Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Teenage Mutant Ninja Turtles

Mmm… Pizzaa…

Vekkulit pizzanhimoiset mutanttininjakilpikonnat herättävät varmasti lämpimiä muistoja monissa pelaajissa sekä sarjakuvien ystävissä. Vuosien hiljaiselon jälkeen nelikko on lähtenyt jälleen viemäreistä liikenteeseen uuden elokuvan sekä tietenkin siinä sivussa videopelien muodossa. Valitettavasti rakastettujen kilppareiden uutukaispelin kohtalona on lisenssituotoksille tyypillinen keskinkertaisuus.

Ensimmäisenä pelissä huomio kiinnittyy ulkoasuun, sillä Teenage Mutant Ninja Turtlesin Xbox 360 –versio näyttää suoraan sanottuna keskinkertaiselta Xbox-nimikkeeltä. Kaupunkimaisemat ovat todella tylsän näköisiä, eikä havaittavissa ole minkäänlaista Microsoftin uudemman konsolin tehojen hyödyntämistä. Ainoana valopilkkuna päähahmot liikkuvat ketterästi.

Pelaaja huomaa myös nopeasti, kuinka ulalla hän on pelin tapahtumista. Juonikuvauksen mukaan seikkailu alkaa, kun Donatello, Leonardo, Michelangelo ja Raphael ovat ajautuneet erilleen Silppurin kukistuttua. Samalla New Yorkissa kummittelee uusi uhka, jonka vain erikoiset sankarit voivat estää. Tämä ei kuitenkaan käy kovin hyvin ilmi pelin alussa, vaan sen kuuluisan punaisen langan löytymisessä kestää hetki. Tarinaa kuljettavat sarjakuvamuotoiset välinäytökset, joissa kertojana toimivat veljekset sekä mestari Tikku. Idea on hyvä, mutta toteutus jättää parantamisen varaa etenkin selvyyden osalta. Välissä nähdään myös pari häiritsevästi nykivää pätkää itse elokuvasta.

Kova paikka nuorille kilpikonnille

Pelimekaniikaltaan TMNT muistuttaa hiukan Ninja Gaidenia ja Prince of Persiaa. Kilpikonnat etenevät ympäristössä ketterästi muun muassa hyppimällä ja juoksemalla seiniä pitkin. Tasohyppelyyn käytettävät kontrollit ovat sen verran onnistuneet, että pelaajalle tulee toisinaan varsin ninjamainen fiilis temppuja suoritettaessa. Valitettavasti kenttäsuunnittelu on kuitenkin erittäin yksinkertaisen rajoittunutta. Yhtään kärjistämättä peli etenee pitkin suoraa putkea. Eteen tulevat haasteet koostuvat nekin tasohyppelyiden kliseisimmistä ratkaisuista. Perinteitä kunnioittaen hyppelyä hankaloittaa perässä laahaava kamera, jonka sijaintiin pelaaja ei voi vaikuttaa. Paikoin se tekee etäisyyksien hahmottamisesta todella hankalaa.

Kun loikkiminen on toteutettu siedettävällä tasolla, iskevät taistelut kasvoihin kuin kylmä kala konsanaan. Pelaaja saattaa hyppiä pitkin rakennusten kattoja kymmenenkin minuuttia kohtaamatta yhtään vihollista, kunnes ruutuun lävähtää tylysti komennus ”FIGHT!”. Taisteluja ei ole pyrittykään sisällyttämään peliin jouhevasti, vaan ne alkavat aina yhtä tökerösti. Lähinnä yhden näppäimen hakkaamisesta koostuva toiminta alkaa nopeasti maistua puulta kehittyneempien kombojen puuttuessa. Tehokkain ja ylihelppo tapa päästä eroon vihulaisista on pitää pohjassa B-nappia, jolloin hahmo tekee jonkinmoisen superhyökkäyksen. Joissakin kentissä pääsee herkuttelemaan hahmoille ominaisilla yhteistyöliikkeillä mätkintäpelien tapaan, mutta ne ovat laiha lohtu. Mitäänsanomattomien ninjojen ja jengiläisten ohella samaan kasaan mätetään pari vahvempaa tasopomoa.

Koska teoksen keskeisimmäksi teemaksi kehittyy yhteistyö, on ihmeellistä, ettei pelistä löydy minkäänlaista yhteistyötilaa, jossa useampi pelaaja pääsisi samaan aikaan ohjastamaan sankareita. Tiimityön merkitystä olisi voinut korostaa muutenkin enemmän pelimekaniikassa jatkuvan välinäytöksissä hokemisen seurauksena.

Epäeeppisyyttä parhaimmillaan

Kokemuksen haastavuudesta päätellen TMNT on suunnattu nuoremmalle yleisölle, eikä vaikeusasteeseen pääse vaikuttamaan. Taisteluissa ei käytännössä voi kuolla, eikä tasolta toiselle loikkiminen yleensä vaadi kovin montaa yritystä. Pelin 16 kenttää on koluttu läpi alle viidessä tunnissa. Jokaisen kentän läpäisysuorituksesta annetaan arvosana, jonka perusteella pelaaja saa lisämateriaalin ostamiseen käytettävää valuttaa. Uudelleenpeluuseen kannustetaan myös sillä, että toisella läpäisykerralla kentästä voi poimia näitä samaisia kolikoita. Kolmas tapa ansaita kultaisia kilpikonnan kuoria on läpäistä yksinkertaisia haastekenttiä. Jos Liven tulostaulut olisivat mukana, voisivat haasteet innostaa useampaan yritykseen. Konseptitaiteesta sekä erilaisista videopätkistä koostuva lisämateriaali ei kuitenkaan kiinnostuskäyrää pahemmin nosta, joten kolikot saavat puolestani levätä rauhassa.

Vaikka kilppareiden uusi seikkailu ei varsinainen rikos ihmiskuntaa vastaan olekaan, toimii se klassisena esimerkkinä lisenssituotoksesta, jota tehdessä ei ilmeisesti pelillisistä arvoista kauheasti piitattu. Kyseenalaisesti TMNT tarjoaa myös Xbox 360:n luultavasti helpoimmat 1000 Gamerscore-pistettä, joten mieleen juolahtaa paha ajatus, että tätä on haluttu käyttää saavutuksia janoavien pelaajien halpana houkuttimena.

Galleria: 

Kommentit

Teehee, tätä on joku joutunu pelaan hampaita kiristellen ;)

No tohon peliin en koske edes pakosta

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi