Miekka ja miekkamies
Pelattava demo sijoittuu arvaukselta pelin alkupäähän. Ainakin siihen suuntaan välianimaatioiden kerronta tuntui viittovan. Sankarimme, Musashi Miyamoto, on ajautunut keskelle demonien riivaamaa Japania. Kädessään hänellä on mystinen ranneke, jonka uumenista kantautuu naisen ääni. Keskenään änkyröivä parivaljakko ei ole vielä oppinut työskentelemään yhdessä, eikä Musashi tunnu lämpenevän komentelevalle voimalle, joka on riistämässä hänen henkeään.
Seikkailu alkaa heti toiminnan keskeltä. Demonit riehuvat kylissä ja temppeleissä, eivätkä siviilit ole turvassa missään. Musashi alkaa heti ensitöikseen pistämään mörköjä pakettiin. Tavoitteena on saavuttaa temppelin sisäpiha, jossa hänen vihamies, Ganryu Sasaki, odottaa.
Heti alkuun silmään pistää miten hienosti Capcom on onnistunut tasapainottamaan vanhat PlayStation 2 -kontrollit ja nykypäivän odotukset. Musashi liikkuu juuri niin hitaasti tai nopeasti kuin hänen tarvitsee tilanteesta riippuen. Itse maailman tutkiminen on nopeatempoista viiletystä, kun taas taistelut tuovat mieleen Chanbara-elokuvien hillityt liikkeet. Varsinkin useamman vihollisen kanssa taistelu on suorastaan taivaallisen brutaalia balettia, jossa liikkeet tuntuvat painavilta ja oikeaoppinen torjunta näyttää upealta.
Musashia ja vihollisia tahdittaa sekä terveys- että stamina-mittarit. Ensimmäinen on itsestäänselvä. Toinen puolestaan mahdollistaa erikoishyökkäykset, jos vihollisen saa henkihieveriin huilaamaan. Mitä useamman vihollisen saa mätkittyä kanveesiin, sen upeammat tulokset erikoishyökkäyksen saralla.
Jokainen kuollut pahis tiputtaa sieluja, joiden arvot määräytyvät värien mukaan. Sinisillä parannetaan haavoja, punaisilla ostetaan uusia kykyjä. Tuttua puuhaa alkuperäisestä.
Ennen demon alkua odotin, että Onimusha muistuttaisi tyyliltään enemmän Dark Soulsia kuin vanhempaa sarjaa. Totuus on kuitenkin jossain puolitiessä. Se on enemmänkin sukua toiselle Gamescom-suosikille, nimittäin Phantom Blade Zerolle, joka myöskin kasvattaa uusia virtoja tutulle lajityypille.
Elokuvamaista toimintaa ja kauhua
Vaikka Onimushan julkaisuun on vielä hyvin aikaa, sen jälki on jo nyt kaunista katseltavaa. Testaus tapahtui PlayStation 5 -konsolilla ilman Pro-malleja, ja peli näytti kauttaaltaan upealta. Animaatiot ovat häikäisevän hienoja, varsinkin hahmojen kasvot näyttävät eläväisiltä. On makeaa nähdä, miten Musashin ilme vaihtuu miekaniskujen myötä ja staminan hellittäessä pahan paikan edessä.
Taistelu Ganryuta vastaan on myöskin täynnä elokuvista tuttuja elementtejä, jotka toimivat hienosti toimintapelin sykkeessä. Hahmot kiertävät toisiaan kädet miekoillaan, hatut lentävät hajalle tiukasta osumasta ja komeat torjunnat tuovat kameran ihan toiminnan keskelle, jossa hahmojen kasvot ovat muutamia senttejä toisistaan.
Mikäli pomoon saa tarpeeksi osumia, että hänen stamina-mittari lopahtaa nolliin, Musashi voi päättää mihin osumakohtaan hän keskittää hyökkäyksensä. Toisesta saa tehtyä enemmän vahinkoa, kun taas toinen tarjoaa enemmän sieluja, joita voi hyödyntää myöhemmin. Jo valmiiksi taktinen miekkailukokemus saa entistä enemmän ulottuvuuksia tämän myötä.
Demon perusteella pelistä löytyy muutama vaikeustaso, joista pelasimme normaalia, eli Action-vaikeutta. Tästä on mahdollista höllätä toimintaa entisestään helpommalla tasolla. Nyt kokemus kuitenkin tuntui juuri sopivan haastavalta, eikä Onimusha päästänyt ensikertalaista helpolla.
Pelin pituudesta tai julkaisupäivästä ei ole vielä varmaa tietoa. Paikalla olleet työntekijät arvioivat, että pelillä olisi kestoa reilusti yli 20 tuntia, mikä tuntuisi juuri sopivalta määrältä semi-lineaarisen seikkailun kohdalla. Mikäli Onimusha: Way of the Sword jatkaa demossa nähdyllä laadulla, luvassa on niin sarjan faneille, että kaikille toimintapelien ystäville sen verran huikeaa settiä, että oksat pois.
