Lieventävänä asianhaarana on todettava, että useimmiten vanhan version omistajat pääsevät päivittämään tuotteensa varsin kohtuullista korvausta vastaan, mikä pitää homman jollain tasolla järkevänä. Sama kaava pätee nyt julkaistuun Days Gone Remasterediin. Jos alkuperäisen teos on ostettuna levyllä tai digitaalisena, maksaa kevyt kasvojenkohotus noin kymmenen euroa.
Silti ei voi kuin ihmetellä, olisiko nämäkin kehitykseen tuhlatut resurssit voinut käyttää johonkin fiksumpaan. Days Gone ei nimittäin ollut ylipäätään jättimäinen menestys Sonyn yksinoikeuksien mittapuulla. Lisäksi peli on itse asiassa jo saanut ilmaisen päivityksen tuoreimmalle sukupolvelle, minkä ansiosta perusversio pyörii huomattavasti sulavammin kuin alkuperäinen PlayStation 4:n painos.
Kädenlämpöistä
Toki hyvää voi myös parantaa tuntuvasti, mikäli tahtotila ja resurssit sen sallivat. Tästä kenties parhaimpana esimerkkinä mainittakoon Horizon Zero Dawn Remastered, joka etenkin PlayStation 5 Prolla koettuna onnistui loksauttamaan leuat tehokkaammin kuin mikään muu peli uuden raudan lanseerauksessa.
Ikävä kyllä Days Gone Remastered ei yllätä näin positiivisesti. Juuri ennen arviokoodin saapumista tuli varta vasten testattua perusversiota, ettei muisti tee teknisen osaston suhteen tepposia. Ja niinhän siinä kävi, että uuteen painokseen hyppääminen on kenties vaisuin loikka tähän saakka. Vaikka yksityiskohtien määrää on nostettu ympäristöjen kasvustoissa ja väripaletin kanssa ollaan aavistuksen rohkeampia, puhutaan erittäin marginaalisista eroista. Päähahmo Deaconin kasvoanimaatiot ovat edelleen uskottavia, kun muu katras koostuu melkoisista puupökkelöistä, mikä luo osaltaan oudon kontrastin keskusteluihin.
Lopputulos pyörii kiitettävän sulavasti, mutta samaan kykeni myös edellinen PlayStation 5 -optimoitu tuotos. Edes latausaikoja ei saada järin merkittävästi lyhennettyä, joten satunnaiset odottelutuokiot pyörivää ikonia tuijotellessa tuntuvat takapajuisilta, kun on tottunut nykypelien saumattomuuteen. Myös bugeja sattui eteen yllättävän usein. Esimerkiksi valaistus teki tepposet pariin kertaan, pimentäen ruudun täysin. Days Gone Remasteredin apokalyptisen ränsistynyt maailma on joka tapauksessa uskottava ja pääosin toimiva temmellyskenttä – aivan kuin aiemminkin.
Varsinaiset uudistukset ovat hyvin vähissä. Horde Assaultissa pelaajan tavoite on yksinkertaisesti pysyä hengissä mahdollisimman pitkään loputtomasti kimppuun rynniviä vihollisaaltoja vastaan – innovatiivista vielä 15 vuotta sitten, mutta harva enää innostuu. Lisäksi päätarinan aikana voi rangaista itseään permadeath-moodilla tai kellottaa miten nopeasti lopputekstit saa ruutuun. Näiden lisäarvo jää myös kovin marginaaliseksi.
On se Days Gone
Entäs se varsinainen peli sitten? Prätkäjätkän seikkailut zombimaailmanlopussa ovat jakaneet poikkeuksellisen rajusti mielipiteitä vuosien varrella. Osa rakastaa Deaconin kivikkoista taivalta, toivoen yhä jatkoa. Toiset taas pitävät päätöstä kuopata sarja lähtökuoppiinsa tismalleen oikeana. Ovatpa mietteet teoksesta vaihdelleet myös KonsoliFINin arvostelijoiden keskuudessa: Jyri tykkäsi kovasti alkuperäisestä, Joonatan taas ei niinkään osoittanut lämpöä PC-painokselle. Oma mielipide sijaitsee jossain näiden välissä.
Days Gonessa on yhä jokin mystinen puoleensavetävä elementti, vaikka pohjimmiltaan se edustaakin hyvin väsynyttä aihepiiriä ja vielä väsyneempää avoimen maailman genreä. Kenties viehätys syntyy nimenomaan tietynlaisesta rosoisuudesta. Lopputulos ei ole läheskään yhtä hiottu tai siloteltu kuin Sonyn jättiprojektit keskimäärin.
Tarina on mielenkiintoinen, mutta kömpelö kerronta kampittaa immersiota monin eri tavoin – aina epäuskottavasta dialogista karkeasti poukkoileviin välivideoihin tai itseään toistaviin radiokeskusteluihin. Huvittavan puhekielinen suomennos ei sekään auta asiaa. Sama kaksijakoisuus yltää pelattavuuteen. Kasassa on periaatteessa toimiva sekoitus monipuolisen arsenaalin voimin käytävää lähi- ja kaukotaistelua yhdistettynä prätkäilyyn ja rakkaan pyörän kehittämiseen. Silti kokonaisuus tuntuu ani harvoin suoranaisesti palkitsevalta.
Aluksi peli pyrkii luomaan mielikuvaa epätoivoisesta resurssien keräilystä maailmassa selviämiseksi, ja erilaisten ryhmittymien välille punotut jännitteet lupaavat hyvää lohduttoman seikkailun lähtökohdiksi. Kuin vaivihkaa kokemus muuttuu kuitenkin hyvin köykäiseksi pikasiirtymältä toiseen hyppelyksi, usein hyvin yksinkertaisten tehtävien perässä.
Joka tapauksessa Days Gonen maailmasta on jäänyt selkeämpi muistijälki kuin monien kilpailijoiden vastaavista visioista, ja lopputuloksesta tekee mieli tykätä. Paluu viimeistelemään juonikuviot sujui vuosien tauon jälkeen oikein kivuttomasti. Tylsästi voisi todeta, että kyseessä on ihan ok päivitys ihan ok pelistä. Todellinen keskitien kulkija siis.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
