Lajinsa ensimmäinen ja viimeinen
Nykypäivänä tuntuu älyttömältä, että Peter Molyneux sai niskaansa sellaista vihaa, jota hänen suuntaansa ryöpytettiin aikanaan. Vuonna 2015, jolloin Molyneux kuuluisasti ilmoitti vetäytyvänsä julkisuudesta ja erityisesti lehdistölle puhumisesta, häntä riepoteltiin pelimediassa suurista puheista, jotka usein osoittautuivat vain markkinoinniksi. Mutta jos tilannetta vertaa nykypäivään, jolloin Bethesdan Todd Howard voi vuodesta toiseen luvata älyttömyyksiä vailla seurauksia, tai No Man's Sky -pelin kaltaisesta raakileesta saadaan päivittämällä yksi markkinoiden kehutuimpia pelejä, niin Molyneuxin maine tuntuu vähintäänkin epäreilulta.
Näin ollen odotukset ovat vähintäänkin korkealla, kun Molyneux ilmestyy virtuaalisena pidettävään demosessioon. Hänen lupauksensa pitäytyä poissa julkisuudesta piti yllättävän pitkään. Vasta viime vuosina hän on antanut jälleen haastatteluja, jotka tuttuun tapaan maalaavat jokainen hieman erilaisen kuvan tulevaisuudesta vähän tilanteesta riippuen. Tämä on hänen viimeinen pelinsä, mutta se julkaistaan aluksi Steamin Early Access -nimikkeenä. Mikä tarkoittaa, ettei se ole vielä lähimainkaan valmis. Molyneuxin mukaan tämä on vasta ensimmäinen osa kolmesta luvusta, joita Masters of Albion pitää sisällään. Jäähyväiset tarkoittavat tässä tapauksessa pitkää jutustelua eteisessä ilman elettäkään kohti ulko-ovea.
Tästä huolimatta Molyneuxin esiintyminen Gamescomin lavalla vuonna 2024 sai monet hieraisemaan silmiään. Silloin näytettiin vasta muutama pieni maistainen vailla kontekstia. Nyt Masters of Albion on vain reilun kuukauden päässä julkaisusta, ja Molyneux on saapunut 22Cansin tekijätiimin kanssa esittelemään vähän vajaan tunnin verran sen erinäisiä pelimekaniikkoja ja ideoita. Kuudenkympin paremman puolen ikään ehtinyt Molyneux ei kuitenkaan ole hidastunut vuosien varrella, vaikka ylistyssanoja ja hurjia lupauksia ei kuulla kertaakaan demon aikana. Hän on yhä lapsenomaisen innoissaan jokaisesta aspektista, jota pelinkehitys pitää sisällään.
Se sama innostus huokuu Masters of Albionista. Pelistä, joka edustaa kaikkea, mitä Molyneux on tehnyt liki neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana. Lopputulos on sekoitus jumalpeliä, simulaattoria ja kolmannen persoonan seikkailua avoimessa maailmassa. Se on valtaisa buffetti ihan kaikkea, mikä voi olla neronleimaus tai täysi emämunaus. Välimaastoa on vaikea kuvitella.
Mitä ikinä Masters of Albion onkaan, se ei ainakaan ole tylsä.
Albionin tuolla puolen
Masters of Albion on veistetty samasta puusta kuin Molyneuxin aiemmat teokset. Sen DNA on kudottu niin Fablen kuin Black & Whiten eri osa-alueista, unohtamatta Dungeon Keeperin ilkikurista huumorintajua. Jos herran ura on tuttu vuosikymmenten ajalta, nostalgian yllättävältä tulvalta on vaikea välttyä.
Pelikokemus on rytmitetty eri osa-alueisiin, jotka rakentuvat yön ja päivän välille. Päivisin Albionin maailma on rento ja kiireetön, kun taas öisin maailmankaikkeutta pidetään kasassa hirviöiden hyökkäyksiltä ja muilta yliluonnollisilta kummallisuuksilta. Yksi päivä koostuu näin ollen rakentelusta ja valmistautumisesta yöhön, joka hoitaa eräänlaisen pomotaistelun virkaa. Jahka molemmista on selvitty, pelaaja voi edetä seuraavaan haasteeseen. Uudet päivät avaavat uusia lokaatioita pelin saarella, mitkä tietenkin tuovat mukanaan uusia haasteita ja hilavitkuttimia ihmeteltäväksi.
Maailma puolestaan on jaettu väritettyihin ja harmaisiin alueisiin. Ensimmäinen näistä edustaa valtakuntaa, jossa pelaajan jumalvoimat toimivat. Jälkimmäinen on vielä tutkimatonta korpimaata, jossa taas pahikset ovat vahvoilla. Väritöntä maailmaa tutkitaan sankarien avulla, jotka asetetaan kartalle edustamaan pelaajaa. Tässä kohtaa mekaniikat siirtyvät ylhäältä alaspäin katsotusta simulaatiosta kolmannen persoonan toimintaan, joka muistuttaa Fable-sarjasta. Esittelyssä tämä osio oli selkeästi vielä raakile. Esimerkiksi vihollisten mätkiminen ei näyttänyt ollenkaan valmiilta. Molyneux nopeasti siirtyy tästä eteenpäin, eikä sitä oteta esille uudestaan esittelyn aikana.
Seikkailu johtaa hajonneiden majakoiden luokse, joissa sankarien on aktivoitava uusi etappi levittämään jumalallisia voimia. Pelkkä aktivointi ei kuitenkaan riitä, sillä yhteispeli sankari-avatarin ja jumalallisen muodon välillä on osa kokonaisuutta. Jumalan on kerättävä majakan eri osat, jotka toimivat vain tietyssä järjestyksessä ja rakennettava majakka uudestaan. Tämän jälkeen käytetään taikaa valovoiman palauttamiseksi, joka puolestaan värittää harmaat alueet uudestaan.
Jahka maailma on taas väritetty, uudelle alueelle voi rakentaa. Samalla yksikseen jätetty sankari jatkaa seikkailuaan kaikessa rauhassa. Molyneux kertoo, että heillä on omat menonsa, joihin pelaajan ei tarvitse puuttua.
"Voin toki vähän auttaa tässä tapauksessa", hän nauraa ja nakkaa kasan salamoita vihollisten niskaan.
Albionin maailmasta ei turhia selittelyjä löydy. Esittelyn aikana kontrolli on täysin pelaajan, eli tässä tapauksessa Molyneuxin, käsissä. Pelin hahmot, jotka muistuttavat hyvällä tavalla Fablen värikkäitä karikatyyrejä, puolestaan jakavat vuolaasti mielipiteitään ja nippelitietoa maailmasta. "Henkilökohtaisesti inhoan välianimaatioita", Molyneux kertoo. "En voi sietää, että minut viedään pois pelimaailmasta ja pakotetaan katsomaan jotain muuta."
Albion on vapaa maailma, Molyneux kertoo. "Vapaus on meille elintärkeä asia", hän toistaa. Esittelyn perusteella alueet eivät pakota rakentamaan tiettyjä asioita. Sen sijaan pelaajalle annetaan legomainen vapaus tehdä juuri sellainen kuva omasta maailmastaan, kuin hän itse sen haluaa olevan.
Lopulta yö lankeaa maailman ylle, jolloin zombit ja muut hirviöt heräävät henkiin. Tämä paljastaa jälleen uuden osa-alueen Masters of Albionin lukuisista eri mekaniikoista. Kylät eivät näet puolusta itseään ilman pientä avustusta. Joten jumalan pitää rakentaa torneja puolustamaan lähestyviä hirviöitä. Näissä torneissa voi olla ballistoja, jousimiehiä tai vielä paljastamattomia puolustuskeinoja. Toisin sanoen, Masters of Albion on kaiken muun ohella myös tornipuolustuspeli, jossa on pieniä elementtejä oman hirviöarmeijan rakentamisesta.
Tornit, kuten muutkin eri rakennelmat, ovat vapaasti muokattavissa. Esittelyn aikana useampi katsoja kysyi heti, mikseivät he vain rakentaisi mahdollisimman korkeita kyhäelmiä, joiden nokassa liihottavat ballistat hoitaisivat kaikki ongelmat pitkän matkan päästä?
"Nokkelaa!", Molyneux naurahtaa. "Ballistoilla on ympärillään rinki, joka merkitsee alueen, jonka sisälle se ei voi ampua. Voit toki rakentaa hyvin korkeita torneja, mutta silloin mitä lähemmäs viholliset pääsevät, sitä avoimempia he ovat hyökkäykselle."
Pelaaja voi myös ottaa haltuunsa yhden pelin lukuisista sankareista ja käydä mätkimään pahiksia etulinjasta käsin. Vaihtoehtoisesti etäinen jumala voi käydä mäiskimässä monstereita ilmasta käsin. Pelkästään esittelyn aikana Molyneux käy läpi viisi erilaista lähestymistapaa, joista jokainen tuntuu täysin varteenotettavalta.
Erikoisinta kyllä, Molyneux huomauttaa kesken esittelyn: hän ei ole koskenut näppäimistöön kertaakaan pelin aikana. "Halusimme luoda kokonaisuuden, joka on helposti lähestyttävä. Pelimme on täysin koettavissa lähestulkoon vain hiirtä käyttämällä."
Monimutkaisia ideoita toisensa perään
Esittelyn aikana Albionin maailmasta välittyy monipuolinen, joskin vielä hitusen sekava kuva. Molyneux tiimeineen on ahdannut mukaan kaikki ideat, jotka he ovat huomanneet toimiviksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Alta tunnin kestävässä demosessiossa näemme pätkiä kaupungin rakennussimulaattorista, tornipuolustuksesta, mikromanageroinnista, kolmannen persoonan toimintapelistä ja jopa Sims-tyylisestä nukkekotimaisesta kokonaisuudesta. Esityksestä innostunut Molyneux hyppii eri ideoiden ja mekaniikkojen välillä vauhdikkaasti, mutta aina ei käy selväksi, miksi. Monta kertaa tulee fiilis, että Masters of Albion on peli, joka aukeaa vasta, kun sitä itse pelaa.
Ristiriitainen kokemus alkaa heti ensimetreiltä. Molyneux toistaa, että kehitystiimille oli tärkeää luoda kokemus, joka on rento ja simppeli. Heti tämän sanottuaan hän kuitenkin alkaa purkaa vain yhtä pelin lukuisista mekaniikoista, ja meno pursuaa hetkessä villiksi.
Esittely alkaa Oakridgen kylästä, jonka erikoisalaa ovat sen viljapellot. Ensin täytyy rakentaa maatila, johon palkataan työntekijöitä keräämään viljaa. Sitten etsitään paikka myllylle, johon tämä vilja täytyy kerätä. Viljasta tehdään leipää, joka sitten lähtee kauppoihin myytäväksi. Tästä tietenkin saadaan rahaa, jota tarvitaan uusien esineiden ja tarvikkeiden avaamiseen sekä tietenkin työntekijöiden palkkoihin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Jokaisella tehtaalla on erinäisiä pikkutehtäviä, joita kyläläiset vaativat kaikkivoipalta jumalaltaan. Esimerkissä näemme, miten myllystä kerätyillä tarvikkeilla tehdään piirakoita nälkäiselle kansalle. Jokainen tilaus on erilainen, eivätkä materiaalit välttämättä riitä aluksi jokaisen täydelliseen toteutukseen. Molyneuxin tapauksessa häneltä pyydetään lihapiirasta, jossa ei ole mitään muuta. Yksi vaihtoehdoista on rotanliha, joka ei tietenkään ole laadukasta, mutta sitä sattuu olemaan eniten tarjolla.
Jahka piiraat on kokattu, peli antaa palautetta niiden laadun ja sisällön perusteella. Tämä vaikuttaa väestön onnellisuuteen ja siihen, paljonko rahaa jokaisesta tuotteesta saa seuraavaan projektiin.
Tämä on vain yksi mekaniikoista yhdessä kylässä ja ensimmäinen, jonka Molyneux meille esittää. Jo nyt pää on pyörällä, eikä vieläkään ole selvää, miten tämä nitoutuu yhteen kaikkien muiden osa-alueiden kanssa. "Jos näet jonkin esineen maailmassa, voit todennäköisesti koskettaa ja tehdä sen kanssa jotain", Molyneux kertoo. "Tai sitten jättää sen täysin automatisoiduksi. Päätös on sinun."
Pelkästään piiraita rakentelemalla Masters of Albion paljastaa kasan valikkoja, tilastoja ja ominaisuuksia, jotka piileskelevät korkealentoisen rakentelun uumenissa. Piiraiden hinta-laatusuhteet vaikuttavat niiden tähdityksiin. Asiakkaiden henkilökohtaiset mieltymykset vääristävät kysyntää, jolloin pelaajan täytyy tarkkailla eri ruokalajien markkina-arvoja. Jokainen penni sinne tai tänne voi vaikuttaa koko kaupungin tuotannon kannattavuuteen. Lopulta jokaisella kyläläisellä on oma mittarinsa, jossa hänen tyytyväisyys avaa bonuksia ja eri vaikuttajia, jotka parantavat Albionin yleistä habitusta.
Jälleen kerran Molyneux toistaa, miten yksinkertaista ja simppeliä tämä kaikki on, mutta sama fiilis ei välttämättä välity kotikatsomoon. On vain toivottava, että automatisointi toimii yhtä sutjakkaasti kuin hän sanoo.
Jos vielä vaikka yksi idea
Mikromanageroinnin ja kolmannen persoonan seikkailun ohella Masters of Albion on myös jumalpeli, jossa voit rakennella melkein mitä tahansa. Tai ainakin näin käy myyntipuhe.
Demossa esitellyt kaupungit ovat pieniä, mutta kauniita. Niissä on persoonaa vaikka muille jakaa. Jokainen talo koostuu palikoista, joita voi yhdistellä vapaasti mieltymyksensä mukaan. Miksi esimerkiksi luoda erillinen sepänahjo ja koti toiselle puolelle kaupunkia, kun ne voi yhdistää eräänlaiseksi Howlin-liikkuvan linnan -tapaiseksi viehättäväksi sekamelskaksi?
Molyneuxin esitys jälleen sykkii intoa, mutta outouksiin törmätään silti. Hän toistaa yhä uudestaan, että tekeminen on vapaata ja yksinkertaista. Samalla kuitenkin kaikki on lukittu nysväyksen taakse. Mikäli kaupungeista haluaa todellakin omanlaisensa, täytyy ensin seurata pelin asettamia raameja tiukasti. Ainakin näin siis demoa seuratessa. Moni asia voi tietysti vielä muuttua Early Access -julkaisun tiimoilta. Tässä vaiheessa Masters of Albion on vielä pitkälle hiottu ideanpoikanen, eli juuri sellainen potentiaalinen neronleimaus, jonka parissa Molyneux on vahvimmillaan.
Rakentelun ohella jumala-moodi tarjoaa tuttuja elementtejä heille, jotka aikanaan pelasivat Black & White -saagan. Pelaajan kontrolloima käsi voi tehdä melkein mitä lystää, mukaan lukien läpsiä asukkaita ja ottaa valtaansa minkä tahansa eliön, joka kartalta löytyy. Kysyn Molyneuxilta, miten ilkikuriseksi pelaaja voi heittäytyä.
"Hyvässä ja pahassa pitää olla nyansseja. Voit toki olla kauhea tässä pelissä. Voit pistää koko väestösi hirteen, mikä on kauhea! Mutta haluaisin pelaajien myös ajattelevan tapojaan pelata. Eli jos he ahtavat kaikki ihmiset yhteen rakennukseen surkeisiin olotiloihin, haluan heidän pysähtyvän ja tajuavan, että hetkinen, tämähän on myös pahuutta."
Molyneux kuitenkin painottaa, että Masters of Albion on vielä aikaisessa vaiheessa. Kuten moni muu asia, hyvän ja pahan välimaasto voi vielä muuttua radikaalisti.
"Early Access merkitsee meille mahdollisuutta oppia, miten ihmiset pelaavat. Haluamme käyttää tämän mahdollisuuden virittää Masters of Albionista paremman heidän tekojen perusteella, ja yksi osa-alue tästä on juuri hyvän ja pahan suuntautuminen."
Jokin tässä kuitenkin viehättää
Tunnin jälkeen Masters of Albion on saanut pään pyörälle. Olemme Molyneuxin mukaan nähneet vasta pienen maistaisen kaikesta, mitä peli pitää sisällään. Kuin todistaakseen pointtinsa, hän käy läpi nopeasti muutamia valikoita, jotka ovat pyörineet näytöllä tapahtuman aikana.
Rakennustarkastajat käyvät mittaamassa rakennelmien laatua ja mukavuutta. Vaatteilla on omat statistiikkansa, jotka vaikuttavat Albionin aatelistojen tyytyväisyyteen. Aseita ja haarniskoja voi luoda alusta pitäen itse. Ihmisille, tilauksille, rakennelmille ja ideoille on erilaisia tekniikkapuita. Samalla työntekijät, lordit, kuninkaalliset ja taikurit saavat jokainen omat taitopuunsa. Tämän lisäksi pelistä löytyy magiasysteemi.
"Ja tämä on vasta alkusoittoa", Molyneux hymyilee.
Miten ihmeessä kaikki tämä toimii yhtenäisenä kokonaisuutena? Sitä on tässä vaiheessa mahdotonta sanoa. En vieläkään hahmota, miten vapaa Albionin maailma voi olla, jos sillä on kuitenkin tarkka päivä- ja yörytmi, joka lukitsee etenemisen omaan tahtiinsa. Samalla ajatus simppelistä ekonomiasimulaattorista tuntuu ristiriitaiselta.
Mutta jestas, miten viehättävältä kokonaisuus silti tuntuu. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi hullaantunut ajatuksesta kokea jotain näin kunnianhimoista uudestaan. Molyneux on suuri unelmoija, joka ei ole vielä törmännyt ideaan, jota hän ei haluaisi käyttää peleissään. Nykyään, kun valtaosa tuotannoista pelaa mahdollisimman varman päälle, on ilo nähdä jotain, joka on täysin oma itsensä vikoineen kaikkineen.
Ehkä Masters of Albion ei toimi ollenkaan. Ehkä se on odottamaton mestariteos. Mutta kuten todettu, se ei ainakaan ole tylsä.
