Lisenssit, ne lisenssit

Suurin narinan aihe PESin kohdalla on aina ollut kunnollisten lisenssien puute. Niin on tänäkin vuonna, sillä Euroopan suurista ainoastaan Ranskan sekä Hollannin liigat ovat kokonaan aidoilla nimillä. Puutteisiin on kuitenkin vuosien saatossa totuttu ja netistä saa ladattua valmiita tiedostoja, jotka korjaavat tilanteen. Jostain kumman syystä Xbox One ei tue tätä ominaisuutta, mutta PS4 sekä PC-pelaajat pääsevät nauttimaan autenttisista kokoonpanoista. Microsoftin konsolilla on siis tyydyttävä muokkaamaan tiedot manuaalisesti.

Lisenssien ohella Pro Evolution Soccerin heikointa antia on nettipeli. Online-puolella tapahtuvia asioita ei voi juuri jalkapalloksi kutsua. Ongelmasta on kärsitty jo vuosikausia, mikä kummastuttaa, sillä luulisi Konaminkin jo oppineen. Lagipiikit sekä pakotettu nopeampi peliasetus muuttavat hienon lajin päättömäksi juoksenteluksi, jossa kuvioiden rakentelu ei onnistu. Sen seurauksena 90% vastustajista toimittaa pallon joukkueen nopeimmalle pelaajalle ja sitten juostaan. Mikäli seinä tulee vastaan, niin roiskaistaan pitkänä maalille. Verkon sijasta moninpeliä kannattaakin harrastaa vanhanaikaisesti samalla konsolilla.

PES2017SH8.png

Close, but no cigar

Heikko selostus kulkee sarjan mukana vuodesta toiseen. Puheenparret ja huudahdukset ovat aiheuttaneet lähinnä huvittuneisuutta ihastelun sijaan. Tänäkään vuonna selostuskoppiin eksynyt kaksikko ei vakuuta mutta hoitaa hommansa. Muu äänimaailma sen sijaan kuulostaa enimmäkseen hyvältä. Graafisella puolella pelaajien kasvot sekä liikkeet näyttävät realistisilta. Muuten ulosanti on hieman suttuista olematta kuitenkaan liian häiritsevää.

Pelimuodot ovat pysyneet aika lailla samana jo vuosia. Näytösotteluiden sekä turnausten lisäksi mukana on jo totutusti Mestarien liiga sekä Eurooppa-liiga lisensoituna, mutta sekin on vain pinnallista, sillä esimerkiksi Saksan futisjätti Bayern Munchen puuttuu kokonaan. Aito ulkoasu sekä hymnit ovat toki hienoja, mutta panostus tuntuu hieman turhalta, kun sisältö ei ole kohdallaan.

MyClub yrittää haastaa FIFAn Ultimate Teamin, mutta lopputulos ei ole kummoinen. Tämä johtuu lähinnä nettipelin surkeasta toteutuksesta. Muodon kantava idea kun on oman unelmajoukkueen kasaaminen, jolla sitten mitellä verkossa muita vastaan. Tekoälyn kanssa otteleminen onnistuu myös, mutta yksinpelaajalle paras vaihtoehto on ikisuosikki Master League.

Joga Bonito

Kentällä Pro Evolution Soccer 2017 tarjoaa jalkapallon kauneutta parhaimmillaan, mikä saa nopeasti unohtamaan kaikki heikkoudet. PES-veteraanille pelaaminen tuntuu kuin kotiinpaluulta. Liikkeet, syötöt ja vedot toteutuvat juuri niin kuin niiden kuuluukin. Tuntuma on kerrassaan loistava, ja pelaajat eroavat niin ulkoisesti kuin taidoiltaan. Tempo on vakiona hiukan liian kova, mutta nopeutta saa onneksi säädettyä asetuksista pykälää tai kahta hitaammaksi.

Tekoäly tekee vaikutuksen heti ensinäkemältä. Sillä on pelisilmää tilanteiden suhteen, mikä näkyy kaikessa koko ottelun ajan. Rangaistusalueen kulmalta saatu vapaapotku annetaankin nopeana minuuttien hieromisen sijaan, tappioasemaan jäänyt joukkue painaa armottomasti päälle ja jotkut pelaajat yrittävät jopa kalastella erikoistilanteita. Peli elää koko ajan tilanteen mukaan, aivan kuten tosielämän kentillä. Tuomareita ei sen sijaan voi hirveästi kehua, vaikka pääosin ne toimivat hyvin. Vihellyksiä tulee aivan liian vähän, eikä kortteja juuri jaella.

Taktiikka sekä ohjainta pitelevän pelaajan oma tyyli vaikuttavat suuresti kentän tapahtumiin. Menestystä voi niittää yhtä lailla lyhytsyöttöpelillä kuin pitkää roiskimalla, mutta tärkeintä on pelikirjan noudattaminen. Kukkupalloja on turha potkia, jos joukkueen tapana on hallinnan kautta suoritettava harkittu eteneminen. Huomioon täytyy ottaa myös virtuaalipelaajien taidot. Tämä korostuu varsinkin heikoimmilla joukkueilla, sillä barcelonamainen hallinta ei puulaakiporukalta noin vain luonnistu. Messi pystyy ihmeisiin, mutta viitosdivarin Pertti on vain mies, joka yrittää tehdä parhaansa.

PES2017SH2.png

Master League

Master League on aina ollut sarjan pelatuin muoto, ja se pätee myös tänä vuonna. Ei ihme, sillä oman joukkueen luotsaaminen koukuttaa ja palkitsee yhtä vahvasti kuin vuosikymmen takaperin. Toki se voi olla todella masentavaa, mikäli homma ei vain ota onnistuakseen.

Yhteishenki on tärkeässä roolissa joukkueen taidon ohella. Siihen vaikuttaa pääasiassa taktiikka sekä pelaajien ominaisuudet suhteessa siihen. Muutoksilla voi olla näkyviä vaikutuksia joukkueen henkeen. Hämmentyneet futaajat eivät tiedä mitä tehdä, kun pelitapa onkin yhtäkkiä erilainen. Ottelu ottelulta porukka kuitenkin hitsautuu yhteen ja kenties voittaa jonain päivänä mestaruuksia. Myös yksittäisellä tähtipelaajalla voi olla suuri vaikutus joukkueen esityksiin.

Joukkueen hallitsemiseen tarjotaan muutamia käteviä työkaluja. Esimerkiksi kuukausittaisista tilastoista on suuri hyöty kehityksen kannalta. Siitä näkee miten joukkue on toteuttanut valittua taktiikkaa sekä esimerkiksi syöttöprosentit ja muuta tarpeellista.

Pelaajien treenauttaminen tiettyyn rooliin tuo mukavaa monipuolisuutta oman joukkueen kokoamiseen. Paatunutta kaveria on tietysti työläs kouluttaa, mutta omista junioreista sen sijaan saa helposti koulittua mieleisiään. Uusien kykyjen etsiminen sekä kehityksen seuraaminen onkin Master Leaguen yksi parhaista puolista. Oma taitolajinsa on myös superjunioreiden pitäminen, kun palkkavaatimukset nousevat matsiesitysten tahtiin.

Taktisten nyanssien hiomista helpottaa ottelukohtaisesti kytkettävä valmentajamoodi, jossa seurataan peliä kentän laidalta. Samalla voi tuijotella tilastoruutua ja suunnitella muutoksia seuraavalle puoliajalle. Tekoälyn ohjastamana taktiikan heikkoudet ja vahvuudet tulevat hyvin esille.

Tunteiden vuoristorata

Harva peli tarjoaa yhtä antoisaa tunteiden vuoristorataa. Viimeisen syötön etsiminen vastustajan puolustusmuurin lävitse aiheuttaa harmaita hiuksia, ja oi sitä tunnetta, kun aukko viimein löytyy. Tuntuu uskomattoman hyvältä saada viime hetken voittomaali tuomarin antamalla lisäajalla. Jopa 0-0 tasapelin nyhjääminen 90 minuutin puolustustaistelun jälkeen tuntuu lottovoitolta. Vastaavasti on hirveää hävitä viime hetkellä moisen väännön jälkeen.

Pro Evolution Soccer 2017 ansaitsee saamansa hehkutuksen. Pientä viilausta kuitenkin jää seuraaviin päivityksiin sekä tuleville vuosille. Nettipeli on saatava järjelliseen kuosiin ja taktisella puolella olisi mukava olla lisää vaihtoehtoja esimerkiksi pelaajakohtaisten ohjeiden muodossa. Ilahduttavasti Konami tuo säännöllisesti korjauksia saataville pelaajapäivitysten lisäksi. Kaikkien aikojen parhaasta futispelistä puhuminen on siis vielä aikaista, mutta ainakin sen parhaan veroinen teos on tässä.