KonsoliFINissä tykätään sivuttain skrollaavista räiskinnöistä. Parin vuoden sisällä saitilla on tullut fiilisteltyä sekä ansiokkaita remastereita että tyystin uusia nimikkeitä. Saittimme oma Niklas Isberg tykkäsi R-Type Delta: HD Boostedista, kun taas allekirjoittanut vakuuttui erityisesti viime vuonna ilmestyneestä Earthionista, joka on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista omassa genressään. Tasapainoinen ja monipuolinen pelattavuus yhdistettynä erinomaiseen musiikkiin ja Sega Mega Drive -estetiikkaan nostivat toistuvasti hymyn huulille ja hien otsalle. Lisättävien lisäelämien ja vaikeustasovalintojen ansiosta se sopi mainiosti myös vasta-alkajille.
Mielenkiintoinen mutta armoton Amiga-remasterointi X-Out: Resurfaced sen sijaan oli tyystin toista maata. Saksalainen tekijätiimi KRITZELKRATZ 3000 toi teoksen nykyaikaan muuten ansiokkaasti, mutta kokemus oli yhtä armoton kuin silloin vuosikymmeniä sitten. Nyt R-Typen ja X-Outin maailmat tavallaan yhdistyvät, kun Kritzelkratz pääsee viimein Iremin vuonna 1987 alkaneen sarjan kimppuun. Ilokseni voinkin todeta, että tällä kertaa saksalaiset ovat ottaneet huomioon myös noviisit.
Pitäisikö tässä olla jotain mahdollisuuksia?
R-Type Dimensions III perustuu alun perin Super Nintendolle vuonna 1994 julkaistuun R-Type III: The Third Lightningiin. Se tuntuu välittömästi myös haastavuudessa, sillä ensi alkuun Dimensions III tuntuu suorastaan naurettavan vaikealta. Tätä helpottaakseen Kritzelkratz on onneksi laittanut valikoihin mahdollisuuden säätää rajattomat elämät. Niitä kyllä todellakin tarvitaan, sillä kaiken melskeen ja kuolemisen keskellä ei voi kuin äimistellä sitä, että miten 90-luvun pelurit ovat tämän muka päässeet läpi. Vain yksi osuma tappaa, ja kahden kuoleman jälkeen joutuu turvautumaan continuehen.
Pelillisesti suurin ero tätä vanhempiin R-Typeihin verrattuna on mahdollisuus valita kolmesta erilaisesta voimapodista seikkailun alkajaisiksi. Jokaisella niistä on oma ase- ja ominaisuussettinsä – Round-voima on tuttu aiemmista osista, ja sitä suositellaankin vain ässäpiloteille. Shadow-voiman turvin saa automaattisella tähtäyksellä varustetut tykkitornit kiinni. Cyclone taasen ei tuota samanlaista suoraa tulivoimaa, mutta kerättävien lisäboostien avulla se luo ympärilleen isot säteet, jotka taas tekevät äärimmäistä tuhoa. Eteenpäin ampuvassa supersäteessä on puolestaan parikin eri tasoa, joten kovinta mahdollista tujausta saa latailla muutamia sekunteja, eikä samalla voi ampua.
Vaikka R-Typen perusominaisuuksiin tuntuu kuuluvan äärimmäisen kova vaikeustaso, tarjoaa teos onneksi tarvittavat työkalut selviytymiseen. Erityisesti arvostan sitä, että kenttien saloja voi rauhassa opetella rajattomien elämien turvin kokeilemalla ja erehtymällä (kuolemalla). Tai no, "rauhassa" on ehkä väärä sanavalinta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että "treenitilassa" ei tipu trophyja, eikä verkossa olevalle tulostaulukollekaan pääse, jos ei leiki niin sanotusti kuolevaista.
Napinpainalluksella uutta ja vanhaa
Kuusi kenttää kattavan räimeen kenttäsuunnittelu on hektisyydestään huolimatta ehdottomasti sarjansa parhaimmistoa. Oikeastaan pallo tippuu vain vitoskentän pomovastuksessa, jossa vastaan asettuu vuoron perään useampi ensiosasta tuttu loppumörkö. Vaikka miten harjoittelisi, niin rajallisten elämien kanssa saa olla todellinen taikanäppi, että tämän saa päihitettyä, nämä kaverit kun ovat melkoisia luotisieppoja.
Minä niin kovasti tykkään siitä, kun remasteroinnit sallivat vanhan ja uuden version välillä pomppimisen yhdellä napinpainalluksella. R-Type Dimensions III on uudelta 3D-taidetyyliltään todella upean näköinen, ja jokainen kenttä, vihollinen, pomovastus sekä luotikuvio on tekijöiden mukaan rakennettu uusiksi parempien animaatioiden kera, pitäen räiskimisen toki kahdessa ulottuvuudessa. Ihan yksi yhteen nämä eivät toki mene, mutta läheltä liippaa.
Kritzelkratz vie saumattoman modernisoinnin vielä askeleen pidemmälle, sillä uudesta ääniraidasta haluttiin sävelkorkeuksiltaan yhteneväinen alkuperäisen kanssa. Florian Wunschin ja Eric Krausen tekemä versiointi sähkökitaroineen ja metallimusiikkimaisine rumpukomppeineen on mieletöntä työtä. Näytteen voit kuunnella vaikkapa täältä.
Saksalaiset tekivät sen taas
R-Type Dimensions III on viimeisen päälle tehty remasterointi niin audiovisuaalisesti kuin muulta kokemukseltaan. Se on koukuttava ja nostalgiaa pursuava, mutta samalla pirullisen vaikea räiskintä, joka palkitsee opettelijaansa suuresti. "Vielä yksi kerta" tuli allekirjoittaneella tutuksi testauksen aikana, ja miksipäs ei – juuri TÄLLÄ KERTAA voisi vaikka päästä taas vähän pidemmälle!
Sille on syynsä, miksi R-Type on kaikessa ajattomuudessaan edelleen yksi tykätyimmistä räiskintäsarjoista kautta aikojen.
