Wavelength genreyttää itsensä pelipakkauksen takakannessa ”telepaattiseksi seurapeliksi”. Jo pelkästään tämä ja samojen kehittäjien The Mindin suitsutus sai arvostelukappaleita tarjotessa mielenkiinnon heräämään – oikein lystikkääksi ajanvietteeksi Wavelength osoittautuikin muutaman pelisession jälkeen.

Ajatusten lukua ja kaverituntemusta

Wavelength antaa pelaajille kohtuullisen vapaat kädet edetä. Tarkoituksena on kuitenkin koota kaksi joukkuetta, jotka oman tiiminsä sisällä pyrkivät astetta leikkimielisemmin ”lukemaan toistensa ajatuksia”. Joka kierroksella joukkueesta valitaan yksi meedio, joka sattuu tietämään ainoana, mihin kohtaan hienolla spektrillä haluttu maalitaulu sijoittuu. Meedio pyrkii tämän jälkeen keksimään vinkin, joka ohjaisi joukkueen muut jäsenet siirtämään punaisen osoittimen mahdollisimman lähelle tätä maalialuetta. Konsepti tuntuu aluksi aavistuksen hämmentävältä, mutta parin kierroksen jälkeen vihjeiden syvällinenkin spekulointi etenee rutiininomaisesti – joskin hetkittäin tuskallisen hitaasti pelin luonteesta johtuen.

Otetaanpa esimerkkikierros homman selkiyttämiseksi: Meedio valitsee kortin, joka määrittää spektriksi ”Huono näyttelijä <-> Hyvä näyttelijä”. Maalitaulu osuu satunnaisen pyörittämisen jälkeen spektrin oikeaan laitaan, jolloin meedion tulisi saada vinkillään tiiminsä muut osallistujat siirtämään osoitin samaiseen reunaan. Tovin miettimisen jälkeen meedio heittää vinkiksi vaikkapa ”Christopher Walken”, jota nyt yleisesti ottaen pidetään taitavana näyttelijänä. Tämän jälkeen meedio sulkee suunsa, ja pallo siirtyy joukkueen muille jäsenille, jotka pyrkivät pähkäilemään, että onko monessakin elokuvassa loistanut Walken meedion mielestä minkä tason tulkitsija. Osoitin päädytään siirtämään kohtuullisen lähelle oikeaa reunaa, ja pisteitä ropisee tämän johdosta oikein mukavasti. Kilpaileva joukkue saa vielä ennen pisteiden paljastusta heittää mausteensa soppaan arvaamalla kummalle puolelle osoitinta maalitaulu osuu, mahdollisuutenaan napata tilille yksi ekstrapiste.

Sinällään perusasetelmiltaan lyhyet pelisessiot venyvät helposti tunninkin mittaisiksi, koska täytyyhän tehtyjä valintoja selittää ja spekuloida vielä niiden ratkeamisen jälkeen porukalla.

Vihjeiden määritelmät voivat olla huomattavasti lennokkaampiakin, kuten ”Aliarvostettu ase <-> Yliarvostettu ase” tai ”Tuntuu pahalta <-> Tuntuu hyvältä”. Tällaisissa tapauksissa lähestymistapa on huomattavasti kinkkisempi ja niin meedion kuin arvailijankin tulee pohtia jokaista päätöstä astetta syvällisemmin. Eihän tässä toki aivan ajatusten lukemisesta ole kyse, mutta kaverin tuntemus ja näiden aatosten päättely nousee joka tapauksessa tärkeään rooliin, ripauksella sanapelimäistä hauskuuttelua. Konsepti toimii kokonaisuutena todella hyvin ja sopivan porukan kesken meininki on jopa hulvattoman hauskaa.

Sinällään perusasetelmiltaan lyhyet pelisessiot venyvät helposti tunninkin mittaisiksi, koska täytyyhän tehtyjä valintoja selittää ja spekuloida vielä niiden ratkeamisen jälkeen porukalla. Unohtaa ei sovi tietenkään myöskään ”ETTEKÖ TE NYT OIKEASTI TAJUNNEET!?” -henkistä suolaamista, joka kuuluu tietysti pelin kuin pelin henkeen ainakin omassa kaveriköörissäni. Wavelength on kuitenkin perusasetelmaltaan kiva, hyvässä hengessä etenevä, seurapeli.

Wavelength-sessiot on helppo pistää pystyyn ilman mitään erillistä pelipöytää tai turhaa säätämistä. Pelilautana toimii laatikko, jonka keskellä tönöttää spektri, reunoillaan tienatut pisteet ja etualalla vihjekortit. Laatikkoa voi siirtää aina vuorollaan meediolta toiselle, jolloin pelaaminen luonnistuu kätevästi vaikkapa sohvalla ja nojatuoleilla röhnöttäen. Mitään erityisvalmisteluja ei myöskään tarvita pelin ollen täydessä käynnissä heti tiimien valitsemisen jälkeen. Mukavan helppoa verrattuna esimerkiksi aiemmin arvosteltuun Marvel Splendoriin nähden, joka vaatii korttien järjestelyä ja paljon pöytätilaa.

Hyvän mielen peli

Wavelengthistä jäi hyvä mieli. Pelatessa herää lystikkäitä keskusteluja ja kaiken tohinan ohessa kavereita oppii tuntemaan ehkä aavistuksen aiempaa paremmin. Yksi erä ei kestä kauaa, joten myös erilaisia pelikokoonpanoja ehtii kokeilla mainiosti yhdenkin illan aikana. Kiusallisia hiljaisuuksiakaan tuskin pääsee syntymään, sen verran maan ja taivaan välille pelin tuputtamat vihjekortit asettuvat.

Wavelength jää taatusti illanviettojen vakiopuuhasteluksi, kunhan vain passeli ja mieluusti tasalukuinen kaveriporukka sattuu olemaan kasassa.

Kirjaudu kommentoidaksesi