Deus Ex: Human Revolution on odotettua jatkoa maineikkaalle sarjalle. Vuonna 2000 ilmestynyt ensimmäinen osa on edelleen yksi arvostetuimmista räiskintägenren edustajista, jossa laadukas tarina yhdistettiin monipuoliseen pelikokemukseen. Jatko-osa Invisible War ilmestyi kolme vuotta myöhemmin. Tunnelma ja vaihtoehdot korvattiin suoraviivaisemmalla kerronnalla, mikä näkyi myös hieman heikommissa arvosteluissa. Deus Ex: Human Revolution palaa alkulähteelle.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Deus Ex: Human Revolution sijoittuu vuoteen 2027, neljännesvuosisata ennen ensimmäisen osan tapahtumia. Tiedemaailma on hiljattain astunut askeleen edemmäksi evoluutiossa luotuaan kyberneettisiä ruumiinosia, joilla menetetyt raajat ovat korvattavissa tai entiset tehostettavissa. Saavutuksista huolimatta ihmisten väliset luokkaerot ovat kasvaneet entisestään. Tiedemiesten jumalleikki on jakanut kansan kahteen leiriin: modifikaatioita vastustaviin ja niitä kannattaviin.

Pelaaja on Adam Jensen, Sarif Industries -bioteknologiafirman turvallisuuspäällikkö. Kokeellisista teknologioistaan tunnettu yritys on juuri julkistamassa uuden mullistavan tutkimustuloksen, kun rakennukseen hyökätään ja projektin osalliset saavat surmansa. Jensen haavoittuu rytäkässä kuolemanvakavasti, ja henkensä pitimiksi hänet korvataan liki täysin kyberneettisin osin. Kuusi kuukautta tapahtuman jälkeen Jensen kutsutaan takaisin maailmaan, josta kaikki sai alkunsa.

Tästä premissistä saa alkunsa peliteollisuudessa harvoin nähty vakuuttavan monisyinen teknotrilleri. Valtavien korporaatioiden, ihmisten välisen epätasa-arvon ja bioteknologian moraalisten kysymysten ympärillä pyörivä juoni vie syvälle mielenkiintoiseen maailmaan, jossa kehenkään ei pysty luottamaan. Juonen heikkoudet ilmenevät lähinnä yllätyskäänteiden ponnettomuudessa sekä jossain määrin eräiden teemojen heppoisessa käsittelyssä. Jälkimmäinen on sikäli ymmärrettävää formaatin aiheuttamien rajoitusten vuoksi, mutta aiheesta olisi silti ollut lupa odottaa enemmän. Moitteista huolimatta juoni on erinomainen ja tarjoaa pelattavaa pitkälti muutamaksi kymmeneksi tunniksi.

Deus Ex: Human Revolution hyödyntää kerronnassaan paljolti reilun kymmenen vuoden takaisen hitin mytologiaa, mutta se laajentaa kokemuksen niin uusille kuin vanhoillekin pelaajille. Valtava panostus näkyy ennen kaikkea pelin maailmassa. Tapahtumien seuraukset ovat jatkuvasti läsnä ihmisten puheissa ja uutisartikkeleissa, vaikkei niihin kiinnittäisikään huomiota. Lineaarisesta rakenteesta huolimatta pelaajan valinnat näkyvät juuri tavallisessa arjessa, mikä tuo maailman aivan uudella tavalla osaksi pelikokemusta. Vaihtoehtoisesti elektronisia kirjoja lukemalla ja sivutehtäviä tekemällä pääjuonen tapahtumia ja teemoja syvennetään entisestään. Määrällisesti vähäiseksi jäävän oheistarjonnan etu on juuri sen limittyminen varsinaiseen juoneen, eivätkä tehtävät ole täten irrallisia kokemuksia vaan osa kokonaisuutta.

Kyberneetikon ilot

Juoni on mahdollista kokea muutamin eri tavoin. Hahmonsa voi muokata mieleisekseen panostamalla joko räiskintään, hiiviskelyyn tai viekkauteen. Pelikokemus muuttuu hivenen riippuen siitä, vetääkö kentät aseet laulaen vai ilmastointikanavia kulutellen. Hakkeri voi puolestaan usuttaa vihollisten omat tykkitornit ja robotit näiden kimppuun. Deus Ex: Human Revolution myös kannustaa vaihtoehtoiseen pelaamiseen. Hahmo saa kehitykseen tarvittavaa kokemusta niin vihollisia nitistämällä kuin näitä välttelemälläkin, joten pelasi tarinansa kuinka tahansa, peli palkitsee siitä.

Hahmonkehitys hoidetaan Praxis-moduuleilla, jotka toimivat kyberneettisten osien päivityksinä. Kokemuspalkintojen lisäksi parannustarpeita voi ostaa tai löytää. Valinnanvaraa tarjotaan reilusti. Silmiin on esimerkiksi mahdollista lisätä kyky nähdä seinien läpi, keuhkot voi tehdä immuuniksi myrkyille ja hakkeroinnin onnistumisprosenttia pystyy nostamaan. Osa kyvyistä on passiivisia, kun taas toiset syövät energiapattereita joko hiljalleen tai koko palkin kerralla. Esimerkiksi kaikki lähitaistelulopetukset kuluttavat yhden täyden pariston, ja häivesuojaa puolestaan pystyy parhaimmillaan pitämään päällä seitsemän sekuntia per palkki. Vaikka peli lupaa, ettei kaikkia ominaisuuksia voi saada yhdellä peluukerralla, hahmo on loppua kohden lähes tappiinsa päivitetty tappokone.

Pelimekaniikaltaan Deus Ex: Human Revolution muistuttaa niin hyvässä kuin pahassa ensimmäistä osaa. Ohjattavuus ei yllä lähellekään nykyisiä sulavalinjaisia räiskintöjä vaan on pohjimmiltaan jopa hivenen kankea. Roolipelielementit lisäävät kummallisuuksia, kuten sekunnin pituisen pyrähdyksen erillisen juoksunapin sijasta. Sprinttiaikaa voi tosin päivittää pidemmäksi. Oheisvalikot ja etenkin tavaratila kaipaisivat myös selkeämmän käyttöliittymän. Onneksi valtaosa tärkeimmistä toiminnoista hoidetaan muualla. Vaikka mekaniikka on kaukana kelvottomasta, se vaatinee useammalta hivenen totuttelua.

Neo noir -tunnelmointia

Visuaalinen ilme peilaa juonen tunnelmia. Korkeuksiin kohoavat rakennukset ja slummeja muistuttavat katutasot henkivät pelin temaattisia tasoja. Mustan ja kullan sävyttämä maailma puolestaan nojaa noir-tunnelmointiin aina valon ja varjon dramaturgiaa vahvasti hyödyntäen. Ilme on yhtaikaa synkkä ja lohduton mutta samalla äärimmäisen kaunis ja persoonallinen. Mielleyhtymä esimerkiksi tieteisklassikko Blade Runneriin on välitön. Pelin luoma estetiikka näkyy niin arkkitehtuurissa kuin sisustuksessa, mikä tekee maailmasta yhtenäisen.

Silmäkarkki karisee lähemmässä tarkastelussa. Hahmomallit ovat pökkelömäisiä vahanukkeja, joiden yhden animaation toistot pistävät silmään keskusteluissa. Kasvomallinnus on niin ikään vähäistä, mikä heikentää sanaparsien tunnelatausta. Ympäristön näyttävästä annista huolimatta kenttäsuunnittelu on aavistuksen laatikkomainen ja toistava. Asunnot ja toimistorakennukset ovat pahimmillaan samasta pohjakaavasta luotuja, eikä vaihtelevuutta näy lopulta kuin visuaalisesti. Toisaalta kaupungit sekä useimmat tehtävistä ovat valtavia kokonaisuuksia, joissa on runsaasti tutkittavaa ja ihmeteltävää. Ruudunpäivityksessä on havaittavissa pientä kangertelua, mutta peli-ilon pilaajaksi siitä ei ole.

Palkitun säveltäjän Michael McCannin (Tom Clancy's Splinter Cell: Double Agent) nuoteista on selkeän kyberpunkahtava ote sekä pelin teemoja myötäilevät sävelkulut. Monikerroksisissa kappaleista löytyy onnistunut ristiriita pohjavireisen elektronisen musiikin ja korkeuksiin tavoittelevien klassisten soittimien välillä. Tarpeen tullen McCann kiristää tempoa, jolloin kiihtyvä rytmitys tuo lisäsäväyksen myös pelin toimintaan. Tunnelmallinen sävellys uhkaa riistää kunnian pelin muilta tehosteilta. Ääninäyttely on suurimmaksi osaksi toimivaa, vaikka päähenkilön timothyolyphantmainen karhea madallus muistuttaa toistuvasti, noh, Deadwood-sarjan Timothy Olyphantista.

Deus Ex Machina

Deus Ex: Human Revolution on onnistunut paluu sarjan juurille. Tunnelmallinen, hyvin kirjoitettu ja monipuolinen pelikokemus tarjoaa pelattavaa kymmeniksi tunneiksi, mikä on räiskintärintamalla suorastaan mammuttimainen määrä. Moottorin tai käyttöliittymän heikkoudet jäävät pieniksi murheiksi näiden rinnalla. Ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin liki taiteeseen verrattavissa oleva kokonaisuus, jossa kaikki palaset yksinkertaisesti loksahtavat kohdilleen täydellisesti.