Legendaarisen suosion saavuttanut Fallout-sarja kertoo tieteen pimeämmän puolen voitosta. Ihmiset eivät lopulta onnistukaan elämään sulassa sovussa, vaan mahtava tuhovoima päästetään valloilleen. Vaihtoehtoista historiaa seuraa vielä synkempi vaihtoehtoinen tulevaisuus, jossa henkiinjääneiden osaksi jää elämä menneiden kulta-aikojen raunioissa ja oman maailmansa tuhonneen kansakunnan tähteillä selviytyminen.

Tynnyrissä kasvaneet

Fallout 3 on Elder Scrolls -sarjasta ja etenkin sen neljännestä osasta, Oblivionista, tutun Bethesda Softworksin uusin tuotos. Tarina käynnistyy ydinsuojaksi rakennetussa Holvi 101:ssä päähenkilön syntymällä, mistä jatketaan lapsuuden ja nuoruuden kautta siihen ratkaisevaan päivään, jolloin ikuisesti suljetuksi tarkoitetun holvin ovi aukeaa, ja elämä avoimessa maailmassa voi alkaa. Silmien edessä avautuva Washington DC:n ympäristö tarjoaa valtavasti tekemistä ja tutkittavaa, pääjuoneen liittyvä holvista paenneen isän kohtalon selvittäminen on vain osa kokonaisuutta.

Tarina käynnistyy yksinkertaisesti: Holvi 101:n ovi on kahdensadan vuoden jälkeen avattu, päähenkilön isä on paennut, ja itse sankarillekin on täysin ilman omaa syytä koittamassa kuumat paikat. On siis sännättävä isäukon perään. Ainoa johtolanka vie naapurissa sijaitsevaan Megatonin kaupunkiin, jossa otetaan ensimmäistä kontaktia Holvin ulkopuolisen maailman asukkaisiin.

Maailma suojaavien seinien tuolla puolen on raaka. Puhdas ruoka ja vesi ovat kiven alla, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ihmiset pitävät huolta ainoastaan itsestään, radioaktiivinen laskeuma kummittelee joka suunnalla ja mutaatioiden synnyttämät hirviöt voivat käydä kimppuun koska tahansa. Menneen sivilisaation rippeet ovat arvokasta kauppatavaraa, jonka vuoksi täytyy olla valmis tappamaan tai tulemaan tapetuksi.

Uusi koira, vanhat temput

Fallout 3:n vertaaminen Oblivioniin ei ole lainkaan kohtuutonta: molempia pelejä pelannut ei voi välttyä yhteneväisyyksien huomaamiselta. Ensimmäisen persoonan seikkailu näyttää ja tuntuu samalta kuin Oblivion. Maailmassa kuljetaan vapaasti ja joka puolella tuntuu olevan apua tarvitsevaa väkeä, jotka haluavat pestata päähenkilön suorittamaan jos jonkinlaista askaretta. Lähes kaikilla vastaantulijoilla on jotain sanottavaa, ja keskustelu on samaa vanhaa tuttua. Tämä viimeinen kohta jopa haittaa hiukan, sillä jo vuosi sitten Mass Effect näytti, miten pelidialogi saadaan esitettyä luontevammin ja kiinnostavammin. Päähenkilön ääntä ei Falloutissa kuulla missään vaiheessa, ja repliikkejä valittaessa joutuu koko vaihtoehtojen listan lukemaan läpi voidakseen vastata haluamallaan sävyllä.

Fallout 3:n maailma on laaja, ja ydintuhon jäljiltä kaikki kulkua nopeuttavat välineet ovat hävinneet. Ainoa keino taittaa taivalta on jalkapatikka, mikä aiheuttaa pelin alkuvaiheissa jonkin verran pitkästymistä. Matkantekoa hidastavat vastaantulevat myyrärotat, rad-skorpionit, karhun ja suden risteytyksiltä näyttävät yao guait ja erilaiset vihamieliset ihmiset ja supermutantit. Onneksi pelin edettyä kartalle alkaa ilmestyä maamerkkejä, joiden välillä singahtelu pelkästään valikosta kohteen valitsemalla poistaa tylsän tallustelun tarpeen. Toisaalta tämä tarjoaa mahdollisuuden pelimekaniikan hyväksikäyttämiseen, sillä koska tahansa voi pelihahmon palauttaa kotisänkyyn vetäisemään kaikki vammat parantavat nokoset.

Vaikka Fallout 3:a syystä mainostetaan eläväksi ja hengittäväksi maailmaksi, voi sen helposti kokea myös vain pelaajan ympärillä pyörivänä leikkikenttänä. Minkä tahansa tehtävän voi koska tahansa jättää kesken, käydä tekemässä jotain aivan muuta ja palata sen jälkeen aiempien urakoiden pariin. Tällä välin mikään ei ole muuttunut, yksikään sivuhahmo ei ole tehnyt mitään maailman tai itsensä pelastamiseksi, viholliset eivät ole ryöstäneet ja raiskanneet yhtään mitään ja keskustelut avainhenkilöiden kanssa jatkuvat täysin samasta kohtaa, mihin viimeksi jäätiin. Seikkailupeliä, jossa pelaaja on päähahmo, on tietysti mahdoton toteuttaa mitenkään muuten, mutta tämä on omiaan rikkomaan illuusion maailmasta, jossa asioita tapahtuu myös pelaajan ollessa toisaalla.

Verta ja suolenpätkiä

Ulkoisesti Fallout 3 muistuttaa ensimmäisen persoonan räiskintää, johon on yhdistelty roolipelimäisiä elementtejä. Hahmo luodaan kiehtovasti pelin alkuvaiheiden aikana: ulkoasu ja sukupuoli päätetään synnytyspöydän äärellä, fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet taas kirjoitetaan vauvaikäisenä "You're S.P.E.C.I.A.L" -kirjan sivuille. Lopulta taidot määräytyvät teini-iässä tehtävän G.O.A.T.-testin perusteella, jossa pystyy kyllä opettajan suosiollisella avustuksella huijaamaan. Holvivaihe on erinomaisesti toteutettu yhdistelmä hahmonluontia ja pelimekaniikkaan perehdyttämistä, ulko-oven suhahtaessa auki sekä pelaaja että hahmo ovat valmiita kohtaamaan tulevat haasteet.

Näkökulmaa voi vaihtaa ensimmäisen ja kolmannen persoonan välillä, mutta jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu tarpeettomalta ominaisuudelta. Se on oikeastaan ainoa tapa päästä näkemään oma hahmo, mutta samalla paljastuu animoinnin tökeröys. Kuvakulma ei muutenkaan palvele mitään tarvetta, joten ajoittaista vilkaisua lukuunottamatta sitä tuskin tulee käytettyä.

Mielenkiintoisempi ominaisuus on V.A.T.S.-taistelujärjestelmä, joka lisää jonkinlaista vuoropohjaisuutta muuten jatkuvan toiminnan sekaan. R2-nappia napauttamalla saa pysäytettyä ajan, ja näkökenttään mahtuvat vastustajat tuodaan korostetummin esille. Tässä tilassa voi valita, mitä vihollista ampuu, sekä tähdätä tarkemmin päähän, raajoihin tai keskivartaloon. Hahmon ketteryydestä riippuu, kuinka monta laukausta tai sarjaa voi kerrallaan ketjuttaa, ja kun taktiset päätökset on tehty, näytetään taistelun seuraavat hetket hidastettuna.

V.A.T.S. on hyvää vaihtelua pelkkään räiskintään kyllästyneille, mutta silti se vaikuttaa enemmän myönnytykseltä aiempien Falloutien faneille, jotka alkoivat kapinoida heti kuullessaan sarjan seuraavan pelin rakentuvan Oblivion-moottorin päälle. Taistelu olisi voitu ehkä toteuttaa kokonaisuudessaan vuoropohjaisena hahmojen liikkuessa vapaasti peliympäristössä, mikä olisi ollut aidosti mullistavaa. Nyt ratkaisu on puolittainen, ja siitä jää enemmän kikkailun kuin alusta loppuun asti suunnitellun mekanismin maku.

Silmiinpistävintä Falloutin taisteluissa on äärimmäisen verinen ja raaka väkivalta. Sarjatuliaseiden luotisuihkut repivät raajoja irti ja räjäyttelevät päät punaiseksi mössöksi. Oikein erikoiskykynsä valitseva pelaaja voi saada viholliset räjähtämään kappaleiksi tai haihtumaan pölykasaksi. Taistelut eivät ole todellakaan kaunista ja vielä vähemmän lapsille sopivaa nähtävää, erityisesti V.A.T.S:n tarjoamat hidastukset alleviivaavat aseiden vaikutusten brutaaliutta.

Moraalittomuuden ylistyslaulu

Fallout 3:n maailma on ruma mutta kaunis. DC:n maamerkit, kuten kongressitalo Capitol ja Washingtonin obeliski ovat tuttuja kaikille amerikkalaisen elokuva- ja TV-viihteen suurkuluttajille, ja sodan niihin jättämät jäljet nostattavat epäuskoisen epätoivon tunteita samalla tavalla kuin vapaudenpatsaan rauniot Apinoiden planeetan kuuluisassa loppukohtauksessa. Radioaktiivinen erämaa yhdistettynä sortuneisiin valtateihin ja siltoihin, yksinäisiin pystyynjääneisiin rakennuksiin ja kaikesta käsiinsattuneesta rakennettuihiin kaupunkeihin on yhtä aikaa aution kaunis ja tuskaisen pelottava. Tunnelmaa voi leikata veitsellä, eikä ahdistukselle tule loppua.

Raunioiden keskellä seikkailevaa pelaajaa ei pakoteta hyvän maailmanpelastajan saappaisiin. Apua voi pyytää kuka tahansa, usein kahden eri ihmisen pyynnöt ovat ristiriidassa keskenään ja pelaajan täytyy valita, kumman puolelle haluaa asettua. Valintoja ei tehdä mustan ja valkoisen vaan harmaan sävyjen välillä, ja joskus päätökset vaikuttavat koko loppupelin ajan. Altruismista palkitaan hyvällä karmalla, häikäilemättömyydestä taas pahalla, mutta kumpikaan näistä ääripäistä ei ole välttämättä toista epäedullisempi.

Lopulta Fallout 3:n suurin arvo on sen tavassa sallia monenlaiset tavat kulkea pelin läpi. Pääjuonen voi juosta loppuun parissa illassa, mutta jokaisen nurkan tutkimalla ja Falloutin maailmaan uppoamalla aikaa voi saada kulumaan kymmeniä – jos ei satoja – tunteja. Koska pelaajan tekemät ratkaisut vaikuttavat ympäröivään maailmaan, ei kaikkia eri vaihtoehtoja ole mahdollistakaan kokea yhdellä läpipeluukerralla. Fallout 3:lla ei ole moraalia: siinä voi pelastaa maailman tai tuhota sen. Pelaaja tuo mukanaan oman moraalinsa, ja juuri tämä mahdollisuus tekee Falloutista yhden vuoden mielenkiintoisimmista julkaisuista.