Ihmiskunta onnistui välttämään maailmanlopun, joten vuosi 2012 saataneen pian päätökseen. Pelivuoden tasaisuutta kuvastaa hyvin se, että lähes jokainen toimituksen jäsen nosti esille eri pelin, palvelun tai laitteen.

Ilmaista pelattavaa ja uutta rautaa

jryi: Playstation+

Vuosi 2012 ei lopulta supermegajulkaisujen puolesta pääse kisaamaan kaikkien aikojen pelivuoden tittelistä, mutta himopelaajan iloksi Sony muutti aikaisemmin laimeasti kiinnostaneen PSplus-palvelun naurettavan huokeasti hinnoitelluksi huikeaksi sisältöpaketiksi. Jo ennen Vita-pelien lisäämistä Sony jakoi tilaajille inFamous 2:ta, LittleBigPlaneteja ja Bulletstormia. Heti palvelun laajennuttua kattamaan Vitan, sen omistajat pääsivät maksutta käsiksi kahteen alustan huipuista: Uncharted Golden Abyssiin ja Gravity Rushiin. Rahalle saa siis melkoisesti vastinetta. Jos olisin tervejärkinen, olisin jo vähentänyt uusien pelien hankkimista, sillä Instant Game Collectionissakin on läpikahlattavaa.

Zanis Dust: Wii U

Vuosi 2012 oli täynnä huikeita pelejä yhdelle jos toiselle alustalle. Valinnaksi päätyi kuitenkin loppuvuodesta julkaistu Nintendon uutuuskonsoli, joka herätti sellaista innostusta, jota en ole tuntenut pariin viimeiseen konsolisukupolveen. Jo muutaman päivän tutustuminen onnistui vakuuttamaan, eikä hauskoja hetkiä ole puuttunut. Koneessa on pyörinyt niin Nintendon omat julkaisupelit Nintendo Landista Marioon, kuin kolmansienkin osapuolien tekeleet, kuten ZombiU, Assassin's Creed 3 ja Darksiders 2. Wii U:n uusi ohjain on mahdollisuuksia täynnä ja mielenkiinnolla odotan miten kehittäjät oppivat hyödyntämään sitä lähivuosien aikana. Nintendon ansiosta pelaaminen tuntuu taas hyvin rakkaalta harrastukselta.

Ammu ensin, kysy sitten

TeRm0z: Halo 4

Omassa pelihistoriassa alkuperäisen Xboxin Halot hakevat vertaistaan niihin kadotetuissa tunneissa mitattuna. Nykykonsoleilla suuren budjetin räiskintöjä on nähty enemmän kuin kylliksi, mutta silti Bungien teokset nousivat aina henkilökohtaisen hypelistan kärkeen. Kehittäjän vaihduttua laski myös innostus uusinta osaa kohtaan. Onneksi pessimismi osoittautuu turhaksi, sillä kovista tekijämiehistä koostuva 343 Industries jatkaa saagaa komeasti. Toimivaksi todettua kaavaa ei muuteta liiaksi, vaan kokonaisuutta hiotaan juuri oikeista paikoista. Erityisesti huikea visuaalinen anti nousee vihdoin Microsoftin lippulaivapeliltä edellytettävälle tasolle. Kuitenkin suurimpana kilpailijoista poikkeavana myyntivalttina sekä yksin- että moninpelipuoli saavat kosolti rakkautta osakseen. Jatkossa Master Chiefin seikkailuita voi odottaa jälleen levollisin mielin, sillä sarja lepää selvästi hyvissä käsissä.

ULVI: Max Payne 3

Kauanhan tätä saatiin odottaa, mutta Suomi-pelien ikonin, Max Paynen, paluu toukokuussa 2012 oli kaiken vartomisen arvoinen. Alun perin vuonna 2009 julkistettu räiskintä jatkaa mestarillisin elkein Remedyn aloittamaa tarinaa elämän kolhimasta miehestä, jolla tuntuu olevan aina yhä vähemmän menetettävää. Nyt jo lakkautetulle Rockstar Vancouverille siirtynyt kehitysvastuu kouli Max Payne 3:sta vuoden tapauksen toimintapelirintamalla. Komea graafinen ilme, realistinen fysiikanmallinnus, upea musisointi (HEALTH), Houserin veljesten nerokas käsikirjoitus, ja laadukas ääninäyttely loihtivat ruudulle hillittömän brutaalin luotibaletin, jonka ei olisi toivonut loppuvan. Uusintayritykset eivät ole vuosiin haitanneet näin minimaalisesti; sen verran nautinnollisia action-kohtauksia kolmas Payne tarjosi. Hyviä eläkepäiviä kaljupää-Maxille!

maagiset: Sleeping Dogs

Tähän väliin tekisi mieli sanoa NHL 13 ja GM Connected -pelimuoto, mutta en kehtaa kuitenkaan heittäytyä liian tylsäksi. Vuoden pelitulvasta yhden ainokaisen timantin seulominen ei ole koskaan helppoa, mutta lopulta vuoden positiivisimmaksi yllättäjäksi nousi Sleeping Dogs. Temmeltäminen Hong Kongin avoimessa ympäristössä oli vain sanalla sanoen hauskaa. Kuluneen vuoden muusta tarjonnasta harva peli pystyi tarjoamaan samaa tunnetta. Sulava ja näyttävä tominta, tomiva ulkoasu sekä kelvollinen tarina niputtivat kokoon oikeastaan osiensa summaa kovemman kokemuksen.

Kakkonen on ykkönen

TUHOMURSU: Guild Wars 2

Pelivuoden käytännössä ainoa etunenässä positiivisesti päähän jäänyt peli oli MMO-genreen paljon uutta (ja vanhaa mutta toimivaa) tuonut Guild Wars 2. Loppupää tarvitsee kuitenkin lisäsisältöä, jotta meikäläinen palaisi Tyrian muailmaan samoamaan.

RauskuS: Borderlands 2

Se, mitä vasta aavisteltiin ensimmäisen Borderlandsin kanssa vuonna 2009, konkretisoitui tänä vuonna ilmestyneessä Borderlands 2:ssa. Tekijätiimi Gearbox Software sai rytmitettyä pelimaailmaan sopivasti, ja se näkyy jatko-osassa ilahduttavalla tavalla. Ensimmäistä osaa tehdessä pelin henki vaihtui päättömäksi huumoriksi vasta viime metreillä, ja täten kakkososa selvästi edeltäjäänsä eheämpi ja hulluttelevampi luomus. Vaikka suuria muutoksia ensimmäisen pelin kaavaan ei tehty, ja PC-käyttäjälle inventaario on edelleen kauhistus, on Borderlands 2 pelinä sinut itsensä kanssa. Se tekee minkä lupaa, ja tekee sen uskomattoman hauskasti ja koukuttavasti. Mikäli käytettävissä on reilusti vapaa-aikaa ja pari kaveria, ei pelaaminen muutu tätä paremmaksi.

FelisLeo: Sniper Elite V2

Haluan olla erilainen "nuori" ja annan ääneni pelille, jota oletettavasti kukaan muu ei äänestä. Sniper Elite V2 on uusioversio vuoden 2005 saman nimisestä pelistä, jossa oli kyllä ainesta, mutta myös runsaasti puutteita. V2-versio on oikeastaan kokonaan uusi peli, joskin alkuperäisen tärkeimmät ominaisuudet on säilytetty. Niitä olivat ennen kaikkea ennakoivaa harkintaa painottava pelaaminen ja hidastetut mehusteluosumat. Sniper Elite V2 on juuri se piristysruiske, jota täyteen ahdettu sotapeligenre kaipaa: nyt ei juosta konepistooli tanassa apinan lailla puukkoa heiluttaen, vaan voittajaksi selviää hidas ja harkitseva soturi.

Maailma on pelastettava

Asmoderan: Mass Effect 3

Mass Effect -trilogian päätösosasta ei voi edelleenkään puhua mainitsematta ristiiritaista lopetusta. Viime hetket jättivät kieltämättä toivomisen varaa, mutta kymmenet sitä edeltäneet tunnit olivat onneksi täyttä timanttia. On vaikea kuvitella, että mikään muu pelisarja pitäisi otteessaan yhtä vahvasti vuosikausia. Hienot jäähyväiset tutuille hahmoille.

Waluigi: Tales of Graces f

Valinta vuoden pelin osalta ei ollut helppoa tehtävää eksoottisen Far Cry 3:n, mystisen Journeyn, satumaisen Trine 2:n ja elämää suuremman Tales of Graces f:n välillä, mutta lopulta valinta kääntyi nousevan auringon maahan. GameCubella säväyttäneen Tales of Symphonian jälkeen paluu Namcon perinteikkääseen pelisarjaan venähti aivan liian pitkäksi aikaa. Viimein Eurooppaan rantautunut Tales of Graces f onnistui kovista ennakko-odotuksista huolimatta iskemään kuin miljoona volttia. Lämminhenkinen seikkailu veti puoleensa koko tarinan ajan tavalla, jota harvemmin pääsee kokemaan. Häkellyttävän upea elämys, joka kiilaa tiensä tämän konsolisukupolven kirkkaimpaan kärkeen.

Etenemiskeinoja on useita

Kastle: Dishonored

Wiillä, DSi:llä ja 3DS:llä viime vuodet pelanneelle oli mainiota löytää kohtuullisen noviisina PlayStation 3-pelaajana konsolin valikoimasta omaperäinen peli, joka tempaisi samantien mukaansa eikä jättänyt rauhaan ennen kuin läpäisyn hetki koitti. Kokonaisuutena muutenkin yksi viime vuosien hienoimmista kokemuksista, joka jätti myös miettimään omia (väkivaltaisia) valintojaan - siis pelissä. Grafiikasta voidaan olla montaa mieltä, mutta Dishonoredin tyyli peittosi tarkkuuden 10 – 0.

rioichi: Dishonored

Pelivuosi 2012 oli mukava, mutta melko yllätyksetön. Poikkeuksena tähän on täysin puskista hypähtänyt Dishonored, joka vei minut mukanani. Ei ole salaisuus, että rakastan historiaa. Steampunkahtava, 1800-luvun Euroopasta innoituksen saanut Dunwallin kaupunki lienee upein pelimiljöö koskaan. Dishonored kertoo synkän tarinan petoksesta, poliittisesta juonittelusta ja ruttoon kuolevasta kaupungista, mikä korostaa syvää ja tunnelmallista kokonaisuutta entisestään. Peli on myös ihanan monipuolinen. Toinen voi suorittaa tasot tappamatta ketään liikkumalla varjoissa teleporttauskyvyn avulla, kun taas toinen voi murhata melkein kaikki vastaantulijat tuliaseilla, miekalla tai nälkäisellä rottalaumalla. Dishonoredin täydellisyys huipentuu siihen, että oma pelityyli vaikuttaa kaupunkiin ja tarinaan.

Healtti: XCOM: Enemy Unknown
Uusin Hitman meni ninjailuksi, Black Ops hyytyi verkkoyhteyksiin, Borderlands 2 olikin 1.5 ja Halo 4:n karttasuunnittelu karmaisi. Apua, mikä nyt eteen? XCOM pukinkonttiin, selvähän se. ”Sequelitiksen” eli jatkistaudin mädättämät myyntilistatykit voi hyvällä syyllä julistaa jo-nähdyiksi, mutta Firaxisin luoma strategiapeli on rohkeasti erilainen. Okei, pilkunhöylääjät, voihan XCOM olla teknisesti jatko-osa, mutta sallittakoon sellainen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Enemy Unknown on samalla yksinkertainen mutta riittävän taktinen, pirullisen ankara ja siten erittäin palkitseva. XCOMista haalittu 1000G on ehdottomasti vuoden mieleenpainuvin. Strategiapelit toimivat konsolilla, kun ne suunnitellaan oikein. Älkää uskoko minun sanaani – kokeilkaa itse!

Paavi: XCOM: Enemy Unknown

Keskinkertaisesta pelivuodesta on vaikea löytää selkeitä säväyttäjiä, vaikka hyviä ja erinomaisia teoksia nähtiinkin. Eniten aikaa tuli kulutettua ehkä Trials Evolutionin parissa, mutta XCOM: Enemy Unknown onnistui kutkuttamaan mieltä yhdistelemällä sopivasti uutta ja vanhaa. Onhan pelissä omat selkeät virheensä, ja humanoidien ystävät -lehden pitkäaikaistilaajalle muuukalaisten kanssa pelehtiminen olisi voinut tarjota enemmänkin. On silti vaikea löytää yhtä koukuttavaa ja kiehtovaa pelikokemusta viime vuosilta.

Latauspelien esiinmarssi

P33RO: Fez

Pelivuosi 2012 ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Useimmat julkaisut olivat jatko-osia tunnetuille pelisarjoille, joten XBLA-peli Fez lumosi erilaisuudellaan. Phil Fishin 2D-tasoloikka uudisti genreä juuri sopivasti ja tarjosi unohtumattoman matkan toiseen maailmaan. Salaovia, piilotettuja aarteita ja pulmanratkontaa – kaikkea mitä olen kaivannut NESin kulta-ajoilta. Päädyin tekemään jopa käsinkirjoitettuja muistiinpanoja. Fez oli vertaansa vailla oleva kokemus ja uppouduin täysin sen kauniiseen universumiin.

designed: Journey

Useamman vuoden odotus palkitsi lopulta kuin aavikolle lankeava sade: vaikka Journey on kukintona lyhyt, on se sitäkin kauniimpi. fl0w ja Flower olivat maukkaita alkupaloja varsinaista ruokaa odotellessa. thatgamecompany lunasti kolmen pelin sopimuksensa Sonyn kanssa huikealla lopetuksella. Nähtäväksi jää, mitä studio keksii seuraavaksi, erityisesti Journeyn jälkeisten miehistövaihdosten myötä. Vuoden ehdoton kohokohta ja yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.

TT-2k: Journey

Vuoden paras matkani ei suinkaan suuntautunut Kreikkaan tai edes Rovaniemelle, sillä Journey tarjosi unohtumattoman elämyksen. ThatGameCompanyn aiemmista peleistä etenkin Flower oli jo sulattanut sydämeni, mutta Journey sai miehen tosissaan herkistymään. Kuka olisi arvannut, että pelkkään sirkutukseen perustuva viestintä tuntemattomien kanssa tarjoaisi parhaan verkkopelikokemuksen koskaan? Haikein mielin taas ajaudun muistelemaan kuvankauniita hiekkadyynejä ja tunteiden vuoristoradaksi muodostunutta vaellusta kohti kaukaisuudessa häämöttävää vuorta. Äh, Journeylle eivät sanat riitä, se pitää kokea itse.

J. Pikkarainen: The Walking Dead
XCOM joutuu tiukan kisan jälkeen tyytymään kakkossijalle, sillä pelihistoriankirjat räjäyttänyt The Walking Dead sekoitti vannoutuneen zombifanin pasmat totaalisesti. Pelikerronnan kokonaan toiselle tasolle nostava kokemus ei välttämättä pelillisesti ole vuoden laadukkaimpia teoksia, mutta kerronnallisesti kyseessä on toivottavasti yksi suunnannäyttäjä tulevaisuuden peleille. Mitäänsanomattomien hahmojen ja täysin yhdentekevien juonien jälkeen The Walking Dead onnistuu kaappaamaan välittömästi mukaansa ja luomaan niin vahvoja tunnesiteitä, ettei kokemastaan pysty olemaan kuin vakuuttunut. Lisää tällaisia kiitos.

Luulitko oikeasti, että olisimme unohtaneet Änärin?

NviperO: NHL 13

Vain pari peliä on onnistunut kampeamaan viimevuotisen kuninkaan Skyrimin pois valtaistuimeltaan. Näistä ensimmäinen, Mass Effect 3, oli kaikin puolin maistuvaa jatkoa sarjalle, mutta ei vakuuttanut lopulta kuitenkaan yhtä läpäisyä pidempään parisuhteeseen. Halo 4 ja Trials Evolution tulivat ja menivät sivulauseen huomioina. Sen sijaan vuoden toinen koukuttaja NHL 13 osui komeasti ylänurkkaan. Syytä voi hakea muutaman vuoden Änäri-tauosta, minkä takia uusia ominaisuuksia piisaa, mutta uusittu luistelu- sekä fysiikkapuoli saavat pelin tuntumaan oikeasti raikkaalta. Muutama listalle vahvasti ehdolla ollut peli kuten XCOM on edelleen kokematta, joten ne lukuisat tunnit mitä NHL 13 on pitänyt otteessaan riittävät ykköstilaan.

Ulukai: Nintendo Land

Omalta osaltani uusien julkaisujen pelaaminen jäi tänä vuonna todella vähiin, sillä suurin osa peliajastani kului aiempien vuosien helmien kanssa. Silti yksi yllättävä valopilkku lienee syytä mainita: Wii U:n Nintendo Land -pelikokoelma. Satunnaisena tauhkana etukäteen tuomittu kokoelma eri Nintendo-aiheisia aktiviteettaja paljastui heti ensimmäisen moninpelisessionsa myötä harvinaisen viihdyttäväksi tuotokseksi. Moninpeli, etenkin viiden pelaajan voimin, kutkutti naurulihaksia oikein olan takaa. En muista minkään muun pelin aiheuttaneen tänä vuonna samanlaista reaktiota, joten tästä syystä tuotos ansaitsee maininnan tällä listalla.

The King: Street Fighter X Tekken

Street Fighter X Tekken on kulinaristinen elämys, vauhdikasta ja tyylillä toteutettua tag team -mättöä 2D-tappelupelien ystäville. Pelissä mätkitään menemään Street Fighterin mekaniikalla muutamin Tekken-maustein, ja keitos maistuu sangen hyvältä. Kattauksessa on tarjolla hurja määrä hahmoja, mielenkiintoisia pelimoodeja ja monipuolisia taistelutekniikoita. Tämä peli iskee lujaa ja korkealta!