Nimittäin! Journalisti Aaron Potterin työstämä ja Bitmap Booksin julkaisema 50 Indie Games That Changed the World on yksi paremmista peliaiheisista kirjoista, joita on tullut luettua.
Helmiä helmien päälle
50 Indie Games That Changed the World esittelee nimensä mukaisesti 50 kappaletta indiepelejä, jotka ovat tavalla tai toisella muuttaneet maailmaa. Jaa, muuttaneet maailmaa, mitä se meinaa? Nuo perusteet ovat erilaisia joka nimikkeellä. Ne myös tuntuvat monessa kohdin hieman hatarilta, kuten vaikkapa Hotline Miamin kohdalla.
"Hotline Miami on tarkoituksellisen väkivaltainen peli, joka korostaa väkivallattomuuden tärkeyttä", alkaa tuotoksen kuvailu. "Neonvärinen visuaalinen tyyli ja sykkivä musiikki luovat yhdessä kokonaisuuden, joka yhdistää näyttävän estetiikan ja vahvan sisällöllisen sanoman ylhäältä kuvatun toimintapelin muodossa." Ei tuo aivan maailmoja muuttavalta kuulosta, mutta se selittää, miksi kyseessä on todella mainio indietuotos.
Itse pidin opusta enemmänkin erään sortin esittelyhakemistona indiejulkaisujen parhaimmistosta. Koska parhaimmistoa listattuna toden totta on. On Cuphead, Hades, Gone Home, Undertale, Sea of Stars, Shovel Knight, Limbo ja Stardew Valley. Ihan noin muutamina esimerkkeinä. Valikoima suorastaan lämmittää sydäntä, sillä mukaan on valikoitu todella hyviä pelejä, joista mieluusti lukeekin enemmän.
Opus ei tosin jätä esittelyä vain 50 kappaleeseen, sillä teoksen viimeiset sivut on omistettu muutamille kunniamaininnoille. Lyhyen esittelytekstin ja oman aukeamansa ovat saaneet sellaiset helmet kuin Don't Starve, Braid, Hollow Knight, Monument Valley ja Minecraft. Kyllä, Minecraft aloitti tiensä indienä.
Vain yksi pieni esimerkki
Teos alkaa Thomas Was Alone -nimikkeen luojana tutuksi tulleen Mike Bithellin esipuheella ja indie-termin kuvailulla. Tätä seuraa sitten itse homman pihvi, ne 50 indiehelmeä.
Pelien esittelyt ovat mainioita. Tuotoksen esittelyn ohella tarjolla on yhden tai useamman tekijän haastattelua, konseptitaidetta ja kuvakaappauksia. Rakenne on oiva, ja oikeastaan ainoa isompi kritiikin aihe ovat kuvat. Useammat niistä vaikuttavat siltä kuin "jotain nyt vaan" olisi valikoitu näkyville sen sijaan, että ne olisi valikoitu ajatuksella. Onneksi nillitys ei koske joka otosta, joita on kyllä kiitettävän paljon.
Sivut ovat täynnä mielenkiintoista juttua, oli kyseessä sitten itselle tuttu nimike tai ei. Esimerkiksi Lucas Pope kertoo mielenkiintoista taustaa Return of Obra Dinnin kehitystyöstä.
"En lähtenyt projektiin erityisillä suunnitelmilla pelimekaniikoista tai vastaavista", hän kertoo. "Kaikki lähti oikeastaan ajatuksesta tehdä 1-bittinen 3D‑pelattava FPS‑peli." 1-bittinen ulkoasu viittaa siihen, että joka pikseli voi olla joko mustan tai valkoisen värinen.
Lue myös: Vuoden paras peli sotki unirytmini
Mutta mistä idea erikoiseen ulkoasuun löytyi? Popea oli kiehtonut hänen perheensä ensimmäisen tietokoneen, Macintosh Plussan, visuaalinen tyyli.
"Olen aina pitänyt sen ulkoasusta, ja ajattelin, että ehkä voisin ikään kuin kelata ajassa taaksepäin ja teeskennellä, että näyttöteknologia on yhä surkeaa."
Voisiko tällä tekniikalla saada peliä kasaan? Näemmä, sillä lopputulos on kiehtova kokonaisuus. Pope kokeili muuten sijoittaa tapahtumat sekä egyptiläiseen pyramidiin että kartanoon ennen laivamaisemiin päätymistä.
Mikäli Return of the Obra Dinn ei ole entuudestaan tuttu, suosittelisin tsekkaamaan tämän juttumme: Oikeassa olivat: Return of the Obra Dinn on yksi viime vuoden parhaista peleistä
Ostoslista kasvaa kasvamistaan
Koska nimikkeitä on esitteillä se päälle 50 kappaletta, mukaan mahtuu varmasti tuotoksia, jotka eivät ole tuttuja. Ja hyvä niin!
Itselleni muodostui opusta lukiessa melkeinpä ostoslista peleistä, jotka pitäisi jossain kohti ostaa ja kokea.
Merkkailin lopulta ylös noin kaksikymmentä tuotosta, joihin pitäisi tutustua. Toki iso osa näistä oli muutenkin jo mielessä, mutta vahvistipa lukemani tätä ajatusta. "Ostoslistalle" päätyivät muun muassa 80 Days, Enter the Gungeon, Axiom Verge, Dead Cells, Among Us, Cuphead, Sea of Stars, Knights and Bikes, Thomas Was Alone, Vampire Survivors, Hyper Light Drifter, Her Story ja Slay the Spire. Kaikissa näissä oli jotain sellaista, mikä kiinnitti huomion hyvällä tapaa.
Sekä tietenkin Tunic, jonka pistinkin jo testiin. Tämä tuotos oli omalla tavallaan oiva, mutta ei kyllä omaan makuuni: Arvostan kettupeliänne etenkin viidestä syystä, mutta muutamat tunnit taisivat nyt riittää, kiitos vain
Toisaalta selvisipä muutama tuotos, joita osaan vältellä. Blasphemous vaikutti entuudestaan jo siltä, että se ei ole minua varten, ja tämä tunne vahvistui. Darkest Dungeon vaikuttaa puolestaan liian työläältä, ja Hyperspace Outlaw sen sijaan kaikin puolin ei-omaan-makuun-istuvalta.
Ja sitten on That Dragon, Cancer, joka kertoo lapsen huonosti päättyvästä taistelusta syövän kanssa. Ei, ei missään nimessä, ei minulle, en halua. Surulliseksi tulee pelkästä tuotoksen esittelytekstistä.
Hyvä peli on hyvä peli
Opuksella on kokoa, sillä sen mitat ovat 25 cm kertaa 25 cm, sivuja on 452 ja painoa on peräti kaksi ja puoli kiloa. Ja kansitaide, sille pitää antaa erityiskehut, sillä siihen on saatu kaikki 50 nimikettä edustettuna tavalla tai toisella.
Jos hyvät pelit kiinnostavat, niin tälle kirjalla voi hyvillä mielin antaa isot suositukset. Indie-termin ei kannata antaa häiritä, sillä hyvät pelit ovat hyviä pelejä. Riippumatta siitä, minkä kokoinen studio niitä on työstänyt, kuinka iso niiden budjetti on tai minkä sortin julkaisija niillä on.
50 Indie Games That Changed the World esittelee yli puolen sataa teosta, jotka ovat tavalla tai toisella huomattavia julkaisuja, ja joista isoon osaan kannattaa tarttua tai tutustua tarkemmin. Joko ostamalla ne tai ottamalla tämän niteen käteen.
Lisää aiheesta:
