tämä on harmi, sillä vartijan kiinnostus potentiaalista hiippailijaa kohtaan on paikoitellen jopa liian kova, eikä käytäväkyttää tunnu saavan kannoilta millään ilveellä.

Mikäli pelaaja on luvattomasti työntekijöiden alueella ja lähialueella kuljeskelee joku muu, ilmoitetaan siitä ruudun alalaidassa tekstillä. Luultavasti. Sitä kai eriskummallisen epämääräiset tekstit "Character left area sting played" sekä "Character near you drone playing" tarkoittavat.

Ennen pelin saamaa päivitystä näyttelijän urasta haaveileva Steve-vartija oli suorastaan yliluonnollisen hyvä työssään. Hahmon pystyi nähdä liikkuvan tolkuttoman nopeasti sekä vieläpä seinien läpi. Arsenaaliin kuului myös röntgenkatse, joka näki väärässä paikassa liikkuvan päähahmomme jopa seinien läpi. Nimike onkin erittäin suositeltavaa päivittää ennen pelailun aloittamista.

Woh, aina tunnen kuin joku vahtaisi minua

Pelitilanteen tallentaminen The Occupationissa tapahtuu automaattisesti, mutta valitettavasti vain tehtävien välillä. Koko tunnin mittaiset pyrähdykset on hoidettava yhdellä kertaa, sillä manuaalitallennusta ei ole tarjolla.

Tätä arvostelua varten pelatessa viimeinen tehtävä päättyi katkeraan epäonnistumiseen. Vartijat bongasivat Millerin puikkelehtimassa kielletyllä alueella, ja tehtävä päättyi kuin seinään. Ärsytyksen määrää on vaikea kuvailla sanoin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tarina olisi päättynyt viimeisen koitoksen onnistuneella suorituksella ja eri todistusaineiston löytämisellä höystettynä. Jotta tämän kaiken saisi selville, pitäisi koko peli aloittaa alusta asti. Yksittäisiä tehtäviä ei voi kokea uudemman kerran, vaan koko hoito on koettava kerralla. Ei kiitosta. Koko hiippailuseikkailun kokemiseen menee noin viitisen tuntia, eikä välinäytöksiä voi skipata.

Noin periaatteessa alusta aloittaminen voisi olla mielenkiintoista, kun pelimekaniikat on sisäistänyt, ja pelialue on tutumpi. Vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä todistusaineistoja tulisi varmasti löydettyä. Mutta ei, ajatus koko koitoksen uudelleenkokemisesta on todella vastenmielinen. Päivitysten myötä nimikkeen lähes pelikelvottomaksi tehneet ongelmat ovat kyllä korjattuna, mutta siitä huolimatta The Occupation ei tarjoa paljoakaan sellaista, minkä takia sen pariin haluaisi palata toistamiseen.

Ehkä unta vain näen

PlayStation 4:llä pelattaessa pienempien esineiden noukkiminen on ärsyttävää. Pienen puhelinpoletin saaminen juuri kursorin kohdalle ja sen nostaminen talteen ei ole sitä selkeintä puuhaa. Parhaimman The Occupation -kokemuksen saa varmasti PC:llä hiiren kanssa pelatessa.

Ääninäyttely nimikkeessä on varsin mallikasta, siitä ei ole epäilystä. Graafisesti ei myöskään suurta valittamista ole ja nimikettä varten rakennettu maailma on arkkitehtuurinäkökulmasta varsin mallikas. Tutkittava alue sekä sen ympärillä näkyvät rakennelmat ovat juuri sellaisia kuin niiden kuvittelisi aikakauden Lontoossa olevan.

Liikkumisesta ei suuria valituksen aiheita löydy, joskin muutamat kerrat tuli jäätyä jumiin tikapuilta pois astuttaessa, eikä eri esteiden päälle nouseminen aina onnistunut kuin hakkaamalla kiipeämisnappia intensiivisesti. Toisaalta myös vartija oli mahdollista bongata jumissa seinän ja nojatuolin välissä, joten ongelmat olivat sentään molemminpuolisia.

Rockwellin sanoin

Arvosanan antaminen The Occupationille on vaikeaa. Tuotos on noin periaatteessa mielenkiintoinen ja jopa ajankohtainen, minkä lisäksi se on ääninäytelty ja suunniteltu varsin hyvin. Ensikokemukset tuotoksesta olivat suorastaan kamalat, mutta kun suurimmat ongelmat korjattiin päivityksen myötä, nousi tähtien määrä kolmeen.

Nimikkeestä ei ole jokaiselle. Kertapelaamisen jälkeen on vaikea kuvitella tämän palaamista uudelleen. Liian aggressiivinen vartijasysteemi, koko seikkailun kokeminen yhdessä putkessa ja ajoittaiset kontrolliongelmat eivät suorastaan vedä puoleensa.

Kolme tähteä siis. The Occupationista voisi olla moneen, mutta lopputulos jää turhauttavan keskitasoiseksi ja hitusen ärsyttäväksi kokonaisuudeksi.

ladataan kommentteja...