Happy Volcanon kehittelemä You Suck at Parking on nimittäin ajopeli, jossa päämääränä on pysähtyä. Homman nimenä on ohjata ajokkeja parkkiruutuihin värikkäässä ja haastavassa ympäristössä.
Hauskaa hupia, joskin mieluiten pieninä annoksina.
Parkkeeraa vihaisena
Perusidealtaan You Suck at Parking on simppeli. Joka kentässä on pelimoodista riippumatta useampi parkkiruutu, joihin huristella hippulat vinkuen. Jos ja kun yhden kiesin onnistuu ajamaan rotkoon tai muuten hajottamaan, pistetään alkupisteenä toimivasta tallista heti seuraava kehiin.
Mutta ne pelimoodit! Käsitellään ensin yksinpeli, jonka hubialueena koostuu eri saarista, joille kenttäkokonaisuuksia on ripoteltu. Itse saarilla huristellaan autolla, mikä on hauska idea, mutta käy nopeasti vanhaksi. Jonkin sortin pikasiirtymä kentistä toiseen olisi paikallaan.
Itse kentissä kannattaa pitää vauhtia, sillä kaarat on varustettu vain tietyllä määrällä bensaa ja paikalleen pysähtyminen muualle kuin parkkiruutuun johtaa hylkäämiseen. Ja vaaroja piisaa myös kosolti aina rotkoista, autot tuhoavista esteistä, viuhuvista vasaroista ja miinoista lähtien. Kun nämä haasteet yhdistää siihen, että tiet ovat umpijäässä, voi alkaa suusta lennellä ärräpäitä. Myös pelaajaa jahtaavat poliisiautot luovat haastetta välillä liiankin kanssa.
Mutta ei hätiä mitiä, sillä uuden auton lähettäminen matkaan aloitustallista luonnistuu napin painalluksella lähes välittömästi. Nopea nollaaminen on tämän sortin peleissä lähes pakollinen asia, sillä pitkät lataustauot näin hektisessä kokemuksissa olisivat sietämättömiä.
Joka parkkiruutuun pysähtymisestä saa prenikan ja tarpeeksi keräämällä aukeaa uusia kenttiä koettavaksi. Jos onnistuu parkkeeraamaan kärryn joka ruutuun ilman yhdenkään auton tuhoutumista, jumittumista tai muun sortin epäonnistumista, saa kultaisen parkkiläpyskän. Nämä säihkyvät piletit puolestaan avaavat haastavampia koitoksia.
En pysty kuvittelemaan, että jahtaisin jokaista kultaista parkkiläpyskää. Joka kentän suorittaminen täydellisesti vaatinee tietyn tyyppistä luonnetta, sillä meno on parhaimmillaan/pahimmillaan sen verran haastavaa.
Vauhtia kannattaa pitää myös sen takia, että joka ikisestä kentästä pidetään yllä tulostaulukkoa, joka näyttää kuka on parkkeerauksensa tehnyt nopeimmin. Taso oli kova jo ennen nimikkeen virallista julkaisua, joten voi vain kuvitella mikä se on kotvasen päästä kenttien tullessa tutuksi.
Nopeat ja parkkeeratut
Moninpeli on toinen tuotoksen kulmakivistä. Useamman pelaajan nettikarkeloihin voi ottaa osaa maksimissaan kahdeksan pelaajaa. Päämäärä on sama kuin yksinpelissä: parkkeeraaminen mahdollisimman moneen ruutuun, mutta meno on kosolti hektisempää.
Tämän moodin kentissä on enemmän parkkiruutuja kuin yksinpelissä, ja oma kiesi olisi määrä saada parkkeerattua mahdollisimman moneen niistä sallitun ajan puitteissa. Erän lopussa lasketaan pisteet ja suunnataan seuraavaan kenttään. Eriä on kolme, ja eniten pisteitä saanut kruunataan voittajaksi.
Moninpeliareenoilla on vielä yksinpeliäkin enemmän miinoja, hyppyreitä, autoja lennättäviä tuulettimia ja muuta höpöä. Jos mukaan saa monta kanssakisaajaa, on parkkikohteiden etsiminen ja niille kovaa vauhtia posottaminen hupia. Kenttien määrästäkään homman ei pitäisi jäädä kiinni, sillä niitä kerrotaan olevan yli 50 kappaletta.
Kisailua tekee mieluusti, joskaan ei kovin montaa kertaa putkeen. Testisessioihin seuraa löytyi vaihtelevasti, ja erien edetessä osa pelaajista tuntuu usein jättävän leikin kesken.
Vekkuli ajantappopeli
Pari muuta asiaa vielä.
Molemmissa moodeissa ansaitaan pisteitä, joiden avulla avataan uusia tapoja koristella omaa kärryä. Koslia voi näet muokata maalipinnoilla, kattokoristuksilla ja vaikkapa erilaisilla pakokaasuvanoilla. Lopputulokset ovat parhaimmillaan mukavan persoonallisen näköisiä.
Ulkoisesti tuotos on värikäs, passelin näköinen tuotos, jonka ruudunpäivitys ei ainakaan omissa sessioissani ottanut osumaa suuntaan tai toiseen. Musiikkipuoli ei puolestaan aiheuta suuria huomioita. Sävelmät pyörivät taustalla, mutta ne eivät aiheuta sen suurempia mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Rallit eivät sentään ärsytä, mikä lienee kehu jo sekin.
Yksi You Suck at Parkingin parhaista puolista on, että pelaaminen on todella yksinkertaista. Käytännössä kärryn ohjaaminen luonnistuu kahden olkanapin sekä analogitatin avulla. Kaasutetaan, jarrutetaan ja ohjataan, siinäpä ne perustoimet ovatkin. Uusia pelaajia ei tarvitse kovin paljon opastaa. Itse ohjaaminen on yhdistelmä tarkan kiikkerää, toimivan summittaista. Kärryt kääntyvät kyllä hyvin, mutta virheitä tulee tehtyä todella paljon.
Mitenkäs se tärkein, onko You Suck at Parkingia hauska pelailla? Ensi alkuun olin suorastaan innoissani, tämähän on hauskinta hauskaa hetkeen. Sitten mukaan tulivat ne poliisiautot, jäiset ajoradat ja muut vaikeuttimet, jotka saivat yhteen ainokaiseen kenttään kulutetun ajan nousemaan eksponentiaalisesti. Näillä kohdin en ollut enää aivan yhtä innoissani. Ei sillä, että pelaamisen pitäisi olla helppoa, mutta osa vippaskonsteista ja monimutkaisista kiemuroista alkoivat tuntua liiankin pelaajaa kiusaavilta.
Mutta onhan parkkeerauspuuha on hupia. Joskin pieninä annoksina, sillä ei tätä koko iltaa putkeen jaksaisi. Moninpeli on myös hauskaa ajoittaisena viihdykkeenä.
Arvosanaksi voisi arpoa joko kolme tai neljä tähteä. Oli tähtimäärä mikä tahansa, niin kyseessä on vekkuli ajantappopeli.
