Risto Karinkannan blogi
"Mää en millä lakkaa ihmettelemäst näitä turhia remasterointeja."
Pelit ovat liiketoimintaa, eivät hyväntekeväisyyttä – ainakin useimmiten. Tämän vuoksi ymmärrän täysin, että kun brändi onnistuu osumaan kultasuoneen, naputellaan sitä kaivosta niin pirunmoisesti, kunnes malmin jalostamisen tuotto alittaa louhintakustannukset.
Parhaimmillaan tämä periaate viedään absurdeihin mittoihin, kuten Skyrimin tapauksessa. Vuonna 2011 julkaistu peli ei ole vieläkään louhinut pääsuontaan loppuun, ja talvivaaramaisesti päämineraalin ohella onnistutaan siinä sivussa keräilemään myös muita aineita – tässä tapauksessa esimerkiksi VR-version avulla.
Laskentatavasta riippuen erilaisia remasterointeja ja uudelleenpaketointeja on konsolikäännökset sivuuttaen kuutisen kappaletta: Legendary Edition, Special Edition, Skyrim VR, Anniversary Edition ja harvojen tuntema Skyrim Very Special Edition. Näistä viimeinen onnistui muuten olemaan yhteensopimaton KonsoliFINin julkaisujärjestelmän kanssa, sillä se on julkaistu Amazon Alexalle – eikä tätä valintapainiketta löydy alustaluettelostamme. Kyseessä on siis puoliparodialla tehty äänikomentopohjainen seikkailu.
Erityistä kiitosta ansaitsevat muuvit, joissa Good Old Gamesin hengessä vanhoja klassikoita saatetaan toimimaan nykylaitteilla, parhaimmillaan päivitettynä versioina. Esimerkiksi Nightdive Studios on tehnyt erinomaista työtä vaikkapa Dark Forcesin remasteroinnin kanssa. Ja sitten on tämä Days Gone, jonka remasterointi putkahti juuri iloksemme.
Bensasyöpöt menopelit
"Mää en millä lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaike romu takanas. Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta Days Gonia. Jokku rakastava nätei remasterointeja, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kuin helvetin taval Days Gonia", sanoi Tuntemattoman sotilaan Hietanen ainakin melkein.
Days Gone oli niitä edellisen pleikkarisukupolven pelejä, joista jotkut tykkäävät ja toiset eivät sitten laisinkaan. Omasta mielestäni kyseessä on näyttävyydestään huolimatta melkoisen höttöinen peli. Erityisesti moottoripyörän bensiininkulutus oli sitä luokkaa, että sähköautojen kantomatkaa pilkkaavien on parasta harkita ivansa kohdetta uudelleen.
Kun Sony alkoi viitisen vuotta sitten porttaamaan avainjulkaisujaan PC:lle, olin yllättynyt, että Days Gone oli ensimmäisten joukossa. Miksi ei vaikkapa God of War tai muu ykkösluokan teos? Ja missä viipyy se Bloodborne?
Vaihtoehtoiskustannusten maailma
Ymmärrän, että Days Gone on ollut suuria investointeja vaatinut peli, kuten kaikki pleikkarin AAA-julkaisut. Myyntiluvut olivat jossain viiden ja kahdeksan miljoonan kappaleen luokassa, mutta on hieman epäselvää, pidettiinkö tätä tyydyttävänä lukuna. Luultavasti lisäkassavirta kuitenkin kelpaisi Sonylle.
Jos vertaamme kahta pleikkarin merkittävintä zombie-sarjaa, Days Gonia ja Last of Useja, ei ole kahta kysymystä siitä, etteivätkö Last of Usit olisi kerta kaikkiaan parempia pelejä. Toiminnallisesti molemmilla on oma kulmansa siihen, miten käveleviä kalmoja käsitellään, mutta erityisesti käsikirjoituksen ja hahmojen kuvauksen tasolla Days Gone on valitettavasti vähemmän onnistunut.
Olen todella tyytyväinen, että Last of Usit tuotiin myös meidän PC-pelaajien iloksi. Sen sijaan Days Gone -porttaus on luokassa "ihan kiva juttu". En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi paukkuja laitetaan sen remasterointiin. Kuka tämän on tilannut, ja miksei kehitysresursseja voisi käyttää jonkun uuden luomiseen? Taloustieteessä puhutaan vaihtoehtoiskustannuksista, eli menetetyistä tuotoista, jos sama panos olisi käytetty johonkin muuhun. Days Gonen suhteen sieraimissani tuoksuu juuri tämä menetetty tuotto – bensan lisäksi.
Ja sitten toisaalta, jos brändiä nyt kuitenkin uutetaan eteenpäin, niin olisiko siitä syytä keskittyä vaikka kakkososaan tai jotain? Elokuvaversiostakin puhutaan, joten mitä jos jätettäisiin alkuperäisteos rauhaan?
