Splinter Cell: Conviction onnistui uudistamaan hiiviskelypelien lajityyppiä, joskaan sen tekemät muutokset eivät miellyttäneet kaikkia. Tiiviin yksinpelin ja mielenkiintoisen yhteistyötilan lisäksi tarjolla oli Deniable Ops, jossa oli tarkoitus kaikessa yksinkertaisuudessaan eliminoida viholliset. Ensimmäinen lisäosa Insurcency Pack tuo peliin neljä uutta karttaa, jotka ovat parhaimmillaan Hunter-tilassa ja kaverin kanssa. Harmillisesti lisäosa on vain "mappipaketti": se ei millään tavalla jatka tai syvennä sen enempää Sam Fisherin kuin Archerin ja Kestrelinkään tarinaa.

San Francisco, CA on isokokoinen satama-alue kontteineen ja laivoineen. Pinnat ovat pääasiassa betonia, terästä ja kiveä, joten kaikuluotainlasit eivät paljasta vihujen sijaintia yhtä hyvin kuin aiemmin. Harmillisesti kenttä on nopeasti läpäisty, mutta toisaalta suuri koko antaa mahdollisuuksia kokeilla erilaisia etenemisreittejä. Klassisten kauhuelokuvien tunnelmaa tarjoaa New Orleans, LA, joka jakautuu kolmeen osaan: hautausmaahan, kryptaan ja suureen kirkkoon. Jännitystä lisäävät kaikuluotaimen melkein hyödyttömäksi tekevät kiviseinät, jolloin Archerin ja Kestrelin on luotettava yksinomaan silmiinsä ja korviinsa. Nelikon persoonallisin ja samalla masentavin kenttä on Portland, ME. Kyseessä on hylätty ja raunioitunut vankila, johon jokin sotajoukko on asettunut taloksi. Seinissä ja katoissa on runsaasti reikiä, jolloin vihujen selkään hiipiminen on kohtuullisen helppoa. Kenttä kysyy ennen kaikkea kärsivällisyyttä, sillä ahtaissa käytävissä on helppo sekä yllättää että joutua yllätetyksi. Iloisesti monipuolisin on säästetty viimeiseksi, sillä Salt Lake City, UT -kentän tarkoituksena on kavuta kellarista katolle suuren teollisuusrakennuksen läpi. Matkan varrelle mahtuu niin pannuhuonetta, laboratoriota kuin autohalliakin. Kenttäsuunnittelijalla on ehkä lievästi karannut mopo käsistä työnsä laajuuden suhteen, mutta monipuolisuutensa ansiosta Salt Lake City on paketin paras kenttä.

Splinter Cell: Conviction oli erittäin tarinavetoinen peli, joten toivottavasti näemme jatkossa Sam Fisherin ja kahden nuoremman agentin tarinaa valottavia lisäosia. Neljä "mappia" kaverin kanssa koluttavaksi on onneksi mukavaa puuhaa niin kauan kuin se kestää. 400 pisteen hinnalla paketti olisi ollut pakko-ostos, mutta kymmenellä eurolla suosittelen sitä vain niille, jotka jäivät kaipaamaan lisää perinteistä Splinter Cell -toimintaa.