Jokainen tarina ei ole kertomisen arvoinen
Bugista kävelysimulaattoria ei pelasta edes kliseinen tarina.
Bugista kävelysimulaattoria ei pelasta edes kliseinen tarina.
Lähes joka alustalle julkaistu mysteeripeli on mystinen.
Moni sanoo että joskus ollaan liian negatiivisii /
ja pakko myöntää, toisinaan kun kelaan joka pytinkii /
mä nään vain taloa ajan syömää, narinaa ja ryönää /
ja kerronko mä mihin sä voit noikin tunteet työntää
Disco Elysium on mestariteos. Se edustaa pelialan merkkipylvästä, jonka perusteella kaikki muut tarinavetoiset pelit tulevaisuudessa tuomitaan.
Helpoksi rakennettu ready-to-play-mekaniikalla toteutettu rooli-/lautapeli, joka ei vaadi pelinjohtajaa.
Mikäli olet koskaan halunnut pelata jotain peliä oikeasti yhdessä jonkun tärkeän ihmisen kanssa, tässäpä se sitten olisi.
Juonella ja muulla hienostelulla ei brassailla, mutta itse toiminta nappaa mukaansa.
Tony Hawk's Pro Skater 1+2 saa vielä yhden ehostuksen tuoreinta konsolisukupolvea silmällä pitäen.
Bravely Default II viihdyttää koko pitkän kestonsa ajan, mutta ei ilman itkua ja hampaiden kiristystä.
Kieltäytyminen saattaa olla vaikeaa, mutta joskus se palkitsee.
Härmäläisen teknoninjan debyyttiseikkailu on säröineenkin vakuuttavaa jälkeä.
Hiiviskelyä, hiippailua ja kosolti vähemmän väkivaltaa. Kas näistä aineksista on tehty El Hijo – A Wild West Tale.
Kyllä, peli ei ole aivan juuri julkaistu, mutta kyllä tämä helmi arvionsa ansaitsee.
Theme Park -henkinen avaruusaseman rakentelupeli on pelattava, mutta keskinkertainen.
Ysärivuosina Blizzard Entertainmentin julkaisema tiukka arcade-trio vei ihanasti mukanaan monen illan ajan.
Harvest Moon: One World on piinaava kokemus, jollaista ei toivoisi pahimmallekaan vihamiehelle.
Pitkään tuloillaan ollut ja useampaan kertaan myöhästellyt Pacer hakee inspiraationsa vahvasti Wipeoutien maailmasta.