Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Eternal Darkness muokattu kansi

: Eternal Darkness: Sanity's Requiem

En ole kauhupelien ystävä, mutta olen silti pelannut vuonna 2002 julkaistun Eternal Darkness: Sanity’s Requiemin läpi kolmesti. Kahdesti GameCuben ollessa vielä nykykonsolisukupolvea sekä äskettäin toisen pelailuintoilijan kanssa vuorotellen edeten.

Miksi? Kenties sen takia, että Silicon Knightsin kehittelemässä tuotoksessa on sitä jotain, mikä saa sen erottumaan edukseen muista peleistä. Vaikka nimikkeen genrenä onkin kauhu, ei Eternal Darknessilla ole tuhottoman paljoa yhteistä vaikkapa Resident Evilien kanssa. Ainoastaan Nintendon GameCube-konsolille julkaistu nimike keskittyy nimittäin vahvasti psykologiseen kauhuun säikyttelyn sijasta.

Enää spagettimonsteri puuttuu

Ikuisen pimeyden tarina ammentaa isolla kauhalla H.P. Lovecaftin hämäristä tarinoista. Juonikuvioissa pyörii jättimäisiä mystisiä jumalia, iholla päällystetty ikiaikainen kirja, epäkuolleita, planeettojen muodostama linja sekä vino pino taikoja.

Pääosassa pelissä tavataan Alexandra Roivas, joka vedetään mystisten asioiden äärelle isoisänsä väkivaltaisen murhan jälkimainingeissa. Hän saa haltuunsa mystisen The tome of Eternal Darkness -opuksen, jota voisi myös kutsua seikkailun päähahmoksi. Ihmisnahalla päällystettyyn niteeseen on tallennettu tapahtumia lähes 2000 vuoden ajalta.

Kirjoituksia lukemalla pelaaja pääsee ottamaan ohjaksiinsa useita eri aikakausilla elänyttä hahmoa. Matka alkaa ennen ajanlaskun alkamista vaikuttaneesta roomalaisesta sotilaasta Pious Augustus edeten eri aikakausien kautta aina vuoteen 1991. Hahmoina tavataan muun muassa arkeologi 1980-luvulla, fransiskaaninen munkki vuodelta 1485 sekä persialainen miekkamies 560-luvulta.

Mielenterveys kovilla

Parasta – tai ainakin viihdyttävintä – Eternalissa on mielenterveysmittari. Kun pelaajan ohjastamat hahmot näkevät epäkuolleita ja muita epäluonnollisia olentoja, laskee raavaammankin sankarin mielenterveys. Kun mittari on tarpeeksi tyhjänä, alkaa tapahtua mielenkiintoisia.

Esimerkkejä näistä tapahtumista voisi latoa pöytään laivalastettain. Kun astut ovesta läpi, saattaa sankari muuttua yhtäkkiä epäkuolleeksi. Kun koetat taikoa terveyttä palauttavan taian, saattaa hahmon pää räjähtää ilman ennakkovaroitusta. Nämä Sanity Effect -kohtaukset vaihtelevat hämmentävistä aina yllättäviin ja erikoisiin.

Parhaimpia yllätyksiä ovat neljännen seinän rikkovat happoilut. Uuteen huoneeseen astuttaessa pelaajan saattaa äkkiseltään ympäröidä tukku epäkuolleita samalla, kun ruudulle ilmestyy teksti, jonka mukaan ohjain ei ole kytkettynä. Totta kai tässä tilanteessa hyppää reaktionomaisesti tutkimaan onko ohjain todellakin yhtäkkiä irronnut portistaan.

Tuttuni meni loistavasti halpaan peliä pelatessaan. Tiedättekö vanhempien televisioiden vaaleanvihreän palkin, joka ilmestyi ruudulle äänenvoimakkuutta säädettäessä? Hänen pelatessaan televisioruudulle ilmestyi palkki, jonka mukaan äänenvoimakkuus laski yhtäkkiä nollille. Vaikka hänen töllöttimensä ei näitä palkkeja normaalisti esittänytkään, meni hän halpaan ja pisti äänenvoimakkuuden kohti kaakkoa. Kyseessä oli totta kai Sanity effect, joten äänten palatessa pelissä normaalille tasolle, olivat korvat kovilla.

Hauskinta onkin pelata koko peli läpi mahdollisimman pienellä mielenterveydellä, jotta ehtii nähdä mahdollisimman paljon näitä erikoisia tapahtumia. Nintendo on muuten patentoinut mielenterveysmittarit videopeleissä, ettäs tiedätte.

Kuiskaus pimeässä

Useiden pelialueiden taustalla kuullaan kuiskintaa, voihketta sekä kärsimyksen huutoa ja katosta tippuu reilut määrät punatavaraa. Kartanon käytävällä oleva patsas seuraa ohjattavan hahmon liikkeitä ja hyllyissä olevat kirjat alkavat elää omaa elämäänsä. Nämä asiat saivat aikaan psykologiseen kauhuun mainiosti sopivan painostavan tunnelman.

Pelaaja kerää eri hahmoille eri aseita miekoista kivääreihin ja kirveisiin. Valikoima vaihtuu pelattavan aikakauden mukaan. Myös taikominen on suuressa roolissa menoa, sillä magiaa tarvitaan sekä taisteluissa että erilaisissa puzzleissa. Pelaaja joutuu myös kokoamaan suuremman osan loitsuista itse, joten niitä ei anneta käyttövalmiina hopeatarjottimella.

Mieleenpainuvia hetkiä käymälässä

Eternal Darkness saa miettimään kahdesti yöllisiä vessakäyntejä. Nimittäin pelissä on kaksi-kolme kohtausta, joissa pelaaja säikytetään paskahalvauksen rajamaille. Nämä pikasäikyttelyt sijoittuvat tarinan pääosassa olevan kartanon vessaan. Ensimmäisellä läpipeluulla säikähdin todella pahanpäiväisesti, ja mikä hauskinta, nämä kohtaukset tulivat seuraavina päivinä mieleen ilta-aikaan vessassa käydessä.

Toisella pelailukerralla tiesin näiden säikyttelyjen tulevan seuraavan napinpainalluksen jälkeen, mutta kuolemaa täynnä olevat kuvat ja ääniefektit aiheuttivat jälleen tuon samaisen halvauksen.

Kolmannella, äskettäisellä läpipeluulla tuli vessatilat jätettyä kokonaan omaan arvoonsa, minkähän takia?

Jatko-osa tulee tai sitten ei

Eternal Darkness keräsi ilmestyessään kosolti kehuja, mutta myyntihitiksi siitä ei ollut. Se on myös nähty pelottavimpien pelien listoilla parit kerrat. Jatko-osaa ei ole silti saatu aikaiseksi, vaikka yrityksen puutteesta se ei ole ollut kiinni.

Nimikkeelle huhuttiin vahvasti jatkoa vuonna 2011, mutta Silicon Knights ajautui tällöin lakiongelmiin Epic Games -studion kanssa. Silikoniritarit ajautuivat lopulta konkurssiin vuonna 2013, joten kakkostarinaa ei parane odottaa samalta pelitalolta. Monet studion entiset työntekijät jatkoivat pelinkehitystä Precursor Games -nimen alla ja tämän studion ensimmäiseksi projektiksi paljastettiinkin Eternal Darknessin henkiseksi jatko-osaksi kaavailtu Shadow of Eternals. Projekti pyörähti parit kerrat hakemassa joukkorahoitusta, mutta onni ei ollut myötäinen. Ongelmia tuottivat muun muassa useampi lyhyeksi jäänyt rahoitusyritys sekä yhden studion perustajan pidätys lapsipornon takia.

Viimeisin tieto projektista on tämän vuoden toukokuulta, jolloin pelinkehittäjä Denis Dyack kertoi Quantum Tunnel -podcastissa Shadow of Eternalsin olevan vielä/jälleen tekeillä. Mitään materiaalia kehityksestä ei ollut esittää, joten saa nähdä miten projektin kanssa käy.

Nintendon hallussa on vielä patentti tuosta ylempänä mainitusta mielenterveysmittarista, joten japanilaisen pelijätin luulisi olevan jollain tapaa mukana kehityksessä. Kenties? Ehkäpä? Nintendo on myös toistuvasti uusinut Eternal Darknessin tavaramerkin kuin merkkinä suunnitelmista pelin varalle, mutta mitään ei ole kuulunut. Ehkä sitten sillä pelijätin seuraavalla konsolilla? Kenties.

Kirjaudu kommentoidaksesi