Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

The Forest julkaistiin kesän kynnyksellä vuonna 2014. Selviytymiseen, tutkimiseen ja avoimeen pelimaailmaan pohjautuva julkaisu vei monelta jalat alta etenkin edullisen hintansa, yhteistyöpelitilan ja mielenkiintoisten pelimekaniikoidensa sekä tarinansa ansiosta. Jatko-osa tarjoaa jonkin verran uutta, mutta sen vahvuudet ovat pääosin samat kuin edeltäjässä.
Matka määränpäähän taittuu mukavasti helikopterilla. Matkalla silmäillään kadonneen perheen tietoja ja valokuvia. Seikkailun aloituspaikkaa ei voi etukäteen tietää, sillä se arvotaan joka kerta.

Matkalla itsemurhatehtävään

Yhdeksän vuotta sitten julkaistun edeltäjän tapaan tarinan keskiössä on ihmishenki, mutta yhden sijaan pelastettavia on nyt useampia. Erinäisten tapahtumien myötä matka kadonneiden ihmisten löytämiseksi muuttuu selviytymistaisteluksi, eivätkä saaren vihamieliset olennot helpota asiaa.

Aivan tyhjin käsin ei tarvitse lähteä matkaan, sillä etsimällä löytää jos jonkinmoista tarviketta laukuntäytteeksi. Kyseessä onkin varsinainen pikkutavaraa keräilevän seikkailijan unelma, sillä avattuna matkalaukku ei mahdu edes kokonaan näytölle. Se sisältää myös pienempiä lokeroita, joiden käytännöllisyys selviää tarkemman tutustumisen kautta. Käytännössä turhaa tavaraa ei ole olemassa, kunhan keksii kaikelle käyttötarkoituksen.

Vettä on löytynyt, mutta väsymys ja nälkä ovat pahasti punaisella. Pelikaverin sijainti näkyy selvästi edessä pitemmältäkin matkalta, mikä helpottaa huomattavasti paikantamista.

Nälkä, jano, väsyttää ja kuolema uhkaa

Tyvestä puuhun noustaan, eli alkuun ruohonjuuritasolla kerätään jos jonkinmoista härpäkettä repuntäytteeksi. Matka on kuitenkin pitkä niin sanottuun tasaiseen eloon, joka mahdollistaa paremman lähtökohdan tehtävän suorittamista ajatellen. Pitäisi olla ainakin paikka nukkumista varten, ruokaa varastossa, juomavettä saatavilla niin matkalle kuin leirissäkin, ja ennen kaikkea puolustuskeinot kaiken maailman otuksia vastaan.

Aloitusesineinä seikkailijoilla on muun muassa kirves puutarpeiden hakkaamista varten, GPS-paikannin erinäisten karttapisteiden tutkimiseen, puukko, sytytin, radiopuhelin, puhelimessa näkyvä kartta ja aiemmin mainittu muhkea reppu. Perusvermeitä saa koottua vaikkapa kepeistä, vaatesuikaleista, köysistä, sulista, teipistä, kivistä ja pulloista. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä nelinkontin liikkuvat kirkuvat otukset ja ennen pitkää myös kannibaalit ahdistelevat vähän väliä leppoisan alun jälkeen. Ennen varusteiden paranemista mukana kulkevat toverit ovat korvaamaton apu, sillä henkiinherätys onnistuu parissa sekunnissa.

Mukana saarella on myös tekoälykumppani nimeltä Kelvin, jota voidaan hyödyntää muun muassa tarvikkeiden hankinnassa. Tosin jokin rele on pettänyt Kelvinin päässä, sillä jonkin sortin shokkitilassa oleva kumppani ei puhu tai oletettavasti kuule mitään, jolloin käskyt pitää antaa paperille kirjoittamalla. Suomenkieltä suosivat ilahtunevat, että Sons of the Forest on pääosin lokalisoitu. Pääpaino siis sanalla "pääosin", sillä ruutuun voi tulla esimerkiksi teksti "keppi collected", suomeksi keppi kerätty.

Mustikoista ei tule pulaa, sillä niitä kasvaa saarella runsaasti. Mikäli syöt niitä suoraan pensaasta, niin ole varovainen ettei esimerkiksi kärpässieni satu kasvamaan pensaan takana!

Tutkimusmatkailua elävissä ja tutuissa ympäristöissä

Saaren alue on mukavan eläväinen. Linnut lentävät, oravat vipeltävät, peurat juoksevat, jänikset vilistävät ja kalat polskivat vesistöissä. Ärhäkämpää osastoa edustavat aiemmin mainittujen, neljällä jalalla liikkuvien apinamaisten otusten ohella ihmismäiset hahmot, jotka ovat sekä uteliaita että aggressiivisia. Kummallisin tähän mennessä kohdattu näky on kolmikätinen ja kolmijalkainen nainen, joka saattaa joskus ilmaantua näköpiiriin. Vaaraton kummajainen saapuu paikalle kuin varoittaakseen jostain, mutta ei puhu mitään. Sen sijaan hän saattaa osoittaa johonkin suuntaan, mutta pakenee sitten paikalta kirkuen ja hurjaa vauhtia juosten.

Varusteiden ollessa riittävällä tasolla on aika suunnata luolastoihin, joissa isot kalat kutevat. Ensimmäisen päivän luolastokierros tuotti "kassaan" moottorisahan, kuivamuonavaraston tarvikkeita, avainkortin, happipullon, sähköpampun ja liudan raaka-aineita muun muassa suojapanssaria varten. Löytyipä matkalta myös 3D-printteri, jolla pystyi tulostamaan jos jonkinlaista tarviketta, kuten esimerkiksi kelkan. Ennen löytöä tulikin ihmeteltyä, mitä tulostimen käyttömateriaalipurkeilla oikein tehdään.

Se yllätti, että maanalaisissa osissa on yllättävän paljon ihmismäisiä rakennelmia tavanomaisten vettä, kiveä ja hämäriä olosuhteita sisältäneiden luolien sijaan. Toki ne pelottavimmat paikat ovat pimeitä, täynnä päällekäyviä vihulaisia ja vaarallisia putouksia, jolloin valoraketit, soihdut, taskulamput ja riittävä setti aseita on tarpeen.

Nuotion kyhääminen ei tapahdu enää yhtä helposti kuin edeltäjässä eli nuotion kuvaketta klikkaamalla. Ohjekirja neuvoo rakennusohjeen, jonka jälkeen sytytetään tuli ja klikataan nuotiota lihojen paistamiseksi.

Voihan bugien helmeilevä meri sentään

Mistäköhän sitä oikein aloittaisi. Pelin sisäistä kommunikaatiota en tullut kokeilleeksi, vaan Discordia käytettiin puhekanavana. Pelin sisällä käytettävä radiopuhelin on kätevä, mutta toista äänikanavaa käytettäessä se toimii lähinnä häiritsevänä elementtinä, kun kuulet pelikavereiden äänet tuplana eri tahtiin. Keskimääräistä hieman tehokkaammalla tietokoneella jokainen nopeampi vilkaisu sivulle aiheutti pieniä grafiikkavääristymiä, lataustaukojen aikana tapahtui pientä nykimistä ja pariin otteeseen lensin serveriltä pihalle ensimmäisen peli-illan saldona.

Tekoälyhahmo Kelvin puolestaan on varsinainen murheenkryyni. Mies saattaa joskus jäädä jököttämään paikalleen annetuista käskyistä huolimatta. Pahinta apurin toiminnassa on liikkuminen, sillä joskus tämä yrittää väen väkisin puskea vaikka läpi harmaan kiven, eikä ymmärrä kiertää estettä. Kelvin tuli myös pari kertaa nuotioon seisomaan, kun serverin isäntä ryhtyi grillaamaan lihaa. Sokerina pohjalla Kelvinin mahdollisesti kuollessa hyödyllistä apuria ei saa enää takaisin ilman tallennuksen lataamista, mutta onneksi hänet pystyy elvyttämään loukkaantuneessa tilassa siinä missä muutkin ihmispelaajat. Suosituksena tallennuksia kannattaa olla useissa eri kohdissa, mikäli tekniikka pettää.

Lihasta puheen ollen: metsästäminen on alkuun turkasen vaikeaa. Oraviin tai jäniksiin ei meinaa osua, lintuja on vaikea metsästää jousipyssyllä ja täysikasvuiset peurat suorastaan kettuilevat pelaajalle palloillessaan ympäriinsä, koska niitä on lähes mahdotonta saada juosten kiinni. Fysiikan lait eivät myöskään näitä parhaita lihanlähteitä koske, sillä ne kipittävät ketterästi esimerkiksi puiden ja isompien kivenmurikoiden läpi.

Yhdestä asiasta en ole aivan varma onko kyseessä bugi vai ominaisuus: pitkäkään paasto tai janolla riuduttaminen ei nimittäin saa viikatemiestä tulemaan kylään. Staminatasot tosin putoavat veden, unen ja ruoan puutteen vuoksi erittäin matalalle, jolloin alttius muille vaaroille kasvaa. Vaikeustason valinta saattaa olla vastaus tähän, sillä ainakin normaalitasolla pysyi hengissä.

Pienen maininnan ansaitsee myös löydetty laite, jolla pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä tekemään merkintöjä karttaan esimerkiksi juomakelpoisen veden tai luolan sisäänkäynnin osalta, mutta ei onnistu – vain kuvakkeita pystyy selaamaan. Mahdollista toki sekin, että en vain osaa.

Mainitaan vielä sekin, että ei välttämättä kannata viskata keihästä saaliin tavoittamiseksi. Joko saalis laukkaa tiehensä keihääsi kera tai sitten keihäs häviää kuin maan nielemänä. Uuden saa toki tehtyä, mutta ilmastointiteippiä kuluu kerralla kokonainen rulla, eikä niitä kasva puissa. Tässä pelintekijät olisivat voineet olla hieman inhimillisempiä, ettei koko rulla menisi yhteen käyttökertaan.

Inventaariosta vakiovarusteena löytyvä pressu toimii tallennuspaikkana, kun siihen tökätään kepukka tai pari. Muista kuitenkin ottaa pressu mukaan lepäämisen ja tallentamisen jälkeen! Tallennuksia voi olla mukavasti useammassa eri slotissa.

Mitä uutta saatiin?

Pelitunteja on kertynyt vasta hieman päälle kymmenen, mutta se antaa jo riittävän hyvän kuvan Sons of the Forestista. Voisi todeta, että kaikki on tuttua ja turvallista koreammissa kuoseissa. Eläimistö on sama kuin ennenkin, reppuun kerättävät tarvikkeet 95 % tarkkuudella samoja, rakentaminen sujuu tutuilla kaavoilla, ja saarella asustavat kannibaalit erilaisine mutaatioineen tuntuvat nekin kopioliimatuilta. Yksi uudistuksista on eräänlainen perustarvemittarien vieressä oleva voimakuvake, joka ilmaisee oletettavasti pelaajan vahvuustason syödyn ravinnon ja yleisen vireystilan pohjalta. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.

Apinamaiset ja kirkuvat otukset, moniraajainen nainen, mukana kulkeva tekoälyhahmo, löydetty 3D-tulostin, hieman muokattu taustatarina ja The Forestiin verraten nykyaikaisemmat perusvarusteet voidaan laskea uudistuksiksi paremman ulkoasun ohella. Lisäksi tutkittava saari vaikuttaa paljon laajemmalta kuin edeltäjänsä. Rakentamisen osalta erityismaininnan ansaitsee uudistus, jonka myötä isot tukit pilkkoutuvat paikalleen laitettaessa automaattisesti pienemmiksi kappaleiksi luonnoksen vaatimien kohtien mukaisesti.

Ihmiset tuntuvat kuitenkin olevan innoissaan uutukaisesta, sillä ensimmäisen 24 tunnin aikana Early Access -versiota myytiin peräti 2 miljoonaa kappaletta pelinkehittäjien Twitter-julkaisun mukaan. Idea siis tuntuu uppoavan ihmisiin kierrätetyistä asioista huolimatta. Vertailuna The Forestin ennakkoversio myi PC:llä ja myöhemmin PlayStation 4:llä yhteensä viisi miljoonaa kappaletta vuoden 2018 loppuun mennessä.

Kokoversion julkaisun on määrä tapahtua 6–8 kuukauden kuluttua. Pelimarkkinoiden tulokkaan voi lunastaa 29 eurolla.

Kirjaudu kommentoidaksesi