Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Gears of War 2

On olemassa kahdenlaisia videopelejä: niitä, joissa rynnäkkökivääriin ei ole pultattu moottorisahaa ja niitä, joissa rynnäkkökivääriin on pultattu moottorisaha. Epic Gamesin Gears of War kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kahden vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, mutta jatko-osa on sisimmässään edelleen se tuttu toimintapeli. Marcus Fenixin ensimmäisen seikkailun lopusta on ehtinyt kulua kuutisen kuukautta, kun maan uumenista alkaa jälleen kuulua kummia. Locust-hirviöiden palatessa entistäkin vihaisempana Seran asukkaille jää vain yksi vaihtoehto: hyökätä.

Gears of Warin maailmassa järkälemäiset soturit sykkivät suojasta toiseen hirvittävällä tahdilla toinen toistaan suurempien räjähdysten täyttäessä kuvaruudun. Kokemuksen viihdyttävyys perustuu toiminnan intensiivisyyteen, sillä vihollinen on lähellä, aivan kosketusetäisyydellä. Osaltaan lähikontaktiin pakottaa aseiden epätarkkuus ja suhteellinen tehottomuus, osaltaan lähitaisteluiden viihdearvo: onnistuneet osumat palkitaan muhkeilla tehosteilla ja lihanpaloiksi räjähtävillä örmykeillä. Polvilleen pudonneet viholliset voi lisäksi viimeistellä ihanan mauttomin manööverein. Taistelut pääsevät harvoin jumittumaan paikoilleen, kun hyvin suojautuvat Locust-sotilaat puskevat ylivoimalla agressiivisesti päälle.

Kontrolleissa ei ole kummallisia kommervenkkejä, mutta ne toimivat juuri niin kuin pitääkin. Välttämätön suojaan syöksyminen onnistuu sujuvasti tatilla ja A-näppäimellä. Sarjan selkeimmät tavarmerkit ovat tallella: Gears-sotilaat sahailevat vihollisiaan palasiksi kuin pohjalaiset metsurit rankametsällä konsanaan. Aktiivilataus puolestaan takoo rutiininomaisesta toimenpiteestä oman hektisen minipelinsä. Ripauksen kaivattua tuoreutta perustoimintaan tuovat pienet lisäykset, kuten esimerkiksi kaksintaistelut moottorisahoilla.

Rakkaudesta örmykkeihin

Epic on mahtaillut Unreal Engine 3:n uusilla ominaisuuksilla, joiden ansiosta Gears of War 2 näyttää edeltäjäänsäkin komeammalta. Peli vilisee maukkaita visuaalisia yksityiskohtia, mutta suurimman vaikutuksen tekevät kauniisti valaistut luolastojen syvyydet. Ympäristöjen yksitoikkoisuudesta ei voida valittaa, sillä tapahtumat liukuvat valosta varjoon ja maankamaran uumenista vuorille. Kuulopuolella rouheat tehosteet varastavat pääosan Steve Jablonskyn säveltämältä ääniraidalta. Räjähdysten seassa Gears-soltut hehkuttavat onnistuneita osumiaan antaumuksella ja Locust-hirviöt rääkyvät epäinhimillisesti suojiensa takaa.

Lupaukset eeppisemmän kokoluokan taisteluista jäävät osin toteuttamatta. Varsinaisia joukkokohtauksia nähdään muutamia, mutta niissä on tehty selkeitä kompromisseja. Myönnytykset takaavat, että tapahtumat soljuvat sutjakasti kovemmassakin kurituksessa, vaikka teknisiltä ongelmita ei täysin vältytäkään. Samalla täytyy muistaa, että pelin viehätys piilee nimenomaan niissä agressiivisen ahtaissa kohtaamisissa, joissa kaikki on henkilökohtaista. Juuri näissä hetkissä Gears of War 2 loistaa. Toiminta on uskomattoman viihdyttävää, kun kaikki osa-alueet yksinkertaisesti naksahtavat kohdalleen.

Tapahtumia rytmitetään vaihtelemalla toiminnan luonnetta hyökkäyksen ja puolustuksen välillä sekä rikkomalla kaavaa tappavaan tahtiin tiukan käsikirjoitetuilla osioilla, joiden taso vaihtelee huikeasta hikiseen. Sekaan mahtuu täysin erilaisia tilanteita, mutta nämä osiot syövät ehkä hieman liikaakin peliaikaa hektiseltä perustoiminnalta. Kehittäjät ovat selvästi kuunnelleet fanien toiveita, joten vastaan asettuu kaikenlaisia otuksia apinakoirien ja kerrostaloja murskaavien jättiläisten väliltä. Erilaisia hirvityksiä hyödynnetään onnistuneesti suunnittelussa, mikä osaltaan tekee kokemuksesta tuoreen. Seikkailu etenee silti kursailemattoman suoraviivaisesti.

Aikamme metsurit

Ensimmäisen osan suurimmat valitukset eivät suinkaan irronneet toiminnan huonoudesta, kankeista kontrolleista tai mitäänsanomattomasta ulkoasusta vaan surkeasta tarinasta. Hahmot jäivät peleille liian tyypillisiksi pökkelöiksi, joilla ei ollut lopulta mitään merkitystä. Jatko-osassa Epic onkin tarttunut Brumakia hännästä panostamalla kerrontaan. Vauhti on tosin niin hurjaa, ettei ongelmitta selvitä tälläkään kertaa. Hahmojen välistä dynamiikkaa kehitetään erityisesti kietomalla Domin vaimon etsintä yhteen epätoivoisen sodan kanssa. Uudet kasvot jäävät lähinnä juonen täytteeksi, mutta jotain on tehty oikein, sillä mieleenpainuvimmat kohtaukset koskevat silti yksittäisiä ihmisiä eivätkä koko ihmiskunnan kohtaloa.

Uudistukset luovat yhdessä tasapainoisemman juonen, joka jaksaa kepeästi kantaa sopivan pitkän seikkailun loppuun saakka. Tarinan kamalimmaksi puoleksi osoittautuu se, että pelaajalle jää lopulta kouraan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Halpa temppu nakertaa pahasti kokemuksen eheyttä ja jättää lopetuksen laimeammaksi. Kehityksestä huolimatta Gears of War 2 porskuttaa siis edelleen väkivaltaisuutensa eikä sydäntä särkevän draaman voimalla. Loppua kohden muu hapatus potkaistaan rehdisti ikkunasta ulos ja keskitytään itse asiaan. Machomaisen asenteen mainioin ilmentymä on uusi Locust-komentaja, jonka ninjakepin molempiin päihin on lisätty moottorisoidut sahanterät. Juuri tällainen ylitsevuotava miehistely pistää väkisinkin hymyilemään. Sekaan mahtuu lisäksi sopiva määrä suoranaista vitsailua ensimmäisen osan kustannuksella.

Juonta kuljetetaan tuttuun tapaan välinäytöksillä, joita tarjoillaan huomattavasti aikaisempaa enemmän ja ennen kaikkea onnistuneemmin. Tarkempaa knoppitietoa peliuniversumin tapahtumista voi kaivaa esille ympäristöihin ripotelluista tavaroista. Ensimmäisestä osasta tutut ”radiokävelyt” kuuluvat myös repertuaariin, mutta tällä kertaa niitä ei tarvitse kärsiä uudestaan tiettyä kohtaa hinkatessa. Toisaalta tallennuspisteiden sijoittelua olisi voitu hioa vielä lisää, sillä nyt ne aiheuttavat taattua turhautumista kovemmilla vaikeustasoilla.

Saha sahaa vastaan

Gears of War oli heikkojen kilpailijoiden ansiosta pitkään Liven suosituin verkkopeli, vaikka se ei kuulunutkaan kehittäjien prioriteetteihin. Nyt asiat ovat luonnollisesti toisin. Jatko-osa haluaa tosissaan haastaa Call of Duty 4:n ja Halo 3:n tarjoamalla entistä monipuolisemman kokemuksen. Verkkopelin pelaajamäärä on nostettu kahdeksasta kymmeneen. Pelimuotovalikoimaa puolestaan vahvistaa pari tuoretta tuttavuutta. Wingmanissa pelaajat jaetaan viiteen kahden soturin tiimiin, kun taas King of the Hill on muualta tuttua kukkulankuningasta. Kokoelman ehdoton erikoisuus on Submission-niminen variaatio lipunryöstöstä, jossa lippu on korvattu vihaisella soturilla. Tavallisesta kaappausoperaatiosta tulee huomattavasti mutkikkaampi, kun lippu pitää ensin taltuttaa ja raahata sitten hitaasti ihmiskilpenä toiselle puolelle kenttää. Tempussa onnistuminen vaatii aitoa tiimityötä.

Moninpelin peruskaavaa ei ole ronkittu dramaattisesti, mutta pieniä uudistuksia paistaa läpi sieltä sun täältä. Selkeimmät muutokset koskevat huomattavasti kasvanutta asearsenaalia. Valikoiman tuhovoimaisimpaan päähän on lisätty kannettava konetykki ja kranaatinheitin, jotka pistävät viholliset kirjaimellisesti lihoiksi. Jokaisella aseella on edelleen hyvät ja huonot puolensa. Mielenkiintoisena lisänä pelaajat voivat valita aloitusaseekseen joko perinteisen Lancerin tai uudistetun Hammerburstin. Kenttävalikoima puolestaan koostuu kymmenestä kartasta, joiden lisäksi kauppapaikalta voi ladata viisi tuttua taistelutannerta. Kompaktien karttojen ansiosta toiminnan intensiivisyys pääsee todella oikeuksiinsa. Joistakin kentistä löytyy erityisominaisuuksia, jotka sekoittavat pakkaa yllättävillä käänteillä: esimerkiksi Avalanchessa lumivyöry laittaa asettelun uusiksi kesken kierroksen. Kilpailulliselta kannalta ratkaisut ovat hieman kyseenalaisia, mutta ainakin satunnaiseen pelailuun ne tuovat mukavaa vaihtelua.

Vähäisistä muutoksista huolimatta verkkopeli onnistuu imaisemaan mukaansa, sillä varsinaisen pelimekaniikan uudistuksissa on huomioitu yleisimmät valitukset. Pahamaineisen tarkkuskivääri ei enää pudota yhdellä laukauksella, ellei osuma satu vastustajan otsalohkoon. Vastaavasti haulikkorynnäköt ovat tuhoontuomittuja, sillä tasainen sarja kivääristä hidastaa hyökkääjän vauhtia merkittävästi. Polvilleen pudonnut pelaaja voi myös ryömiä turvaan vihollistulelta ja helpottaa näin toverien pelastusyrityksiä, eivätkä lopetusliikkeitä suorittavat hahmot ole enää vahingoittumattomia. Moninpelin todellinen luonne paljastuu vasta massojen vyöryessä Xbox Liveen, mutta lähtökohdat ovat varsin lupaavat, kun mukaan on saatu se kauan kaivattu party-ominaisuuskin. Bugien ohella verkkopelin potentiaalisimmat sudenkuopat ovat vaihtelun ja trendikkään kehitysjärjestelmän puute. Jos ihmisten kanssa pelaaminen pelottaa, voi sahattavaksi ottaa tekoälyn ohjaamia hahmoja. Aloittelijat pääsevät näin näppärästi tutustumaan moninpelin saloihin bottien tekoälylle tyypillisestä käyttäytymisestä huolimatta.

Parhaat selkäpalat

Kampanjan voi jälleen syöksyä eteenpäin yhteistyössä yhden kaverin kanssa, jolloin toinen pelaajista ottaa Domin ohjaksiinsa. Yhteistyötilaan siirtyminen ja siitä poistuminen onnistuu mallikkaan sutjakkaasti. Oikea ihminen on luonnollisesti tekoälyä parempi taistelupari, sillä kaveri harvemmin jää tuijottamaan seinää toverin kiljuessa polvillaan kivusta – tekoälyltä moinen toiminta ei ole mitenkään harvinaista. Yleisesti ottaen tekoälyhahmot ovat silti yllättävän siedettäviä kumppaneita, sillä ne kykenevät nostamaan lyödyn soturin takaisin taistoon ja osaavat olla kuolematta hämmästyttävän hyvällä prosentilla. Molemmat pelaajat voivat valita vaikeustasonsa neljästä vaihtoehdosta. Konkareiden kannattaa suosiolla tarttua toiseksi vaikeimpaan Hardcore-tasoon, jonka jälkeen voikin siirtyä hakemaan uutta inspiraatiota ohjaimen tuhoamiseen Insane-tason parista.

Varsinaisena mustana hevosena pelitilojen seassa hönkii Horde, jossa maksimissaan viisi pelaajaa taistelee lähes loputonta vihollisvirtaa vastaan moninpelikartoilla. Locust-hirviöt rynnivät kimppuun aalloissa, joiden välissä kuolleet pelaajat heräävät jälleen henkiin. Kierrosten edetessä toiminta yltyy järkyttävän hektiseksi, kun joka nurkasta puskee toinen toistaan kamalampaa karpaasia, joten haastetta sekä viihdettä piisaa kokeneemmallekin taistelijalle. Horde edustaakin kaikessa intensiivisyydessään Gears of War 2:n toimintaa parhaimmillaan. Pientä kilpailullisuutta pelimuotoon tuovat tulostaulut, joille sessioissa kerääntyneet pisteet lähetetään.

Gears of War 2:n kaltaiselta megapeliltä vaaditaan nykyään kampanjaa, yhteistyötilaa ja moninpeliä saumattomana kokonaisuutena. Viimeistään Horde näyttää, että Epic Gamesin tuorein tekele tarjoaa tätä kaikkea rautaisella toteutuksella, joka jättää vain vähän toivomisen varaa. Se puskee ruudulle eeppistä taistelua toisensa perään ilman turhia rötväilyjä. Toisaalta se on kliseinen jatko-osa, joka tyytyy tekemään kaiken yksinkertaisesti paremmin. Valitukset hukkuvat kuitenkin kehujen sekaan kuin kaatuneiden valitukset räjähdysten alle taistelukentällä. Gears of War 2 on väkivaltainen, näyttävä ja ennen kaikkea viihdyttävä. Se on vuoden kovin toimintapeli.

Galleria: 

Kommentit

Kick ass! "Onneksi" peli tuolossa ulkomailta, niin ehtii Fallout 3 syventyä ensin rauhassa.

Oikein hienosti kirjoitettu arvostelu, jossa kerrotaan kaikki olennainen.

Ei tainnu Cliff puhua paskaa sanoessaan "it's bigger, better and more badass". Hieno arvostelu ja eiköhän tässä ole vuoden peli boxille. Ensimmäinen lause kertoo oleellisen pelistä =)

hyvä arvostelu. vielä kun opintotuki riittäisi peleihin :/

Miksi menin ennakkotilaamaan play.comista? :(

Nimimerkki "Edelleen odottaa Fallout 3:sta"

Öö, eikös moninpeliin ole lisätty partyjen lisäksi myös kokemuspisteet (ja ylennykset)? Vai olenko ymmärtänyt taas aivan väärin?

Vuoden 2006 paras peli saa näin siis arvoisensa jatko-osan. Pitää laittaa pelitykseen, jahka tältä pelitulvalta kerkiää. Kiitos Paaville arviosta ja paneutumisesta aiheeseen!

Tuli viime viikolla tahkottua ykkönen Insanella läpi, joten voikin mahdollisimman pian julkaisun jälkeen kipittää Giganttiin ostamaan peli ja kaverin kanssa co-oppailemaan, se on hienoa se!

Perjantaita odotellessa...

Paaville jälleen suuri kiitos arvostelusta. Hyvin kirjoitettu, ei mitään turhan spoilaavaa ja asiasisältö suorastaan hyppää silmille. Paras peli on siis saamassa parasta jatkoa. Ihan sopivaa.

Oioi, kuulostaa tuon perusteella jo liian hyvältä. Jatko-osa johon ei tule millään osa-alueella pettymään... onko sellasta ennen tehtykään? Live-räiskintöjen tason uskon vasta kun itse koen, tässä ei nyt ollut otettu kantaa niihin pahimpiin ongelmiin: onko matsit nyt tasaisempia, onko host-etu historiaa ja pysyykö jengi kasassa matsin loppuun asti. Sen näkee sitte ku ne massat vyöryy linjoille.

"Live-räiskintöjen tason uskon vasta kun itse koen, tässä ei nyt ollut otettu kantaa niihin pahimpiin ongelmiin: onko matsit nyt tasaisempia..."

Omasta mielestä tässä se menee niin, että samantasoiset pelaajat pelailevat keskenään.

gow on edelleen poksun paras peli, tämä menee varmasti ostoon, kiitos hyvästä arvostelusta. steve jablonsky teki hienon arrival to earth raidan transformerssiin myös, joten tunnelmallista musiikkia odotellaan.

En enään omista Boksia, mutta, jos omistaisin ostaisin tämän varmasti.

Hienoa tekstiä! Hypemittari on nyt maksimissa. :)

"Symbolia - Omakuva Oioi, kuulostaa tuon perusteella jo liian hyvältä. Jatko-osa johon ei tule millään osa-alueella pettymään... onko sellasta ennen tehtykään? Live-räiskintöjen tason uskon vasta kun itse koen, tässä ei nyt ollut otettu kantaa niihin pahimpiin ongelmiin: onko matsit nyt tasaisempia, onko host-etu historiaa ja pysyykö jengi kasassa matsin loppuun asti. Sen näkee sitte ku ne massat vyöryy linjoille."

Tämähän riippuu täysin pelaajista. Messuilla pelatessa ja matseja katsoessa huomasi kyllä, kuinka suuri merkitys tiimipelillä on edelleen. Kolme yhteen hiileen puhaltanutta pelaajaa omisti kyllä poikkeuksetta yksittäisinä taistelijoina toimineen ryhmän. Ehkä pääsen huomenissa kokeilemaan Live-matseja, joten voin heittää siitä kommenttia.

"Öö, eikös moninpeliin ole lisätty partyjen lisäksi myös kokemuspisteet (ja ylennykset)? Vai olenko ymmärtänyt taas aivan väärin?"

Jonkinlaisia kokemuspisteitä jaetaan kyllä, mutta eihän noilla ole käytännössä muuta merkitystä kuin muuttaa valikoissa näkyvää merkkiä siinä Gamertagin vieressä. Ehkä tämä jotakuta koukuttaa, ja onhan se ihan kiva, että jonkinlaista muistoa pelitunneista jää jäljelle, mutta Call of Duty 4:n kaltainen oikea kehitysjärjestelmä on totta kai mielenkiintoisempi.

Jos mikään peli voi olla tämän amerikkalaisempi, en halua tietää.

"Jonkinlaisia kokemuspisteitä jaetaan kyllä, mutta eihän noilla ole käytännössä muuta merkitystä kuin muuttaa valikoissa näkyvää merkkiä siinä Gamertagin vieressä. Ehkä tämä jotakuta koukuttaa, ja onhan se ihan kiva, että jonkinlaista muistoa pelitunneista jää jäljelle, mutta Call of Duty 4:n kaltainen oikea kehitysjärjestelmä on totta kai mielenkiintoisempi."

Aivan, ja eikös noilla pisteillä tietty taata se, että suunnilleen samantasoiset pelaajat pelaavat keskenään?

En tiedä, onko nimenomaan näillä pisteillä tekemistä TrueSkillin kanssa. Usein nämä kokemuspisteet kertovat enemmänkin siitä, kuinka paljon pelaat peliä. Jotta arvonimiä voisi käyttää Trueskillin pohjana, pitäisi niitä voida myös laskea. Noh, huomennahan tuo nähdään.

Onkos pituutta minkä verran yksinpelillä? Moninpelillä ei itselleni ole edelleenkään mitään arvoa, koska siitä pitäisi maksaa, eli käytännössä minulle moninpeli ei ole osa peliä. Lähinnä kiinnostaa teknologiademona tämä, koska pelaamisesta alunperin kiinnostuin tarinankerrontamahdollisuuksista, joita Geow ei edusta. Maskuliinihömppää sanon ma, mutta eeppiset toimintakohtaukset ovat siistejä sanottiin mitä sanottiin, mutta olisiko tästä allekirjoittaneelle mitään iloa? Kiinnostaisi tsekata peli, vaikka se ei selvästikään tarjoa sitä, mitä peleiltä perimmäisenä etsin ("innovaation" ohella( ""=muotisana)).

Odotan kyllä aika kiivaasti tätä peliä. Toi Horde pelimuoto voisi olla jotain yhtä hienoa kuin Vegasin Terrorist Hunt, ainakin toivotaan.

Yksinpeli kestää vaikeustasosta riippuen noin kymmenen tuntia. Ensimmäisellä kerralla pelasin Casualilla läpi reilusti alle kahdeksaan tuntiin, mutta tuolloin olikin melkoinen kiire. Peli on siis tällaiselle toimintapläjäykselle sopivan pitkä. Toisaalta tuo lopetus jää tosiaan vähän laimeaksi erinäisistä syistä. Juonessa on paljon enemmän yritystä kuin ensimmäisessä osassa, mutta sitten taas suuri osa tarinasta jätetään odottamaan seuraavaa osaa.

Nyt kun oon ekat live-matsit ottanut niin täytyy myöntää että oli kyllä loistava. Varsinkin tuon territories-typen matsit oli päätöntä meininkiä. Tuntuu kyllä edelleen vaivaavan tuon ykkösessäkin ilmennyt perusongelma eli huono yhteys. Tosin enpä mistään matsista löytänyt sitä selkeää hostia joka olis vienyt muita mennen tullen. Pelituntuma on hieman erilainen, pikkusen lennokkaampi ja äijät kevyemmän oloisia. Mutta ei se mitään. Loistava! Vielä en oo kampanjaa kokeillut

Aivan uskomatonta!! Livesä ei pysty quittaamaan... kiitos vaan Epic... hauska pelata matseja jotka a) ei yhteyden takia toimi tai b) omasta tiimistä lähtee jengi pois...

Ei sekään kovin hauskaa ole pelata kun oma tiimi kaikkoaa heti jos häviö näyttää mahdolliselta...

"Ei sekään kovin hauskaa ole pelata kun oma tiimi kaikkoaa heti jos häviö näyttää mahdolliselta..."

Jeps, mutta ei toi kyllä kovin kivaa ole noinkaan, jos siis joutuu täysin pelikelvottomaan peliin mukaan eikä ole mahdollisuutta lopettaa. Tuli kyllä hieman eilen illalla/yöllä kaverin kanssa kirottua tuota. Ei siinä sitten auttanut muu kuin Boxin sulkeminen ja todettiin, että ei enää sille illalle jaksanut kokeilla uudestaan. Muutaman pelin toimi kyllä ihan mallikkaasti, mutta sitten kun alkoi lagaamaan, niin lagasikin sitten kunnolla. Tuo quittaus mahdollisuuden poistaminen ei siis ole omasta mielestäni ongelmaan se oikea lähestymistapa.

Hyvä arvostelu. Tämä on pakko-ostos.

Peliä pelaanneena, voin vain yhtyä Paavin mielipiteeseen. Todella hieno peli. :)

Yksinkertaisesti loistava peli. :D

"On olemassa kahdenlaisia videopelejä: niitä, joissa rynnäkkökivääriin ei ole pultattu moottorisahaa ja niitä, joissa rynnäkkökivääriin on pultattu moottorisaha."

Kiitos Paavi. Nauroin em. lauseelle viitisen minuuttia. Uskoisin että tuosta lauseesta tulee jonkinmoinen klassikko. Nyt pitää vissiin sitten ostaa pelikin.

Aivan loistava peli. Vaatii paljon enemmän taitoa kuin edeltäjänsä. Parempi kaikin tavoin, sillä edeltäjä oli suunnattu selvästi casual pelaajille. Tämä osa on tarkoitettu ammattilaisille. Kiitokset siitä.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi