Prince of Persia

Prince of Persia elää erinomaisen audiovisuaalisen antinsa varassa. Tasohyppelymekaniikka, taisteluiden QTE-tapahtumat ja valosiemenien kerääminen alkavat pikku hiljaa toistaa itseään, mutta pelin uskomattoman kauniissa maisemissa jaksaa seikkailla pienestä puutumisesta huolimatta.

Pääasiassa hyppiminen ja esteiden ohittaminen toimii mallikkaasti. Toisinaan kamera kiusaa pelaajaa tai liikkuminen tapahtuu hitusen liian automaattisesti, mikä taasen johtaa virheliikkeisiin pelaajan osalta. Parannetuilla alueilla seikkaileminen on vapauttavaa, kun ei tarvitse huolehtia korruptiovoimien ilkiteoista ja hieman kliseisistä esteistä.

Varsinainen taisteleminen on perusteiltaan hauskaa. Pelaajan täytyy ennakoida vihollisen liikkeitä ja osata tulkita näiden erilaisia tiloja oikeiden tekniikoiden valitsemiseksi. Erinomaisesti animoidut hyökkäykset ja lennokkaat iskut tekevät mittelöistä tyydyttävää katsottavaa. Taisteluita ei liian usein ole, joten niihin ei varsinaisesti pääse kyllästymään. Suuremmissa pomotaisteluissa kuitenkin jatkuvasti viljeltävät reaktiotestit syövät koitoksista nopeasti parhaan terän pois.

Pelin audiovisuaalinen toteutus on lähellä täydellistä. Pelimaailma huokuu unenomaista itämaista magiaa. Korruptoituneen alueen parantaminen näyttää fantastiselta, kun synkästä ympäristöstä tuleekin yllättäen täysin uudenlainen paratiisi. Välillä on pakko pysähtyä korkeuksiin ihailemaan näköaloja.

Prince of Persia ei taio tutuista raaka-aineksista mitään vallankumouksellista. Perushyvä pelimekaniikka jaksaa kantaa noin kymmenen tuntia kestävän seikkailun loppuun saakka. Saavutukset on tasapainotettu sopivasti, joten suuren osan saa pelkästään pelin läpäisemällä, ja lisää voi kaivaa pienellä yrittämisellä. Mukaan mahtuu vain muutama hieman haastavampi saavutus.

Kirjaudu kommentoidaksesi