Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Sotapäiväkirja: H - 21

21 päivää. Niin kauan olisin ollut valmistautunut vielä odottamaan. Ei siis ihme, että suu levisi korviin, kun vaatimaton pehmustettu kirjekuori oli pudonnut postiluukusta ja sen sisältä paljastui vaatimaton promoversio yhdestä vuoden odotetuimmista peleistä. Odotuksen helpottamiseksi (heh heh) jaan tässä hiukan kokemuksia tutustumismatkaltani peliin ennen sen ilmestymistä kauppoihin.

Yksi asia, mikä peliarvosteluissa jää aina mitättömyytensä vuoksi mainitsematta on se, miten pelistä nauttimista voi helpottaa tekemällä muutamat pikku asiat oikein. Killzonen ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä saa valita kielen, jolla esitetään valikot ja tekstitykset. Itse arvoin hetken aikaa suomen ja englannin välillä, päädyin lopulta suomeen. Myöhemmillä käynnistyksillä mitään moista valintaa ei tehdä. Mistä pääsen ensimmäiseen positiiviseen kommenttiin. Tiedättehän, kun sitä käynnistää pelin ja lähtee nikkaroimaan itselleen tonnikalajuustovoileipää. Ja sitten saapuu konsolin ääreen varttia myöhemmin evästarjottimen kanssa. Ja peli on jämähtänyt kolme sekuntia Playstation-ruudun jälkeen esitettävään huipputärkeään dialogiin: "Tämä peli tallentaa aina välillä. Jotta tämä kullanarvoinen tiedonjyvä ei pääsisi unohtumaan, odotan niin kauan, että painat X-nappia."

Killzone ei kysele. Se vain vilauttaa tiedotusta mutta etenee pelaajan toimista välittämättä logo-ruutuun, josta pääsee viiveettä valikoihin. Valikossa on muutama pääkohta: yksinpeli, moninpeli, bot-peli, Killzone.com (josta lisää joskus tulevaisuudessa) ja asetukset. Itse olen niin tottunut siihen, että katseen pystysuunnan ohjaus on aina täysin epäloogisessa normaali-moodissa, joten kävin ruuvaamassa sen invertiin, samalla nostin ohjauksen herkkyyden X-akselilla tappiin, Y-akselilla hiukan oletusarvoa ärhäkämmäksi. Annan nyt toistaiseksi olla noin, vaikka sivusuunnassa liike onkin jo aika rivakka.

Mukavaa valikoissa on myös se, että pelkkää X-nappia naputtelemalla pääsee helposti aloittamaan tai jatkamaan peliä. Kursori on valikkoon saavuttaessa yksinpelin kohdalla, ja rastia painettaessa se hyppää joko uuden pelin tai pelin jatkamisen kohdalle. Guerillan pojat ovat selvästi ajatelleet, että tämän pelin käynnistänyt todennäköisesti haluaa – kappas kummaa – pelata tätä peliä. Miksi niin monelle pelisuunnittelijalle tämä asia tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää?

Vielä yksi sana alkuvideosta: Whoa! Killzone käynnistyy vaikuttavasti. Kuten Idaho totesi KZ2-ketjussa foorumin puolella, se on eeppinen. Avaruusalusten laukaisu kohti Hellghania tuo enemmän kuin vähän mieleen Starship Troopersin (hassu yhteensattuma, että ST:n ohjaaja Paul Verhoeven on Guerilla Gamesin tapaan hollantilainen), ja Killzone 2 -tekstin käväistessä ruudulla selässä tuntui ihan pieni kylmäväreily. Hauskaa, että pelisarja, johon ei ole aiemmin ollut minkäänlaista tunnesidettä, onnistuu vaikuttamaan heti ensihetkillä. Täytyy vain toivoa, että tunnelma ei tästä latistu.

Pidän tätä sotapäiväkirjaa Killzone 2:n pelaamisen lomassa. Jos haluat vastauksen johonkin mieltäsi askarruttavaan kysymykseen ennen pelin ilmestymispäivää, niin lähetä sähköpostia osoitteeseen jryi@konsolifin.net. Tai heitä vastausta tähän kirjoitukseen. Yritän testailla peliä parhaani mukaan ja kaivaa vastaukset ihan itse pelistä. Ja yritän myös välttää spoilereita, jos tarina osoittautuu missään määrin yllättäväksi. Seuraavassa jaksossa: miten yksinpeli käynnistyy.

Kirjaudu kommentoidaksesi