Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Muistan ajan, kun hyväksi mätkintäpelin juoneksi riitti se, että Silppuri tai joku muu hullu on taas saanut päähänsä kidnapata jonkun tai vallata maailman.

Seitinohuen premissin jälkeen siirryttiin pelin hahmonvalintaruutuun joko yksin tai kaverin kanssa pelatessa ja sieltä puolestaan singahdettiin kuvainnollisesti kaduille ympäri maailmaa kuin Turtlesit konsanaan. Nykyisin on haastavaa toistaa tätä fiilistä, koska kaksiulotteiset mätkintäpelit olivat vuosikausia telakalla, pelihalleja ei juuri ole eikä kavereitakaan pysty näkemään samalla tavalla kuin ennen. Niin ja onhan tässä toki myös vierähtänyt aikaa tovi jos toinenkin. Onneksi The Ninja Saviors: Return of the Warriors toimii loistavasti sekä yksinpelinä että nykyhetkessä.

Ninjapelastajien lyhyt historia

The Ninja Saviors tunnettiin alun perin aivan eri nimellä, sillä sarja sai alkunsa jo vuonna 1987, kun The Ninja Warriors -niminen kolikkopeli julkaistiin japanilaisen Taiton toimesta. Se erottui muista peleistä edukseen tiukan toiminnan lisäksi kolme kertaa normaalia leveämmällä ruudullaan, joka mahdollisti vihollisten havaitsemisen poikkeuksellisen kaukaa. Samaa teknologiaa käytti myöhemmin myös ainakin Taiton Darius- ja Darius II -kabinetit sekä Konamin kuuden pelaajan versio X-Menistä. Lisäksi peli ansaitsi kosolti suitsutusta musiikistaan, jonka sävelsi Taiton silloinen hovisäveltäjä Hisayoshi Ogura Zuntata-yhtyeineen.

"Sometimes you just can't get rid off the enemies!"

Peli julkaistiin myöhemmin myös useilla tietokoneilla ja kotikonsoleilla, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Internet kertoo, että heittämällä paras versio löytyy Sega Mega CD:ltä, jossa grafiikka on kotikonversioiden parhaimmistoa ja Zuntatan musiikit alkuperäisessä loistossaan cd-formaatin ansiosta. Onneksi nykyään ei tarvitse kaivaa sen kummemmin kolikkopeliä kuin vanhoja kotikonversioitakaan esiin, vaan peli löytyy alkuperäisessä loistossaan PlayStation 4:n ja Switchin latauspalveluista.

Ninjasoturit: Uudestaan!

Peli sai jatkoa tammikuussa vuonna 1994, kun Japanissa julkaistiin hassusti nimetty The Ninja Warriors Again. Arcadehallit jätettiin tällä kertaa väliin, sillä peli julkaistiin yksinoikeudella Super Nintendolle. Again tippui muilla mantereilla pois ja mäiskintä saapui The Ninja Warriors -nimellä Pohjois-Amerikkaan vain kuukauden viiveellä, mutta eurooppalaiset joutuivat tuttuun tapaan odottamaan muita kauemmin. Ninjasotureita saatiinkin odottaa lopulta yli vuoden, sillä se julkaistiin vasta huhtikuussa 1995. Nykyisin jokainen näistä versioista on keräilyharvinaisuus.

Amerikkalaista kansikuvataidetta.

Taito jatkoi Eurooppaa lukuun ottamatta julkaisijana, mutta tekijätiiminä kunnostautui tällä kertaa mm. Harvest Moonista ja Wild Gunsista tuttu Natsume. Uusi firma teki sangen vakuuttavaa jälkeä ja uskomatonta kyllä, tekijätiimi koostui vain kolmesta ydinhenkilöstä, joista yksi oli uusi säveltäjä/ohjelmoija Hiroyuki Iwatsuki. Jotkut pitävätkin peliä jopa parempana kuin alkuperäistä. Kallistun itse myös näihin henkilöihin, vaikkei ylileveää kuvaa ja Zuntatan ääniraitaa olekaan saatavilla.

Super Nintendon ninjasoturit on sikäli erikoinen tapaus, että peliä on kutsuttu sekä jatko-osaksi että uusversioksi. Onko sarjan viimeisin osa siis uusversion uusversio? Varaluistimet varaluistimien tilalle? Päätä itse.

Ninjasoturit: Taas Kerran

The Ninja Saviors: Return of the Warriors (Japanissa The Ninja Warriors Once Again) on siis uusversio Super Nintendon Ninja Warriorsista, joka julkaistiin loppuvuodesta 2019 Switchille ja PS4:lle. Syy oudolle nimipolitiikalle on todennäköisesti se, että Tokyo Broadcasting System Television Inc. -niminen yhtiö on omistanut oikeudet Ninja Warrior -tavaramerkkiin vuodesta 2007 lähtien, joten studio halusi välttää mahdolliset tekijänoikeusrikkomukset.

Tengo Projectiksi itseään nykyisin kutsuva tekijätiimi palasi sylttytehtaalle ja hyvä niin. Grafiikat on piirretty uusiksi laajakuvan ja nykykonsoleiden korkeamman resoluution vuoksi. Paremmat puitteet ovat tuoneet mukanaan myös uusia pelillisiä jippoja, sillä peruspalikoiden ollessa ennallaan joka ninja on oppinut uusia liikkeitä. Jotkut niistä tyrehdyttävät voimamittaria, toisissa täytyy pitää nappia pohjassa ja niin edelleen. Lisäksi mukana on myös pari uutta hahmoa sekä loistavat uusiksi sävelletyt, alkuperäistä SNES-versiota mukailevat musiikit. Isoimpana uudistuksena mukana on myös kaksinpeli, joka tosin ei netissä valitettavasti onnistu.

”Voi ei, teknoninjoja! Miten minun diktaattoriuudelleni nyt käy?”

Muistatte varmaan, kun mainitsin seitinohuen juonen? Tällä kertaa se menee jotakuinkin näin: Peli sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa nimeltä mainitsemattoman valtion kansaa sortaa armeija sekä Brainwashed-niminen järjestö, johtajanaan harvinaisen v****mainen mies nimeltään Banglar Tyranni. Valtion ainoa toivo on pieni maanalainen vastarintaliike, joka on saanut valmistettua kolme ninjailuun suunniteltua androidia. Johtuen tulenarasta tilanteesta, liikkeen on pakko laittaa androidit sen kummemmin testaamatta liikkeelle. Ja näin peli alkaa.

Tyrannilla taitaa olla Big Brother 24/7 tilauksessa.

Ninja mättää tykimmin, mutta hitaimmin

Ajatuksen tasolla The Ninja Saviors on tosiaan varsinkin nykypäivän mittapuulla harvinaisen simppeli; etene vasemmalta oikealle ja mätä porukkaa turpaan niin pirusti. Lopussa odottaa bossi. Laita pomo kanveesiin ja teleporttaat seuraavan kohteeseen! Todellisuudessa pelin vaikeustaso on kaikkea muuta kuin simppeli, sillä aikakaudelle ominaisesti ”ninjapelastajien edesottamukset” on sangen haastava peli.

Varaudu siihen, että saat katsoa tätä ruutua "pari" kertaa.

Alussa on valittavana kolme hahmoa: Kunoichi, joka oli valintani omalla läpipeluukerralla, Ninja, joka on porukan voimakkain, mutta myös raskain ja hitain, sekä Kamaitachi, joka on jotain siltä väliltä. Kaikkia kokeiltuani sanoisin, että aloittelijalle sopivin on juuri Kunoichi, sillä se on selkeästi tasapainoisin ja ketterin hahmo.

Tyttö, sinä olet heittotähti

Liikkumisen, hyppimisen ja normihuitomispotkimisen lisäksi droidininjan repertuaarista löytyy mm. ninjatähdet, suojaus, takaperinvoltti ja voimamittaria kuluttavat erikoisliikkeet. The Ninja Saviors onkin klassinen esimerkki pelistä, joka on helppo oppia, mutta vaikea hallita. Kontrollit on hiottu äärimmilleen eikä viivettä ole käytännössä lainkaan. Vanhanaikaisesta tekoälystä huolimatta peli ei tunnu koskaan epäreilulta, vaan vaikeustaso pitää rehellisin keinoin huolen siitä, että pelaajan on käytettävä kaikki keinot, jotta eteneminen olisi mahdollisimman jouhevaa.

Harmittavasti ensimmäistä läpipeluukertaa ei voi tallentaa kesken kaiken menettämättä kaikkea etenemistä, vaan peli täytyy vetää läpi yhdeltä istumalta tai sitten jättää paussille ja palata sen pariin myöhemmin. Jos olet niin onnellisessa asemassa, että voit valita versioiden välillä, suosittelen mieluummin Switch-version hankintaa, sillä koneen voi laittaa pleikkaria kätevämmin nukkumaan, jos/kun menee hermot.

Michael Bay presents!

Jos peli jostain syystä tuntuu liian helpolta, löytyy uumenista myös vaikeampi Hard-vaikeustaso. Time Trial -moodissa voi puolestaan läpäistä kenttiä yksitellen mahdollisimman kovaa aikaa tavoitellen. Arcade-tilan kahdeksan kenttää voi myös yrittää läpäistä kelloa vastaan, mutta se vaatisi sitä, ettei kuolisi kertaakaan. Kiitos, mutta ei kiitos.

Läpipeluun jälkeenkin on elämää

Pelaajaa palkitaan kiitettävästi parista ensimmäisestä läpipeluusta. Avattavissa on kaksi täysin uutta hahmoa ja myös Super Nintendo -version ääniraita. Lisäksi Zuntatan faneille on ilouutisia, sillä ihka-alkuperäisen kolikkopelin ääniraita on myös avattavissa.

The Ninja Saviors: Return of the Warriors muistuttaa yksinkertaisemmista ajoista, kun pelien tekemiseen ei vaadittu satojen miljoonien eikä edes kymmenien miljoonien budjettia. Se on pohjimmiltaan vain simppeliä vasemmalta oikealle tallustelua, jossa matkan varrella pistetään porukkaa halki, poikki ja pinoon niin paljon, että heikoimpia hirvittää. Toisaalta taas se on äärimmilleen hiottua, äärimmäisen tyydyttävää ja ennen kaikkea todella viihdyttävää pelattavaa. Jos sinulla on taipumusta retroiluun ja vieläpä pidät kaksiulotteisista mätkintäpeleistä, tämä on ehdottomasti pakkohankinta.

Itse aion kaivaa ninjapelastajat vastaisuudessakin esiin tasaisin väliajoin, se on varmaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi