Hypen keskellä tärkeimmät pointit meinavat joskus unohtua. Windows 95:n kohdalla jouduttiin erikseen mainostamaan, että sen käyttämiseen tarvitaan tietokone. Metal Gear Solid 4:n kohdalla voisi mainita, että sen pelaamiseen suositellaan ehdottomasti aiempien osien läpikäymistä. Syynä siihen on trailerissakin esiintynyt fraasi siitä, että kaikkia tarinoita ei voida kertoa sanoin. Metal Gear -pelisarjan tarinassa kun ei ole järjen hiventä selitettynä, sen ymmärtää korkeintaan kokemalla. Tarina myös kerrotaan sarjalle tyypillisesti eeppisten välianimaatioiden kautta, mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Tyylin kuitenkin ymmärtää, sillä paljon sisällöstä on sellaista, mitä ei pelaamisen kautta saisi ilmaistua. Kojiman tiimi on aina tykännyt elokuvamaisista kohtauksista, joihin on vaikea jättää vuorovaikutuksen vaatimaa hengitystilaa.
Graafisesti MGS4 on suoranaista ilotulitusta, nostaen rimaa tulevien pelien osalta pitkäksi aikaa. Varsinkin välianimaatiot loksauttavat leukaa auki vielä seikkailun loppupuolellakin. Konami onkin ottanut visuaalisuudesta kaiken irti ja lähtenyt leikkiin eri alojen yrityksien kanssa. Pelien tekemisen kallistuessa täytyy etsiä vaihtoehtoisia keinoja kattaa tuotantokuluja, ja realismin nimissä peleihin alkaa yhä useammin hiipiä myös tuotesijoittelua ja piilomainontaa. Metal Gear Solid 4 tekee sen kuitenkin varsin huomaamattomasti, rikkomatta omaa tyyliään. Erityisen paljon huomiota on saanut Solid Snaken iPod, joka on mallinnettu käyttöliittymää myöten taustamusiikin kuuntelemista varten Snaken omalta soittolistalta. Lisää kuunneltavaa löytyy pitkin peliä ja mahdollisesti myöhemmin myös ladattavana sisältönä. Kyseessä on pieni mutta kojimamainen lisä Snaken persoonallisuuteen. Myös muita tuotteita ja tavaramerkkejä on sijoitettu tarkoituksellisen huolella pitkin seikkailua.
Vain huono työmies syyttää työvälineitään. Melkein kaikki aiemmista osista tutut työ- ja leikkikalut ovatkin löytäneet tiensä jälleen kerran Snaken arsenaaliin. Asevalikoima on huomattavan laaja, koostuen varsin paljon päällekkäisistäkin asetyypeistä ja kaliipereista. Enää ei tarvitse tyytyä myöskään vain vaimentimen lisäämiseen, sillä aseisiin pystyy liittämään mitä mielenkiintoisempia lisäpalikoita. Mikäli omista taskuista ei löydy tilanteeseen sopivaa asetta tai ammustyyppiä, uudella Drebin-systeemillä saa pelastettua päivänsä vaikka kesken tilanteen. Harmittavasti tämä myös vie pois erään Metal Gear Solideissa olleen piirteen, jota ei tullut aiemmin edes ajatelleeksi: varsinkin pomotaisteluissa on lopulta joutunut heittelemään vihua kävyillä ja napanöyhdällä, ja samalla tullut tutustuttua uusiin aseisiin puolipakosta.
Vanhasta tutusta meiningistä poikkeaa myös aseiden käyttö. Parissa edellisessä osassa lähes jokainen laukaus tuli ammuttua ensimmäisen persoonan näkökulmasta, ainakin mikäli halusi tehdä työnsä tarkasti eikä nopeasti. Nyt uusi olkapään yli kurkkiva ampumistila vie vanhalta systeemiltä lähes kaikki työt, ja täytyy nostaa käsi lippaan, mikäli joku läpäisee pelin ensimmäisen persoonan kuvakulmaa käyttämällä. Ainakin mainospuheiden mukaan niin voi tehdä.
Ääninäyttely on hoidettu samalla raudanlujalla erinomaisuudella kuin aiemmissakin osissa. Dialogia on selvästi entistä enemmän, efektit ovat kunnossa ja tekninen laatu on moitteeton. Tällä kertaa kuulokarkki meinaa kuitenkin jäädä muun pelin jalkoihin, sillä täysin virheetöntä ääniosastoa alkaa pian pitää jotenkin itsestäänselvyytenä. Tietynlainen tunnustus toki sekin, että audiopuoli toimii täydellisesti, antaen mahdollisuuden keskittyä muihin osa-alueisiin.
Teknisesti MGS4 on lähes täydellinen, sortuen vain kahteen tyypillisimpään uuden konsolipolven syntiin. Ruudunpäivitys notkahtelee ajoittain välianimaatioissa sen verran, että epäilee nykytrendille tyypillisesti pelitestauksen tapahtuneen diaesityksenä. Lisäksi episodipohjainen asennussysteemi on hiukan rasittava, vaikka Konami onkin hoitanut asennuksen tapahtumisen muuten mallikkaasti. Plussana liiketunnistuksen käyttö on kerrankin saatu tuntumaan luonnolliselta osalta pelin aiemmasta uudistettua ohjausta. Guns of the Patriots on ensimmäinen aidosti uudelta sukupolvelta tuntuva julkaisu eikä vain vanhan kaartin kauneusleikkaus.
Paljon tuttua mutta nelossolid myös poikkeaa veljistään muutamin tavoin. Tunnelma on selvästi muuttunut kylmien sotilastukikohtien hiippailun vaihduttua lämpimien kaupunkisotien melskeeseen, muuttaen samalla pelin luonnetta toimintapainotteisemmaksi. Vanhemmista Solideista poiketen MGS4 ei myöskään tunne oloaan kotoisaksi yksittäisenä pelinä. Sinikiekko on tungettu äärimmilleen tavaraa, eikä kaikkea voi millään huomata ensimmäisellä kierroksella. Mikäli pelisarjan pääpiirteet eivät ole jo valmiiksi hanskassa, yhdistelmä on huono.
Hienon pelisarjan päätösosana Metal Gear Solid 4 on kuitenkin hyvin lähellä parasta mahdollista.
