Kiroilevia Mii-hahmoja, kiipeilyä ja satojen tuntien edestä samoilua - toimituksen valinnat alkuvuoden parhaiksi peleiksi
p33ro.bsky.socialVuoden 2026 alkutaival on tarjonnut useita upeita pelejä. Tässä toimituksen suosikit.
Petri Leskinen
The Game Bakersin kiipeilyyn keskittyvä Cairn yllätti totaalisesti. Kuvitteellisen Kami-vuoren huipulle tähtäävästä Aavasta kertova peli tarjoaa monipuolisten kiipeilymekaanikojen lisäksi sydämellisen tarinan sekä paljon löydettävää alueen historiasta. Valinnanvapaus reiteissä ja vaikeustasossa antaa jokaiselle mahdollisuuden luoda oman kokemuksensa upeiden maisemien vaihtuessa taustalla. Jännittävä, seesteinen ja yksinäinen retki, joka opettaa arvostamaan läheisiään.
Tarja Porkka-Kontturi
Crimson Desert meni minulta pitkään täysin ohi. Se näytti siltä “ihan kivalta, mutta ei nyt minulle” -peliltä, joita alkuvuosi on muutenkin usein täynnä. Sitten toimituksen Slackissa alkoi tuttu, hyväntahtoinen vääntö: onko peli oikeasti hyvä vai pelkkä näyttävä kuori? Itse olin edelleen vahvasti ei kiinnosta -leirissä, kunnes Herrasen Jaakko pudotti keskusteluun ratkaisevan argumentin. Pelissä kuulemma kerättäisiin kissoja! Siinä kohtaa oma vastarintani mureni aika tehokkaasti. Kun samaan hengenvetoon vielä mainittiin, että tutkittavaa riittää käytännössä loputtomiin, oli päätös pelin hankkimisesta tehty. Ja onhan se ollut mahdottoman hyvä, vielä kun olisi aikaa pelata enemmän.
Hattua on pakko nostaa myös Steamissa pyörivälle loputtomalle indie-virralle, josta löytyy jatkuvasti mitä kummallisimpia ja yllättävän koukuttavia pelejä. Välillä kaikkien massiivisten ja avoimien maailmojen vastapainoksi juuri ne oudot pikkuideat toimivat parhaiten. Hyvä esimerkki tästä on Forbidden Solitaire, joka on juuri sopivaa, vinksahtanutta ajanvietettä silloin, kun ei jaksa lähteä pelastamaan maailmaa tai haravoimaan karttaa läpikotaisin.
Tero Lepistö
Eipäs ihan heti tule mieleen, milloin on viimeksi tykitelty tällaisella tahdilla loistavia pelejä jo ennen juhannussaunaa – tai ainakaan omaan makuun näin hyvin istuvia teoksia.
Helmikuinen Resident Evil Requiem nousi heittämällä legendaarisen sarjan kärkipäähän. Samaisen Capcomin huomattavasti pienemmän profiilin Pragmata onnistui puolestaan yllättämään melko lailla täysin takavasemmalta vain vajaata paria kuukautta myöhemmin. Myös kotimainen ylpeyden aihe Saros sekä hienosti onnistunut 007 First Light voisivat nekin olla molemmat helposti vuoden pelejä omissa kirjoissa ainakin rauhallisemman julkaisutahdin ajanjaksoina.
Mikä parasta, kaikki nämä hehkutetut pelit panostavat nimenomaan tarinallisiin, tunnelmallisiin ja sopivan tiiviisiin soolokokemuksiin väsyneen games as a service -rummutuksen ristitulessa.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin listattava yksi yhteisöllisempikin nimike. Forza Horizon 6 ei yllätä yhtään millään tavoin, mutta onhan kyseessä jälleen käsittämättömän hiottu ja toimiva kokonaisuus. Ympäristönä Japani toimii kenties paremmin kuin yksikään aiemmin nähty temmellyskenttä, minkä ansiosta sen parissa kuluu pelitunteja luultavasti ihan liikaa.
Huikea pelivuosi!
Niko Lähteenmäki
Mina the Hollower on tähän mennessä vuoden paras peli henkilökohtaisesti. Shovel Knight -studio Yacht Club Gamesin reilut neljä vuotta uunissa hautunut mestariteos vei minut lopulta täysin mennessään haastavan alun jälkeen. Souls-pelejä ja Zeldoja maan alla möyrimiseen sekä muutenkin originaaliin otteeseen yhdistävä hyppelyseikkailu oli muuten lähellä saada julkaisunsa jo viime vuoden lokakuussa, mutta kehittäjät perääntyivät viime hetkellä, koska peli ei ollut vielä "tarpeeksi hyvä". Oli miten oli, lopputulos vakuutti sekä minut että maailman sen verran hyvin, että lopputekstien rullatessa ruudulla allekirjoittaneella tirahti jopa kyynel silmään. Onhan se nyt katkeransuloista, kun näin hieno reissu päättyy!
Vuodesta 2026 ei myöskään voi puhua ilman Capcomin voittokulkua. Vaikka Resident Evil Requiem ei ihan oman sarjansa ykköspaikalle noussutkaan, oli se silti erittäin väkevä, joskin hieman kaksijakoinen taidonnäyte japanilaisstudiolta. Siinä missä Gracen osuus seikkailusta oli ehdottomasti sarjansa parhaimmistoa, edustivat Leonin edesottamukset sitä tavanomaisempaa ja hieman jopa mielikuvituksetonta osastoa, vaikka sinällään räiskintäpainotteisempi ote viihdyttävää menoa olikin. Lepistön Teron käsittelyssä kehuja saanut Pragmata pitäisi sekin vielä korkata jossain vaiheessa.
Vuoden paras uusioversio -titteli menee Dragon Quest VII Reimaginedille. En osannut aavistaa, että tästä Square Enixin legendaarisesta roolipelistä tarvittaisiin VIELÄ YKSI näkökulma, mutta onneksi tekivät: tässä on nimittäin ajaton teos, jota on uudistettu juuri oikeista paikoista ja joka ottaa saavutettavuudessaan valtavan hyvin pelaajat huomioon.
Vuoden suurimman yllättäjän titteliä pitää puolestaan klassisista saduista sekä modernista työelämästä ammentava, Paper Mario -henkinen Escape from Ever After. Kaikin puolin sympaattinen seikkailu, jossa huumorin kukka kukkii suorastaan ihanasti – mars kokeilemaan!
Petri Kataja
Vuoden ensimmäinen puolisko on omalla kohdallani tarjonnut kolme nimikettä, jotka ovat olleet yli muiden. Jokainen niistä on eri genrestä, sillä yksi niistä on toimintaseikkailu, toinen tasoloikkapuzzleilututkimusmatka ja kolmas puolestaan erikoinen elämäsimulaattori.
Ensimmäisenä jakelen kehuja IO Interactiven työstämälle 007 First Light -pelille, joka pistää pelaajat uraansa aloittelevan James Bondin saapikkaisiin. Olen nimikkeestä tehnyt isommankin jutun, jossa kehuja satelee. En sitä tähän toista kokonaisuudessaan, sillä siihen pääsee käsiksi tästä: 007 First Light – seitsemän huomiota tästä kenties parhaasta James Bond -pelistä ikinä.
Suoranainen yllättäjä oli puolestaan Yoshi and the Mysterious Book, jonka trailerit eivät antaneet lähellekään oikeaa kuvaa siitä, mitä peliltä sopi odottaa. Kyseessä on ilahduttava, erilainen ja vekkuli paketti tutkimusmatkailua, aivopähkinöitä ja löytämisen riemua. Arvostelussa nimikkeelle tulikin annettua neljä tähteä viidestä: Tämä mikään tasoloikka ole! Ja voi mahoton paikka, hyvä niin.
Alkuvuoden häröpalloin julkaisu itselleni oli Tomodachi Life: Living the Dream. En ole hetkeen nauranut ja huvittunut yhtä paljon videopelin ääressä. Homman nimenä on luoda pelaajalle annettavalle saarelle kasa asukkaita, joiden elämää pääsee sitten valvomaan ja ohjaamaan. Isoin hupi tulee niistä puheenaiheista, joita näille Mii-hahmoille pääsee opettamaan. Malliesimerkki alemmassa kuvassa. Huvituksen määrä riippuu omasta huumorintajusta, kuten tämä arvostelumme paljastaa: Niin hauska peli, että meinasin unohtaa koko arvostelun tekemisen.
Joonatan Itkonen
Tämä vuosi on ollut siitä hämmentävä, että sen ensimmäisen puoliskon aikana jo kymmenen peliä on saanut minulta täydet viisi tähteä. Ne ovat: MIO: Memories in Orbit, Dragon Quest VII Reimagined, Monster Hunter Stories 3: Twisted Reflection, Pokémon Pokopia, Aether & Iron, Minishoot Adventures, Timberborn, Pragmata, Saros ja Mina the Hollower.
Eli aikamoinen sekoitus isoja ja pieniä pelejä, joista erityisesti indie-puoli on hienosti edustettuna. Hyvinä lisämainintoina nostaisin myös mukaan yllättävän hyvän Bond-seikkailun ja Ruotsalaisen selviytymiskauhun Heavy Metal Death Can, joka lämmitti vanhan Resident Evil -fanin sydäntä.
Toni Turunen
Alkuvuoteen ei montaa peliä ole mahtunut, sillä vanhoillakin on pärjätty. Joukossa on kuitenkin muutama helmi, jotka eivät välttämättä kalpene edes vuoden parhaita valittaessa.
Ykköseksi nostan Saros-julkaisun, joka ansaitsi viisi kiiltävää sakaraista jo melkein samana päivänä kuin traileri julkaistiin. Yleensä en hehkuta mitään peliä ennakkoon, mutta tämä oli se "annan kuun taivaalta", että pääsen pelaamaan sitä. Kun julkaisu on itselle mieluisaa lajityyppiä, saa aikaan "vielä kerran" -fiiliksen, häiritsee yöunia ja syömistä sekä sosiaalista elämää, ei parempaa voisi toivoa.
Kakkossijalle kiilaa tunnelman, laadun, kompaktin seikkailun ja sopivan kauhutunnelman voimin Resident Evil Requiem. Vaikka olenkin Resident Evil -sarjan fani, ei Capcomin uutukaista voi kehua liiaksi. Ainoa särö tässä mainiossa teoksessa on aavistuksen verran liikaan toimintaan keskittyvät osuudet, mutta vastapainoksi saadaan ehtaa Resident Evil -meininkiä ahdistavine tilanteineen.
007: First Light. Lisenssipelit ovat erittäin harvinaista herkkua allekirjoittaneelle, mutta nyt sellainen huokui niin vahvaa laatua jo ennakkoon, että se kannatti kokea. Do it like Bond tekee, ei niin kuin Call of Duty. Kun sotapuuhat, hillitön pauke ja rujon raaka meininki tasapainotetaan maukkaalla juonella, hiiviskelyllä ja sankariteoilla, jossa koko maailma on panoksena, saadaan aikaiseksi laadukas julkaisu.
Risto Karinkanta
Alkuvuoden omat nostoni ovat ennemmin indiepuolelta, vaikka monet yllä mainituista mainstream-peleistä ovatkin hehkuttamisen arvoisia.
Ensimmäisenä nostan esiin Disco Elysiumin tekijöiden henkisen jatko-osan Zero Parades: For Dead Spies. Discon ja studion faneille roolipeli on varma nappiosuma.
Levottomammasta kulmasti sisään iskee Vampire Crawlers, joka käyttää henkisenä sapluunanaan megasuosittua Vampire Survivors -toimintaräimettä. Hassua kyllä, yhteneväisyys on ainoastaan temaattista, mutta valtaisan vauhdikas korttiroguelikelätkintä on hämmentävän koukuttavaa puuhaa.
Viimeisenä oman pankkini – sekä väliaikaisesti myös Steamin – räjäytti Slay the Spire 2, joka pääsi pitkän kokkausajan päätteeksi Early Accessiin. En todellakaan tiedä, koska varsinainen julkaisu koittaa, mutta jo tällaisenaan pelattavaa ja hupia riittää pitkäksi aikaa.
Jaakko Herranen
Eniten pelitunteja on taatusti kerännyt outolintu Crimson Desert – tuo todellinen hämmentävyys, mistä paasasin tovin myös taannoisessa KonsoliFIN Podcastissa (Jakso 230: Kesäpelifestarit). Tässä valtavassa ropelluksessa on vikoja monen esseen tarpeiksi, mutta jokin siinä silti viehätti satojen tuntien ajan. Ja se pelimaailma, se on jotain millaista ei olla koskaan ennen nähty. Ainiin ja tästä pelistähän Tommi oli nihkeässä arvostelussaan sitten aivan väärässä, mutta niin se joskus on – lukekaa se toki silti!
Crimson Desertin aivan täydellinen vastakohta on alkuvuoden yllättäjä Minishoot' Adventures, jonka nappasin kokeiluun Game Passista ja olin samalta istumalta myyty. Lupsakka ja mukava pieni luotihelvetin ja metroidvanian sekoitus, jota oli puhdas nautinto pelata alusta loppuun saakka. Täydellinen Game Pass -julkaisu ja kerrassaan loistava peli, josta myös kirjoitin viiden tähden arvostelun ihan vain omaksi ilokseni.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun.