Vuonna 2007 julkaistu BioShock on edelleen merkkipaalu räiskintäpelien saralla. Upea miljöö, ajatuksia herättävä tarina ja roolipelielementein höystetty toiminta takasivat useamman vuoden peli -tittelin. Kehittäjä Irrational Games palaa luomansa sarjan pariin yli viiden vuoden tauon jälkeen. Tiimin aikaisemmat meriitit antavat luvan odottaa mahtavaa pelikokemusta, eikä BioShock Infinite tuota pettymystä.

Nouda tyttö – kuittaa velka

Mullistavin muutos kahdesta edellisestä osasta on ympäristön muuttuminen. Vedenalaisen Rapturen kapeat tunnelit, ruosteen ruskeat venttiilit ja synkät huoneet jäävät taakse. Tilalle on tullut korkealla taivaalla lentävä Columbian kaupunki. Auringon paisteessa kylpevä paratiisi on kuin minkä tahansa lomakohteen esitteestä. Värikäs, huoleton ja hallittu yhteiskunta tarjoaa helpon elämän kansalaisilleen. Unelmilla on kuitenkin tapana särkyä, eikä Columbia ole aivan niin täydellinen kuin miltä se ensisilmäyksellä vaikuttaa. Vahvat teemat kuten rasismi, uskonto ja diktatuuri nostavat päätään.

Sotaisa menneisyys pitää Yhdysvalloista erkaantuneen kaupungin varautuneena kaikkeen tutusta ja turvallisesta poikkeavaan. Plakaatit ja kuulutukset julistavat vallanpitäjien iskulauseita ja kertovat uroteoista. Columbia ei ole vain komea kulissi räiskintäpelille, vaan se myös elää tarinan mukana tarjoten tunnelmaltaan alati muuttuvan kokemuksen. Tietysti näin komeaa ympäristöä olisi toivonut hyödynnettävän vieläkin paremmin, sillä ylimääräistä tutkittavaa kaupunki ei juuri tarjoa. BioShock Infinite etenee tarkasti ohjattuna. Leijuva metropoli on silti upeimpia peleissä vastaan tulleita tapahtumapaikkoja.

Pelaaja hyppää taisteluissa karaistuneen Booker DeWittin saappaisiin. Sarjalle tuttuun tapaan tarinan taustat jäävät alussa arvoitukseksi. Matka kohti tuntematonta herättääkin enemmän kysymyksiä kuin mihin peli pystyy ensimmäisten tuntien aikana vastaamaan. Käteen lykätty puinen laatikko paljastaa vain päähahmon nimen, sotilaallisen taustan sekä sen, että Elizabeth-niminen tyttö pitäisi noutaa, jotta velan saisi kuitattua. Yksinkertaisesta tehtävästä muodostuu kuitenkin poliittisia ja uskonnollisia vaikutteita pursuileva ajojahti, jonka odottamattomat juonenkäänteet yllättävät kerta toisensa jälkeen.

Kaikesta huokuu, että tarinaan on panostettu toden teolla. Vuoteen 1912 sijoittuvat tapahtumat vilisevät mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ne lainaavat paljon hahmoja ja paikkoja Amerikan historiasta tarjoten realistiselta tuntuvan taustan. Kiinnostavat hahmot täydentävät kokonaisuuden. Erityismaininnan ansaitsevat ääninäyttelijät Troy Baker Bookerina ja Courtnee Draper Elizabethin roolissa. Tulkinnat menneisyyden haamujen riivaamasta sankarista ja vahvasta mutta hauraasta tytöstä antavat muutenkin hyvin kirjoitetulle juonella vielä hieman lisää puhtia.

Kahden kauppa

Bookerin ja Elizabethin pakomatka osoittautuu varsin haasteelliseksi, kun Columbian itse oikeutettu vallanpitäjä Zachary Hale Comstock ei halua päästää parivaljakkoa lähtemään. Suojelevaisesti tyttöön suhtautuvalla Comstockilla on vinha perä käytökselleen, sillä torniin lukitun Elizabethin kyvyt ovat vähintäänkin eriskummalliset. Elizabeth pystyy avaamaan ulottuvuuksien välisiä repeytymiä. Repeytymät ovat olennainen osa tarinaa, mutta niillä on myös pelillisiä vaikutuksia. Booker voi pyytää Elizabethia tuomaan uusia aseita, esteitä ja muita elementtejä toisista ulottuvuuksista helpottamaan vihollisten kurittamisessa. Uusi näköeste katolla vaanivan tarkka-ampujan kiusaksi tai sinko vaativampaa vihollista vastaan voi olla elintärkeä varsinkin vaikeammilla vaikeusasteilla. Elizabeth osaa muutenkin pitää puolensa taistelun tiimellyksessä ja ymmärtää jopa tarjota ammuksia tai energiaa tiukan paikan tullen. Kyse on yhteisestä matkasta, eikä niinkään suojelutehtävästä. Tämä on mukava huomata, sillä pelaaja saa rauhassa keskittyä olennaiseen ilman jatkuvaa huolta Elizabethin turvallisuudesta.

Elizabethin kykyjen lisäksi perinteistä ensimmäisen persoonan ammuskelua elävöitetään sarjan aiemmista osista tutuilla elementeillä. Kehon muokkaukseen käytetyt Plasmidit on korvattu Vigor-tehojuomilla, jotka ajavat saman asian. Vigorit antavat juojalleen yliluonnollisia kykyjä kuten mahdollisuuden heitellä tulipommeja tai antaa sähköiskuja. Jokaisella kyvyllä on vähintään kaksi käyttötapaa ja kykyjä yhdistelemällä saa aikaan tehokkaampia hyökkäyksiä. Sähköstä lamautuneelta viholliselta voi esimerkiksi pyyhkäistä jalat alta lähettäen tämän laidan yli kohti kaukana häämöttävää maankamaraa.

Lisää monipuolisuutta tuovat avonaisempia alueita kiertelevät kiskot, joissa Booker pystyy roikkumaan koukun avulla. Koukku toimii myös lyömäaseena, ja kiskoja pitkin liukumalla viholliset voikin yllättää hyppäämällä näiden niskaan kohtalokkain seurauksin. Kiskoilla liikkuminen vie tulitaistelun uusiin korkeuksiin, kun talojen katot ja parvekkeet muuttuvat osaksi taistelutannerta. Toiminta on kokonaisuudessaan ilahduttavan monipuolista. Tilanteita voi lähestyä usealla tavalla ympäristön tarjotessa erilaisia etenemismahdollisuuksia ja keinoja kurittaa vihollisia.

Sarjalla ominaiset roolipelielementit tekevät niin ikään paluun. Aseiden kehittäminen parantaa muun muassa latausaikaa, tulivoimaa ja lippaan kokoa, kun taas Vigorien päivitys tuo mukanaan pieniä viilauksia ja uusia kykyjen käyttötapoja. Bookerin elämäpisteitä, suojia ja Vigorien käyttöön kuluvaa palkkia voi niin ikään kehittää. Myös matkan varrelta löytyvät vaatteet antavat käyttäjälleen erilaisia etuja. Vaikka BioShock Infinite onkin ensisijaisesti räiskintäpeli, roolipelielementit tuovat mukavan lisämausteen. Oman hahmon kehittäminen on totutun viihdyttävää puuhaa.

Elämysmatka vailla vertaa

Pelistä on vaikea löytää heikkouksia. Ehkä joku voisi laskea moninpelin puuttumisen sellaiseksi. Tai ehkä Columbian kaupunkia olisi pitänyt käyttää paremmin hyödyksi. Tällaiset asiat saattavat piipahtaa mielessä, mutta pelin imaistessa mukaansa, ne unohtaa välittömästi. Yli kymmentuntiseksi venähtävä seikkailu tarjoaa niin laadukasta sisältöä, että pienistä asioista valittaminen tuntuu järjettömältä.

BioShock Infinite on enemmän kuin peli. Se on elämys, jonka pariin palaa taatusti useampaan kertaan. Tarina kaikkine yllätyksineen on jo itsessään hankinnan arvoinen. Kun muidenkin osa-alueiden toteutus on laadullisesti samalla viivalla, peliä voi hymyssä suin suositella kaikille videopelien ystäville. Tällaisia pelejä ei julkaista montaa vuodessa – tai edes konsolisukupolvessa.