Xbox Onelle julkaistaan nykyisin hurja määrä teoksia, joiden laatu vaihtelee niin ikään melkoisesti. KonsoliFINin artikkelisarjan yhdeksännessä osassa tutustutaan jälleen muutamaan nimikkeeseen.

Jotun

Viikinkien kansantarujen ympärille rakentuva Jotun on yhdistelmä sadunomaista seikkailua ja valtavia loppupomoja. Lumisissa maisemissa vaeltava pääsankaritar Thora vaeltaa kuoleman jälkeisessä välitilassa kohti Valhallaa. Päämäärän esteenä on vain kerrostalon kokoisia, vihaisia jumalhahmoja. Sarjakuvamainen grafiikka leikittelee pelihahmon koon kanssa vieden kameraa ajoittain kauemmas maanpinnalta, minkä ansiosta taistelut tuntuvat eeppisiltä Daavid vastaan Goljat -väännöiltä. Vaikeusaste on nostettu korkealle, mutta harjoituksen kautta pomovastuksien liikesarjat sisäistää hiljalleen.

Alkuperäiskielellä puhuttu Jotun on kaikin puolin onnistunut yhdistelmä taistelua, tutkintaa ja tarinaa. Päähahmon kyvyt kehittyvät kampanjan edetessä, ja laajaan maailmaan on piilotettu kiitettävästi hahmoparannuksia. Nimike muistuttaa paljon saman mekaniikan ympärille rakennettua Titan Soulsia sillä erolla, että taistelut eivät katkea yhteen osumaan. Samalla teos toimii kenties helpotuksena Capybara Gamesin Below'n odotukseen.

4/5

Petri Leskinen

Dead Alliance

Dead Alliance nojaa kahteen kovin puhkikulutettuun aiheeseen: callofdutymaisen hektiseen menoon sekä zombeihin. Silti ensimmäisen persoonan nettiräiskeen konsepti kuulostaa vielä paperilla pätevältä, kun neljän hengen joukkueiden sotaa höystetään kenttiä kansoittavilla epäkuolleilla. Väsyneistä lipunryöstöistä, kukkulan kuninkaista ja tappomatseista muodostuu ainakin periaatteessa pykälän verran kiinnostavampia, kun pakkaa sekoittaa kolmas ja molemmille osapuolille yhtä lailla tappava tekijä.

Käytännössä koko homma pilataan ainakin Xbox Onella luokattomalla teknisellä toteutuksella. Ankeiden ja suttuisten grafiikoiden keskeltä jo vihollisten erottaminen on toisinaan haasteellista. Mikäli vastapuolen onnistuu saamaan haaviinsa, muodostuu tähtääminen ärsyttäväksi hapuiluksi kelvottoman ruudunpäivityksen vuoksi. Erittäin epätodennäköisen innostuksen peliä kohtaan tappavat viimeistään alituiset yhteyskatkot, sillä verkkomurheita riittää enemmän kuin kotitarpeiksi. Onkin hyvin hämmentävää, että seuraa pyörii kosolti linjoilla, eikä uuden session hakuun tarvitse kuluttaa tolkuttomasti aikaa. Suosio kuitenkin kertonee tässä tapauksessa enemmän masokistisista pelaajista kuin lopputuotteen laadusta. Dead Alliancea kannattaa vältellä – myös siellä alelaarissa.

1/5

Tero Lepistö

Embers of Mirrim

Embers of Mirrim loksahtaa tunnelmaltaan ja jossain mielessä myös pelimekaniikoiltaan Ori and the Blind Forestin mainioksi toteamalle tontille. Eteerisiä kaksiulotteisia metsäisiä miljöitä kolutaan tosin tällä kertaa mystisen kissaa ja koiraa muistuttavan karvaturrikan ohjaksissa.

Seikkailun kantavana ideana on otuksen kyky jakaantua valon ja pimeyden puoliskoihin. Aivot nyrjähtävät viimeistään siinä vaiheessa, kun näitä puoliskoja täytyy ohjastaa erikseen vasemmalla ja oikealla ohjaintatilla. Nokkelaa ja mukavasti toimivaa mekaniikkaa hyödynnetäänkin liki kaikissa matkan varrelle heitettävissä koettelemuksissa. Kuvioissa törmää tasaiseen tahtiin uusiin pieniin pelimekaanisiin jippoihin, joiden selkärankaan iskostuminen vaatii niiltä kärsivällisemmiltäkin pelaajilta aina oman aikansa. Mutta kunhan homma toimii, se toimiikin sitten suorastaan häkellyttävän hyvin.

Embers of Mirrim on kiehtova tasoloikinta, joka onnistuu nostamaan uniikit kontrollinsa selkeästi edukseen. Jos ei muuta, niin peli toimii ainakin mainiona välipalana ihastuttavan Orin uusia seikkailuja odotellessa.

4/5

Jaakko Herranen

Constructor

Alun perin vuonna 1997 julkaistu Constructor on tehnyt tiensä nykykonsolien valikoimaan. Rakentelua ja hämärähommia yhdistelevä teos on hauska, mutta pienet ongelmat rokottavat kokemusta. Käyttöliittymä ei istu pädille kovinkaan hyvin ja toteutus on kautaaltaan auttamattomasti vanhanaikainen. Remasterointi kaipaisi kenties näkyvämpää ehostusta niin pinnan alle kuin pinnallekin. Konsoleilla ei kuitenkaan strategiapelejä juurikaan näy, joten paremman puutteessa Constructor ajaa asiansa.

3/5

A-P Kuutila

Thea: The Awakening

Olet jumala, jonka tehtävänä on huolehtia pienen ihmisryhmän selviytymisestä vihamielisessä maailmassa. Hirviöt ja ikävyydet vaanivat joka puolella, ja pelaajan päätökset ratkaisevat, selviääkö ihmiskunta koettelemuksista vai ei.

Vuoropohjaista seikkailua ja selviytymistä yhdistelevä, hieman lautapelimäinen Thea: The Awakening imaisee mukaansa, kunhan sekavaan käyttöliittymään ja informaatiotulvaan tottuu. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

4/5

A-P Kuutila