Controlista tuttu Vanhin talo on ollut karanteenissa jo pitkään. Kun talonmies keskittyy uuden johtajan viihdyttämiseen, jää kellarin siivoaminen perusduunareiden hommaksi. Siivottavaa kyllä riittää.
Ryhmä rämä, tehtävä tämä
Firebreak on pienimuotoinen selviytymisseikkailu, jossa iskuryhmäkolmikko lähetetään kellariin erilaisiin nuohoushommiin. Tarjolla on viisi eri tehtävää, joiden tavoitteet sisältävät runsaasti remedymäistä huumoria ja mielikuvitusta. Eräässä skenaariossa pelaajien on ammuttava esiin radioaktiivisia kuulia ja kiikuttaa ne reaktoriin, toisessa taas on siivottava kerros Sihinän valtaamista post-it-lapuista – ja varottava peittymästä niiden alle.
Jokaisessa tehtävässä on kolme vaikeustasoa, joka määrittelee sen pituuden. Kaksi ensimmäistä tasoa ovat kevyitä pläjäyksiä, joissa pelaajien on läpäistävä yksi tai kaksi aluetta. Suurin osa peliajasta kuluu kolmostasolla, jossa kolmen alueen läpäisyyn kuluu runsaat puoli tuntia. Tällöin viimeiseen tasoon sisältyy pomovastus tai muu vastava erikoishaaste. Lisäksi mukaan saa halutessaan korruptoituneita artefakteja, jotka vaikeuttavat peliä, kunnes ne saadaan tuhottua.
Käytössä on kolme roolia: nopeasti paikat fiksaava korjaaja, parantajana ja puhdistajana toimiva vesimies sekä sähköä ympäriinsä sähäyttelevä sähköputkimies. Ideaalisti jokainen pelaa eri hahmoa, vaikka periaatteessa muutoinkin pärjää. Usein kuitenkin vesimiehen puute saattaa tuottaa kuumia paikkoja, jos kenttä sisältää paljon tuliesteitä, eikä korjaajasta ole koskaan haittaa. Laitteet ja tulipalot voi ratkoa käsipelilläkin, mutta hitaammin.
Kun tavoitteet on saavutettu, on pelaajien päästävä pakenemaan takaisin hissiin. Se klonksuttaa paikalle kovin hitaasti, joten varsinkin vaikeammilla vaikeusasteilla viimeiset pari minuuttia ovat tukalia. Onnistuneesta keikasta pelaaja saa mukaansa kerätyt resurssit, joita käytetään uusien varusteiden ja erikoistaitojen avaamiseen. Aluksi käytössä ei ole kuin aivan peruskamppeet, jopa hahmokohtaiset perusvarusteet on ensin avattava – tähän tosin kuluu vain viitisen tuntia.
Ympäristö haltuun
Kuten Controlin maailmaan kuuluu, Vanhimman talon kellari noudattaa kerta kaikkiaan omaa logiikkaansa. Kartat ovat suhteellisen helposti opittavissa, vaikka resurssipisteiden paikka arvotaankin pelikertojen välillä. Tavoitekohteiden lisäksi tärkeitä löytöjä ovat ammusvarasto, parantava suihku sekä suojahuoneet, joista hahmot palaavat takaisin kentälle kupsahtamisensa jälkeen. Jos suihkua ei löydä nopeasti, tulee tiimille helposti pian kylmää kyytiä.
Vesi on lähtökohtaisesti positiivinen asia, sillä se paitsi puhdistaa hahmot erikoisvaikutuksista myös parantaa. Näin vesiposti selässään kulkeva hahmo on käytännössä brankkarin lisäksi myös tiimin parantaja. Mikäli hahmo ottaa liikaa vahinkoa, jää hän huilailemaan nelinkontin odottamaan selkään taputtelua, aivan kuin KonsoliFINin arvostelijat baari-illan päätteeksi. Vihollisten tekemä lisävahinko tai pelaajan luovuttaminen palauttaa viimeisimpään turvahuoneeseen. Tämä ei kuitenkaan kannata, sillä uudelleensyntymisiä on vain rajattu määrä.
Elementtejä on käytettävä hyödykseen. Tuli, vesi, sähkö ja erikoiset mönjät vaikuttavat niin omiin kuin vastustajien liikkeisiin. Tehokas tiimi pistää viholliset märäksi, sähkötetyksi ja sirpaleiksi triona. Sama koskee toki myös pelaajia: hahmot voivat vahingoittaa toisia ja itseään, joten tulilinjalle ei kannata juosta.
Peluuohjeita kannattaa selailla etukäteen, sillä moni asia jää yrityksen ja erehdyksen varaan. Ohjelaatikoita ilmestyy, mutta toiminnan tiimellyksessä moni asia voi jäädä hitusen avoimeksi. Esimerkiksi missään ei turhauttavasti kerrota, miten korruptoituneita esineitä voi tuhota. Ei se mitään, paljastan sen sinulle: asevarastosta tai satunnaisesti turvapaikoista löytyy mustakiviase, joka toimii paitsi tehokkaana pyssynä myös korruptoituneiden esineiden tuhoajana. Erikoista, että tätä varten piti lähteä selailemaan nettiä.
Ei-todellakaan-palvelupeli
Pelattavaa on loppujen lopuksi yllättävän vähän. Kenttiä on viitisen kappaletta, ja vaikka niitä voikin muokata vaikeammaksi ja pidemmiksi, jää pelaajien puuhaksi lähinnä uusien varusteiden grindaus. Kaikeksi onneksi Remedy on luvannut loppuvuodelle kaksi lisätehtävää, joten tämä asia kehittynee omalla painollaan. Pressimateriaalit vakuuttavat, ettei kyseessä ole pelipalvelu, mutta kukin tulkinnee asiaa omalla tavallaan.
Koon lisäksi murheenkryyniksi jäi nettikoodin suorituskyky. Ainakin testausvaiheessa nettiyhteys katkesi useamman kerran, mikä on anteeksiantamatonta pitkän koitoksen päätteeksi. Mikään ei syö miestä kuin miltei tapetun pomovastuksen aikana päävalikkoon heittävä virheilmoitus. Palvelin tosin uudelleenkäynnistettiin arvostelujaksolla pariin otteeseen, joten kenties tilanne on parempi nyt julkaisun jälkeen. Ehkäpä huoltomies kävi hakkaamassa palvelinta jakoavaimella, kuten itse pelissä?
Suurimpana riemunaiheena tulitaistelu on selkeästi sujuvampaa kuin aiemmissa Remedyn peleissä. Sekä Alan Waken että Controlin suurimpana heikkoutena olivat jäykkä ja kömpelö taistelutuntuma. Tämä on osin ymmärrettävää, sillä kyseessä olivat kauhu- tai uuskummapelit. Nyt ammuskelu on helpompaa ja selkeästi lähempänä mainstream-räiskeiden tuntumaa. Ehkäpä näemme tällaista tulevassa Control 2:ssa?
Muutoin tarjolla on ongelmallinen kokonaisuus. Outo tunnelma ja teema ovat taattua Remedyä, mutta tästä huolimatta meno on sekavaa. Geneerisiä System Shock 2:sta karanneita zombeja vyöryy päälle kasakaupalla samalla kun pelaaja yrittää sammuttaa palavaa hahmoaan ja korjata tietokoneita. Tämähän vaikuttaa aivan liikaa normaalilta työpäivältäni.
Osin kömpelyyden tuntu voi johtua omasta haparoinnistani ja arvosteluajan pelaajapulasta, mutta kyseessä on silti ehdottomasti AAA-pelien väliin kehitetty välipalapeli. Firebreak on tarjolla Game Passille, joten ainakaan tällä hetkellä en näe mitään syytä käyttää 40 euroa julkaisun ostamiseen.
