Normaalisti en palaa kovinkaan herkästi läpipelattuihin peleihin, luettuihin kirjoihin tai katsottuihin elokuviin. Metal Gear Solidit ovat poikkeus. Niihin tulee palattua, varsinkin jos on jokin 'vaihe' tai 'tilanne' menossa oikeassa elämässä.

Tällä kertaa vuorossa oli sarjan ykkösosa, joka ravisutti maailmaa alkuperäisellä PlayStationilla. On muuten eräs niistä peleistä, joita inhosin aluksi. Hetki oli oikea napata kaverilta GameCube lainaan ja kokeilla Silicon Knightsin uusintaversiota ykkös-Solidista, lisänimeltään The Twin Snakes.

Teknisen tason nostamisen lisäksi peliä oli hiukan viilailtu sieltä täältä, jättäen kuitenkin päälinjat. Tällaisessa viilailussa piilee toki aina riski, että käy George Lucasit: klassikon tekninen parantelu vie hohtoa enemmän kuin tuo.

Ajoittain notkahtelevasta ääninäyttelystä ja kunnollisen first-person kulman tuomasta helpotuksesta huolimatta käärmeveljekset selvisivät faceliftistä suorastaan loistavasti. Varsinkin välianimaatiot ovat nousseet huikeudesssaan kokonaan uudelle tasolle. "Muutosta muutoksen vuoksi" -syndrooma pysyi poissa melko pitkälti, toisin kuin Star Warsissa.

Suosittelen Twin Snakesia lämpimästi, mikäli on tullut aika verestää muistoja ensimmäisen Solidin parissa, tai jos se on syystä tai toisesta jäänyt kokonaan välistä.