Rise of the Tomb Raider
Yksi pelivuoden 2015 kohokohtia on ehdottomasti Rise of the Tomb Raider.
Yksi pelivuoden 2015 kohokohtia on ehdottomasti Rise of the Tomb Raider.
Vuosien saatossa perinteiset Call of Dutyt, EA:n urheilupäivitykset ja päättömät toimintaleffat ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja olen keskittynyt entistä enemmän erilaisiin kokemuksiin. Kokemuksiin, jotka herättävät tunteita ja yllättävät sisällöllään. Parhaat nimikkeet pistävät miettimään, koskettavat sekä pysyvät mukana lopputekstienkin jälkeen. Erinomainen tarina osaa jättää tulkinnalle ja spekuloinnille tilaa. Ja joskus ammattimainen kuvaus, ohjaus tai muu taiteellinen osa-alue yksinkertaisesti tekee lähtemättömän vaikutuksen.
Seison keskellä suurta, minulle annettua aluetta. Tehtävänä olisi luoda tälle paikalle kaupunki, jossa jokaisella asukkaalla on hyvä olla. En voi keskittyä pelkkään rahaan, hyvinvointiin tai rakentamiseen. On panostettava jokaiseen osa-alueeseen tasapuolisesti. Cities: Skylines tarjoaa monta mahdollisuutta epäonnistua.
Noituri on mitä suurimmassa määrin sellainen puolalainen tuote, josta puolalaiset itsekin ovat ylpeitä.
Kautta aloittaessani halusin välttää kärkipään talleja, joten päädyin valitsemaan McLarenin.
Nimikkeitä on vielä kovin vähän, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Parasta koko hommassa on se, että pelejä voi kokeilla tunnin ennen ostopäätöstä. Tartuin oitis haasteeseen, ja kokeilin kaikkia Game Preview -pelejä heti, kun pääsin niihin käsiksi.
Keskiviikkona 2. joulukuuta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Xbox 360:n kotimaisesta julkaisusta, joten muistelumoodi päälle ja menoksi!
Maailma oli hyvin erilainen paikka kymmenen vuotta sitten. Aamubussissa töihin matkanneet ihmiset hiplailivat kännyköidensä näyttöjä korkeintaan tyhmyyksissään, eikä Suomen Euroviisu-voitosta puhuttu kuin maailmanlopun ennusmerkkinä. Alle 18-kesäisenä lukiolaisena jaksoin vitsailla, että en ollut koskaan käynyt ulkomailla. Xbox 360:n valtakautena kaikki kuitenkin muuttui – tai noh, ainakin jotkin asiat muuttuivat.
Horisontissa välähtää ja humiseva ääni lähestyy. Ennätämme suojaan juuri ennen kuin valtava paineaalto pyyhkäisee ylitsemme. Minä ja perheeni olemme turvassa. Ainakin toistaiseksi.
Valmistelut käynnistyvät jo alkuvuodesta hotellihuoneen varauksella ja lentolippujen tilaamisella.
Tunnustan heti alkuun, että en tiedä Warhammerista oikeastaan mitään. Jotenkin yhdistän sen hien ja cokiksen käryiseen hämärään kellaritilaan, johon porukka on linnoittautunut päiväkausiksi pelilaudan ääreen. Siksi Vermintide meni pitkään tutkani ohi. Eräänä päivänä klikkasin kuitenkin uutisen videolinkkiä ja innostuin. Suoraa toimintaa esitelleet pätkät jäivät mieleeni irtopäiden sekä litroittain tirskuvan veren vuoksi.
Madetojan sali, Oulu, 17.9.2015
Musiikissa on taikaa. Se luo voimakkaita tunteita ja mielikuvia sekä sillä on voimaa sitoa erilaisia ihmisiä yhteen. Tämä näkyi hyvin myös Madetojan salissa, sillä joukossa olivat vähemmistönä seniorit ja juniorit enemmistön ollessa melko hyvin pukeutunutta 15-40-vuotiasta pelaajakansaa. Oli pelaaja tai ei, niin kaikki nauttivat varmasti yhtä lailla kaksituntisesta spektaakkelista.
Suomi on viime aikoina niittänyt mainetta lähinnä mobiilipelien kehtona, mutta täkäläinen kehitystaito ei ole rajoittunut vain taskussa kulkeviin pikkupeleihin. Yksi kotimainen pikkujättiläinen on helsinkiläinen Umbra, joka sai näkyvyyttä KonsoliFINissäkin Pelaaja-lehden entisen päätoimittajan Thomas Puhan siirryttyä firman PR-tehtäviin.
Hyvää kannattaa odottaa, mutta KonsoliFINin sivustouudistusta on pakko. Vaan ei enää. KonsoliFIN 2014 on vihdoin täällä.
Kauan odotettu, tai ainakin kauan itseään odotuttanut Until Dawn on vähitellen saapumassa. KonsoliFIN kävi tutustumassa tulokkaaseen.