Spyro-tasoloikat hyppäsivät nykyaikaan

Aivan 90-luvun lopulla ensimmäiselle PlayStation-konsolille julkaistiin kolme Spyro-peliä – vuoden 2018 lopussa ne julkaistiin PlayStation 4:lle entisöitynä ja ehostettuna.

Paluu menneisyyteen...

Rakastetut Spyro-pelit ovat rakennettu tyystin uudestaan nykyteknologioiden ja karttuneen tietotaidon avulla. Sarjan vanhat ystävät tulevat tuntemaan olonsa kotoisiksi, sillä kaikki näyttävät tutulta... mutta paljon paremmalta.

Kolmen pelin ympäristöt ovat yksi yhteen alkuperäisversioiden kanssa, mutta yksityiskohtia ja elämää on lisätty paljon – päähahmon tulihönkäykset käristävät nyt nurmikkoa, puut huojuvat tuulessa ja maailmoissa on muutakin elämää.

Uuden toteutuksen keihäänkärkenä ovat kuitenkin pelin hahmot – ystävälliset sekä viholliset. Hahmokaarti on toteutettu upean yksityiskohtaisesti kaikissa peleissä, ja erityisesti olentojen elehdintä on kuin suoraan Disney'n tai Dreamworksin animaatioelokuvista.

Viholliset pyllistelevät ja liikkuvat yleisesti siten, miten piirretyissä on tottunut näkemään: korostetusti ja hauskasti.

Hahmosuunnitteluun on selkeästi panostettu, sillä esimerkiksi jokaisen vastaan tulevan lohikäärmeystävän luonteesta saa hyvän käsityksen katsomalla miltä nämä näyttävät ja miten liikkuvat.

Kivaa katseltavaa.

Äänipuoli on myös tuotu nykyaikaan, ja kenttien musiikki on tulkittu uudelleen. Toteutuksessa on otettu pieniä vapauksia, mutta pääsääntöisesti kuljetaan tuttuja nuotteja. Suuret määrät alkuperäisjulkaisuja pelanneet muistavat kappaleiden melodiat ulkoa vielä vuosikausienkin jälkeen.

Jos pelit ovat tuttuja entuudestaan ja pelaaja huomaa kaipaavansa aikaisempia versioita musiikeista, voi uudet versiot korvata vanhoilla klassikoilla valikossa nappia painamalla.

...niin hyvässä kuin pahassa

Pelialueet ovat erilaisia saarekemaailmoja, joissa on omat tutut teemat aurinkorannan, metsämaailman ja vastaavien kera. Tasoloikkapeleissä täytyy opitusti olla kerättävää ja näinpä Spyro-lohikäärmeen tehtävä on kerätä kenttiin ripoteltuja timantteja. Alueet ovat rajattuja ja niitä yhdistellään siltojen ja tunneleiden avulla.

Jokaisessa pelissä on oma tarinansa, mutta kuten Super Mario -peleissä, pysyy homman juoni pääpiirteittäin samana. Jatko-osat esittelevät uusia mekaniikkoja, jolloin pelaaminen pysyy mielenkiintoisena ja eteen tulee uusia esteitä ylitettäväksi.

Pelikolmikko on kuitenkin myös oman aikakautensa vanki:

Seikkailut eivät ole mahdottoman pitkiä tai erityisen haastavia.

Monet kohdatut viholliset ovat myös niin suuria, että siitä koituu välillä ongelmia pelin kameran kanssa. Ahtaat tilat tai liian lähelle vihollista meneminen aiheuttaa usein suunnistusongelmia, joista seuraa valitettavan usein se, että joutuu vihollisen nuijan tielle.

Kokeneempien pelaajien näpeissä Spyro-pelit kärsivät samoista ongelmista kuin muut valtavirran tasoloikkapelit: yhdellä istumalla saa tehtyä vähän liiankin paljon asioita. Haasteet ovat harvassa, mutta osaavat välillä yllättää kohdalle osuessaan.

Jotkut tilanteet voivat olla aidosti yllättävän kinkkisiä, mutta useimmiten kyse on vain siitä, että pelaajan huomio on herpaantunut, koska peli ei varsinaisesti vaadi keskittymistä.

Karrikoiden voi myös sanoa, että Spyro-pelit antavat nuoremmille pelaajille huomattavasti enemmän ajanvietettä – huom. nyt kaikki äidit, isät, mummut ja vaarit!

Koko perheen lohikäärme

Aikaisempaa historiaa ei pelisarjan kanssa tarvitse olla, mutta se tuo omanlaisen silauksen kokemukseen, kun tutut näkymät aukeavat eteen uusissa väreissä ja yksityiskohdissa. Nostalgia on mausteista parhaimpia.

Spyro-pelit ovat takuuvarmaa viihdettä vauvasta vaariin.

Pelituntuma kärsii hieman pelin ruudunpäivitysnopeudesta, joka on rajoitettu 30 ruutuun sekunnissa. Voisi toki huomauttaa, että ensimmäinen PlayStation oli aikansa tuotteena aika tahmainen pelattava. Spyro Reignited Trilogy ei visuaalisuudestaan huolimatta näytä niin ihmeelliseltä, etteikö hieman nopeammin reagoivaa liikkumista jäisi kaipaamaan.

Trilogiaa pelatessa huomio kääntyy herkästi siihen, että välianimaatioita toivoisi olevan enemmän, sillä lähes 20 vuotta sitten julkaisut tasohyppelyt ovat tekemisensä puolesta melko suoraviivaista touhuamista. Maailmat jäävät nyt kaikesta ilmeikkyydestä huolimatta ohuiksi kokemuksiksi.

Kolme hyvää peliä yhdessä on kuitenkin vähintäänkin hyvä diili – minkä ikäiselle tahansa.

Kokoelman pelit ja alkuperäinen julkaisuvuosi:

  • Spyro the Dragon (1998).
  • Spyro 2: Ripto's Rage! (1999)
  • Spyro: Year of the Dragon (2000)

Kirjaudu kommentoidaksesi