Battle royale -pelit ovat kuuminta hottia, jos asian voi tällä kuluneella sanonnalla ilmaista. Fortnite porskuttaa vahvana, PlayerUnknown's Battlegrounds saapuu uusille alustoille ja saman tyylistä pelimoodia on huhuttu tulevaksi useampaankin muuhun nimikkeeseen.

Mutta itse en ollut syystä tahi toisesta koskenut yhteenkään "suurimittaiseen taistelupeliin". Battle Royale -elokuvan olin toki nähnyt, mutta pelien puolella tämä oli vielä kokematta. Kun mahdollisuus tarttua PlayStation 4:n PlayerUnknown's Battlegroudsiin siunaantui, tartuin siihen kovin vastahakoisesti. Ei vaikuta mielenkiintoiselta, pitääkö sitä nyt oikeasti, eikö joku muu?

Ensiajatukseni olivat kuitenkin kaukana oikeasta. PUBG on nimittäin hauska kuin mikä.

Kuninkaallinen luotibuffetti

Battle royale on terminä varmasti monille tuttu, mutta kerrataan hieman. Kyseessä on yhden tai toisen sortin taistelu, joka kestää niin pitkään, että jäljellä/elossa on vain yksi ja ainoa osanottaja. Voittaja.

Jo männävuosina julkaistut Bomberman-pelit olivat tämän tyylin nimikkeitä, joskaan termiä tuskin vielä silloin käytettiin. Nykyään isoimmat royale-nimikkeet ovat edellä mainitut Fortnite sekä PlayerUnknown's Battlegrounds (tuttavallisemmin PUBG).

Reikäjuustoa toisesta pelaajasta? Ota trophy!

Nyt valokeilassa olevassa PUBG:ssa pelaajat hyppäävät lentokoneesta taistelutantereelle, jossa kerätään siellä täällä lojuvia aseita sekä varusteita ja otetaan yhteen pyssyt laulaen. Koko taistelutanner on huomattavan isokokoinen, mutta varsinainen pelialue pienenee tietyin väliajoin pienemmäksi. Näin pelaajat pakotetaan lähemmäksi toisiaan, mikä ruokkii yhteenottoja. Rajoitetun pelialueen ulkopuolelle ei parane jäädä maleksimaan, sillä tällä niin sanotulla sinisellä vyöhykkeellä hahmot ottavat vahinkoa ja lopulta menehtyvät.

Taistelun tiimellykseen voi hypätä yksin Solo-moodissa, Duo-tilassa kaksin tai enemmällä porukalla Squad-pelitilassa.

Oma peli, paras peli

Ensimmäinen PUBG-matsini oli suorastaan legendaarinen. Hyppäsin koneesta ja laskeuduin hylätyn neuvostolaiskylän raunioilta näyttävälle alueelle. Keräsin muutamat varusteet ja sain ne jollain ilveellä sekä sattumanvaraisten nappien painamisella käyttöön. Mainiota, meiltähän tämä sujuu. Sitten tajusin olevani tooooodella kaukana varsinaisesta pelialueesta, jota kohti olisi parasta lähteä juoksemaan pikimmiten.

Seuraavat minuutit menivät juostessa kohti oikeaa suuntaa, minkä aikana en kohdannut yhtäkään muuta pelaajaa. Pitkän, todella pitkän juoksumatkan jälkeen sinisen vyöhykkeen seinä alkoi olla jo vaarallisen lähellä, mutta sitten: maassa lojuu moottoripyörä!

Hieman väärä maastoutumisväline

Nappasin prätkän alle ja lähdin kurvailemaan tukka hulmuten kohti varsinaista pelialuetta. Kunnes. Hipaisin puuta, tipahdin pyörän päältä sen eteen ja jäin oman ajokkini yliajamaksi. Näin ainakin tulkitsen tuon puolentoista sekunnin tapahtumat.

En siis nähnyt ketään ja lopulta tapatin itseni. Hieno matsi kaikkinensa.

Koetin ottaa videota tuosta surkuhupaisasta tapahtumasta, mutta jostain syystä PlayStation 4:n videotallennustoiminto ei ollut samaa mieltä. Voisin jopa muutamat rahat maksaa, jos saisin tuon jälkikäteen katsottavaksi.

Pelaamalla paranee

Toinen matsini oli onneksi huomattavasti sujuvampi kokemus. Päästin kaksi tai kolme muuta pelaajaa päiviltä ja selvisin neljänneksi. Neljäs sija toisessa matsissa ikinä ei kuulosta yhtään huonommalta suoritukselta!

Tätä seuranneet koitokset olivat yhdistelmä onnistumisia ja epäonnistumisia. Tuo neljäs sija on silti edelleen paras sijoitus, johon olen yltänyt. Kymmenen parhaan joukkoon on tullut päästyä kuitenkin päästyä useammat kerrat.

Kommelluksista on koostettu video, jota voi ihastella ja kauhistella alta.

Olen tykästynyt soolopelaamiseen, enkä ole pahemmin koskenut Duo- ja Squad-moodeihin. Ehkä sitten joskus, kun Solo-puoli alkaa kyllästyttää.

Joka hopeareunuksella on pilvi

Graafisesti PlayStation 4:n Playerunknown's Battlegrounds ei ole kauneimmasta päästä. Oikeastaan nimike on susiruma ja popuppia on nähtävillä enemmän kuin mitä laki sallii, mutta se ei jostain kumman syystä tolkuttomasti häiritse.

Oleellisimman asian, eli muut pelaajat, näkee hyvinkin kaukaa. Se lieneekin tärkeintä pelissä, jossa kanssaihmisiä pitää joko varoa tahi ottaa tähtäimeensä.

Tämän paremmin ei kai pysty maastoutumaan? Maa imaisi hahmoni sisäänsä

Kaikkinensa PUBG on kyllä todella hauskaa viihdettä. Rumaa, mutta hauskaa. Kokonaisuus on oiva yhdistelmä onnea (mitkä varusteet löydät), taitoa (miten varusteita käytät) ja puhdasta pelaamista.

Kyllä tätä suositella kehtaa, helposti. Jos olet itseni tapaan kahden vaiheilla battle royalen kanssa, niin PUBG ei olisi hassumpi tapa tutustua aiheeseen.

Kirjaudu kommentoidaksesi