Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Shin Megami Tensei -pelisarja on eittämättä yksi japanilaisen roolipelitaivaan outolinnuista, jonka menestys on lännessä jäänyt isoveljiinsä Final Fantasyyn ja Dragon Questiin verrattuna pieneksi. Nyt nousevan auringon maasta kajahtaa, sillä Atlus on saanut vitososan valmiiksi noin viiden vuoden kehitystyön jälkeen.
Alussa oli vain tyhjä aavikko.

Sarjan alkulähteille mennäkseen täytyy matkata aina 80-luvulle saakka, jolloin Digital Devil Story: Megami Tensei julkaistiin Nintendon Famicomille. Vaikka vuonna 1987 ilmestynyt luolastoroolipeli jäi jatko-osansa ohella pelkästään japanilaisten iloksi, oli se mukana luomassa konsoliroolipelien uutta standardia Final Fantasyn ja Dragon Questin kaltaisten klassikkojen vanavedessä. Molemmat osat saivat myös päivitetyt versiot Super Famicomille, mutta Euroopassa niitäkään ei koskaan nähty.

Seuraava askel Atluksen luomassa saagassa oli vuoropohjaista taistelua ja okkultistisia teemoja yhdistelevä Shin Megami Tensei, joka sekin jäi japanilaisten iloksi vuonna 1992. Sarjan ensiesiintymistä saatiin itse asiassa odotella Euroopassa aina 2000-luvulle saakka, jolloin Shin Megami Tensei III: Nocturnen ”ohjaajan painos” julkaistiin Pohjolassa nimellä Shin Megami Tensei: Lucifer’s Call vuonna 2005. Hauskana kuriositeettina pääsankarin apuna nähtiin Devil May Crysta tuttu Dante. Syyksi en osaa veikkailla muuta kuin sitä, että tarkoituksena oli kaiketi saada hiukan nostetta Euroopan ensijulkaisulle.

Ruukkuotus olettaa, että Nahobinolla on historia hallussa.
Pelillisesti Shin Megami Tensei V on nimittäin täyttä rautaa.

Kolmannesta pelistä nähtiin vuonna 2021 myös HD-versio, joka puolestaan perustuu kolmososan Nocturne Maniax Chronicle Edition -versioon. Dantekin on mukana, mutta hänet saa käyttöön vain hankkimalla Maniax Pack DLC:n, joka onneksi ei sentään ole hinnalla pilattu.

Nyt kun kolmososan näkyvyys alkaa olemaan kunnossa, ovat vuonna 2013 ilmestynyt Shin Megami Tensei IV ja sen kolme vuotta myöhemmin tullut suora jatko-osa Shin Megami Tensei IV Apocalypse jääneet toistaiseksi 3DS-käyttäjien huviksi, eikä porttauksesta tuoreemmille laitteille ole tällä haavaa tietoa. Samalla neljäs peli on viimeinen, jossa taistelutantereena toimivat luolastot, sillä tuore vitososa hylkää ne ja antaa pelaajalle avoimemman kartan, jossa temmeltää.

Ja voi pojat, hyvä niin! Sarjaa ensi kertaa tahkoavalle ja modernimpiin roolipeleihin tottuneille tämä ratkaisu osuu ja uppoaa. Pelillisesti Shin Megami Tensei V on nimittäin täyttä rautaa.

"Virkamiesmäinen" meininki.

”Näistä otuksista on taskuhirviöt kaukana”

Pohjimmiltaan SMT V on hyvin perinteinen vuoropohjainen roolipeli, jossa tehdään taikoja, lyödään lähietäisyydeltä ja suojaudutaan tarvittaessa voimakkaammilta hyökkäyksiltä. Soppaa kuitenkin maustetaan kiintoisilla mekaniikoilla, kuten kuusykleillä sekä demoneiden keräilyllä ja niiden yhdistelemisellä. Pelaajan ohjastama päähenkilö Nahobino tarvitsee hirviöitä vierelleen selviytyäkseen dystooppisen maailman vaaroista. Pedot ovat oman arvonsa tuntevia otuksia, joita ei pyydystetä, vaan heidän kanssaan täytyy neuvotella, jotta pelaaja saisi mörön mukaansa. Jos neuvottelu epäonnistuu, hirviö hyökkää päälle.

Keskusteluissa on yleensä muutama vastausvaihtoehto per kysymys, ja virkistävästi kysymykset harvemmin toistavat itseään. On myös syytä varoa, ettei örkki ole korkeammalla tasolla kuin Nahobino, sillä muutoin ne haistattavat pitkät ja lähtevät lipettiin.

Demonien keräämisen lisäksi ympäröivästä maailmasta löytyy sivutehtäviä ja muuta tutkittavaa yllin kyllin. Hirviöiden ja tietysti Nahobinon kehittämisen lisäksi kannattaa metsästää erityisesti erilaisia Essence-esansseja, joiden ominaisuuksien tutkiminen palkitsee varsinkin pomotaisteluissa. Niistä voi hyödyntää joko niihin kuuluvat liikkeet, tai sitten pääsankarimme voi kätevästi vaihtaa vahvuuksia ja heikkouksia niiden avulla. Esanssit eivät kuitenkaan kasva puissa, joten niiden käyttöä kannattaa harkita tarkkaan.

Gustaven kaupasta löytyy tavaraa joka lähtöön.
Taistelu on siis parhaimmillaan kutkuttavan taktista toimintaa, josta ei selviä ilman suunnitelmallisuutta.

Mutta otetaanpa esimerkki: seuraava pomovastus paiskoo sähköhyökkäyksiä, ja Nahobinolla sekä hänen kavereillaan sattuu olemaan heikkoutena sähkö. Ei hätää! Etsi kaveruksille sopiva esanssi, ja huolet ovat historiaa! Taisteluissa heikkouksien etsiminen kannattaa muutenkin, sillä mikäli onnistuu vastustajalta sellaisen löytämään, saa ylimääräisen toiminnon palkinnoksi.

Päähenkilöllä on lähtökohtaisesti kolme monsteria mukanaan, joten toimintoja voi suorittaa neljä per vuoro, eli yhden kullakin hahmolla. Mikäli pelaaja kurittaa vastustajaa ensitöikseen liikkeellä, joka on vastapuolen heikkous, välähtää ruudun oikeassa yläkulmassa oleva "toimintapallo" kirkkaaksi. Täten samalla vuorolla voi parhaimmillaan kurittaa vastustajaa peräti kahdeksan liikkeen voimin. Vastaavasti hirviön blokatessa tai väistäessä toimintoja hupenee kaksi kerralla, jolloin oma vuoro jää torsoksi. Taistelu on siis parhaimmillaan kutkuttavan taktista toimintaa, josta ei selviä ilman suunnitelmallisuutta.

Aivan kaikki demonit eivät ole kotoisin Danten infernosta.

Dystopia vaatii raudalta rajuja juttuja

Shin Megami Tensei V:n maailman tutkiminen on kaikkiaan hyvin mielekästä puuhaa. Alueet ovat sopivan tiiviitä, ja vaikkeivat maisemat erityisen nättejä olekaan, on SMT V:n kosmoksessa jotain runollista tenhoa, joka ohjasi itseäni jatkuvasti eteenpäin. Ohjainta oli paikoin hyvin vaikea laskea käsistään, vaikka haastavat pomotaistelut yrittivätkin kampittaa mielenkiintoani.

Visuaalisesti SMT V on kaksijakoinen. Peli säväyttää taidetyylillään, mutta samaa ei voi sanoa teknisestä puolesta. Unreal Engine 4:llä luotu roolipelieepos laittaa Switchin äärirajoille, eikä ruudunpäivitys tahdo millään pysyä aisoissa, vaikka tähtäimessä onkin vain 30 freimin nopeus. Tasaiseksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, mutta mitään älyttömiä ”dippejä” ei sentään nähdä. Onneksi pelattavuus ei nojaa napinpainallusten ajoittamiseen, joten ”ominaisuudesta” ei ole muuta kuin visuaalista haittaa.

Sophian avulla päästään suorittamaan kiellettyjä rituaaleja.

Rumankauniita sulosäveliä ja raakanättejä tuskanparahduksia

Äänimaailma sen sijaan teki minuun syvän vaikutuksen. SMT-sarjan parissa jo vuosikymmenen verran työskennelleet Ryota Kozuka ja Toshiki Konishi ovat luoneet Shin Megami Tensei V:lle todella uniikin äänimaiseman, jossa hirviöiden korvia riipivät karjahdukset tuottavat säväreitä pitkin selkäpiitä. Maailmankarttaa tutkiessa soi pelin tunnelmaa mainiosti tukeva ambient-tunnelmointi, kun taas taisteluissa puolestaan raikaa niin noise rock, metalli, synthwave kuin teknokin.

Massiivisesta ääniraidasta nähdään jopa fyysinen julkaisu, sillä peräti viidellä CD:llä julkaistava kokoelma ilmestyy näillä näkymin tämän vuoden maaliskuussa.

Punainen paise pitää sisällään tukun vihollisia. Lähelle mennessä saattaa käydä kalpaten.

Teemoiltaan poikkeava, laadultaan lähes timanttinen

Pohjimmiltaan Shin Megami Tensei V on teemoiltaan hyvin perinteinen, sillä sekin käsittelee käytännössä hyvän ja pahan (tässä tapauksessa Lain ja Kaaoksen) vastakkainasettelua. Poikkeavan tarinasta tekee kuitenkin avoimen okkultistinen lähtökohta, jossa Jumalan olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta, sillä Bethelin edustajat ovat jo ehtineet vahvistamaan Kaikkivaltiaan kuoleman.

Uskontoviittaukset videopeleissä eivät ole aina olleet ihan itsestäänselvyyksiä, sillä etenkin helvettiä muistuttavat näkemykset sensuroitiin monesti vielä 90-luvullakin. Onkin piristävää nähdä avoimia viittauksia kristinuskon ohella esimerkiksi šintolaisuuteen ja buddhalaisuuteen, sillä ne tuovat sarjaan omannäköisensä vivahteen.

Sarvipää on tikissä.
Kaiken kaikkiaan on mukava huokaista helpotuksesta ja todeta, että Shin Megami Tensei V on kerrassaan mainio roolipeli.

Vaikkei SMT V varsinaisesti vaadi aiempaa kokemusta sarjasta, on pelillä juonellisesti kuitenkin kytköksiä kolmososan Maniax-versioon, sillä tarina jatkuu 18 vuotta pelissä nähtyjen tapahtumien jälkeen. Lisäksi vitososassa seikkaillaan dystooppisten maisemien ohella muun muassa silminnähden normaalilta näyttävässä Tokiossa, jossa päähahmo on tuiki tavallinen koulupoika. Peli käsitteleekin yllättävän raadollisesti opiskeluun liittyviä ongelmia, kuten syrjäytymistä ja koulukiusaamista. Personaa pelanneet eivät välttämättä ole innoissaan oppilaitoskytköksistä, mutta omalla kohdallani tämä ei haitannut.

Kaiken kaikkiaan on mukava huokaista helpotuksesta ja todeta, että Shin Megami Tensei V on kerrassaan mainio roolipeli. Se on kenties yksi vuoden 2021 parhaista Switch-peleistä, joka on kaiken lisäksi kuorrutettu poikkeuksellisella ja mieleenpainuvalla audiovisuaalisella toteutuksella. Atluksen vaivannäkö palkitsee niin ensikertalaiset kuin pitkäaikaisfanitkin, sillä mittavan pituisen seikkailun päätteeksi on mahdollista saada jopa neljä erilaista lopetusta, joten kannustimia mukaansatempaavan maailman tutkimiseen riittää. Paikoin raastavan vaikeustason vuoksi peliä on ehkä vähän vaikea suositella aivan noviiseille, mutta toisaalta halukkaat voivat ladata ilmaiseksi helpomman Safety-vaikeustason eShopista. Alkuperäiskielen ystäville löytyy samasta paikasta puolestaan japaninkielinen ääninäyttelypaketti.

Tällä kokoonpanolla mörköjen kaatoon!

Vaivannäöstä puheen ollen, Shin Megami Tensei V on myynyt reilussa kuukaudessa noin 800 000 kopiota maailmanlaajuisesti ja Amerikassa peli oli sarjan historian myydyin teos julkaisussa. Kenties SMT:n aika varjoissa on kohta ohi ja demonit pääsevät viimein ansaitsemaansa valokeilaan?

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi